Perustelut
Eeva-Liisa Nieminen esitti usean muun valtuutetun allekirjoittaman seuraavan aloitteen:
"Kaupunkien tiivistymistä pidetään liikkumisen ja palvelujen kannalta hyvänä. Kuitenkin tiivistäessä unohtuu metsien, viheryhteyksien ja lähiluonnon merkitys. Ne ovat välttämättömiä sekä ihmisten, eläinten ja kasvien hyvinvoinnille. Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden hävitessä, tarvitaan työkalu laskemaan metsien ja viherpeiton merkitystä. Jos uusia asuinalueita rakennettaessa lähtökohta on, että kasvillisuus hävitetään, ja ainoa viherympäristö on ihmisen rakentama puisto, kadotetaan välitön kosketus monimuotoiseen luontoon.
Tuusulan tulee toimia esimerkkinä asukkailleen sosiaalisen, ja ekologisen toiminnan alueilla, ja kaavoituksessa tulee ottaa mitä pikimmin viherpinnan laskukaavat käyttöön. Viherkerroin on työkalu, jolla laskennallisesti voidaan kuvata vihreän latvapeitteisyyden määrää. Kaavoituksessa määritetään alue- ja tonttikohtaisesti, miten paljon luonnonympäristöä säästetään. Jos urbaanin keskustan rakentuessa tiiviimmäksi vehreyden määrää ei ohjata, sitä on valmiiksi rakennettuun ympäristöön hankala, jos ei mahdoton, lisätä. Siksi viherrakentaminen ja sen vaatima tilantarve tulee huomioida jo rakentamista suunniteltaessa. Peruskaava viherkertoimelle on painotettu viherpinta-ala jaettuna tontin pinta-alalla. Kuitenkin esimerkiksi säilytetty puu on monikymmenkertaisesti pisteinä suurempi arvoltaan kuin neliömetri nurmea.
Perustelu:
Kun viheralueita menetetään, menetetään osa luonnon monimuotoisuudesta, lisätään kaupunkitulvien mahdollisuutta läpäisemättömien pintojen lisääntyessä ja vähennetään ihmisten virkistymismahdollisuuksia lähiluonnossa. Kasvillisuudella voidaan vähentää lämpösaarekeilmiön haittoja, luoda viihtyisyyttä ja tarjota elinympäristöjä muillekin kuin ihmisille. Lämpösaarekeilmiö tarkoittaa rakennusmassojen ja asfalttipinnan aiheuttamaa pienilmaston lämpenemistä erityisesti kesällä. Sen voimakkuuteen vaikuttavat mm. kaupungin pinta-ala, rakennusten koko ja rakennustiheys, liikenteen määrä ja energian käyttö.
Kasvillisuuspeitteiset ja läpäisevät pinnat ovat myös useinkin edullisempia toteuttaa kuin läpäisemättömät pinnat, ja ne ovat sopivia myös eläimille. Koska kasvillisuuden merkitys rahassa mitattavana arvona ei tähän asti ole ollut laskettavissa, on suuri houkutus rakentaa suoraan rahassa mitattavia neliöitä.
On mahdollista jälkikäteen laskea paljonko uuden puun istuttaminen maksaa: taimi maksaa, kaivinkoneen ja kuljetusajoneuvon käyttö maksaa, kasteleminen ja uuden puuntaimen hoito maksaa. Kun komea mänty kaadetaan, lasketaan, että saadaanpa 100 € myyntituloa. Kuitenkin uuden muutaman metrin korkuisen taimen ostaminen ja istuttaminen maksaa arvioiden mukaan helposti useita satoja euroja. Puun arvo maisemallisesti ja hiilinieluna on moninkertainen sen raaka-ainehintaan. Ja siinäkin saattaa käydä niin kuin Tuusulassa hiljattain kävi, että 17 istutettua jalopuuta kuoli.
Viherkerroin on käytössä useissa kaupungeissa, mm. Oulussa ja Helsingissä. Nettisivuilta löytyy laskemistapoja. Peruskaava on se, että tontin tai alueen viherkerroin lasketaan jakamalla luonnon puiden ja muiden elementtien pisteytetyt määrät jaettuna tontin tai alueen pinta-alaa. Pyrkimyksenä on jättää peittoisuutta ja viherpinta-alaa. Esimerkiksi yhden puun jättäminen on monikymmenkertainen arvoltaan verrattuna neliömetriin nurmikkoa.
Olennaista viherkertoimen käyttöönotossa on laskukaavojen määrittäminen, ja vaatimus että uusilla asuinalueilla noudatetaan laskelmia. Se että kaavassa todetaan, että säilytetään olemassa olevaa kasvillisuutta, ei riitä. Tästä on esimerkki yritysalueen kaavassa. Puut on hakattu, vaikka hyvin olisi voinut myydä tontit ostajille, ja edellyttää, että rakennussuunnitelmassa esitetään, miten tontilla säästetään puita. Rakentaja olisi sitten toteuttanut rakennusten puiden sijoittamisen tontille.
EU:n ennallistamisesitys
EU:n monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävä esitys lisätä 15 prosentilla vuoteen 2020 epäonnistui tavoitteessaan. Se epäonnistui, koska se pohjautui vapaaehtoisuuteen. Se epäonnistui myös Tuusulassa, koska Tuusula rakentaa uudet asuinalueensa hävittämällä aluksi latvuspeitteisyyden kokonaan, esimerkkinä asuntomessualue, Häriskiven alue ja Rykmentinportin yritysalue. EU:n ennallistamisesityksen mukaan kaupungeissa, pienemmissä kaupungeissa ja esikaupunkialueilla viheralueiden ja latvapeitteisyyden määrän tulee vuoden 2021 tasoon verrattuna pysyä ennallaan vuoteen 2030 mennessä, kasvaa kolmella prosentilla vuoteen 2040 ja viidellä prosentilla vuoteen 2050 mennessä.
Viihtyisä vihreä lähiympäristö on vetovoimatekijä ja pieni osa koko rakennusprojektin kustannuksia. Vihertehokkuuden käytöllä pyritään ohjaamaan ympäristövastuulliseen ja ihmisen hyvinvoinnin huomioivaan ympäristön rakentumiseen.
Kaavoituksessa tulee ottaa mitä pikimmin viherpinnan laskukaavat käyttöön. Kun kunnan alueella on satoja hehtaareja metsää, EU:n vaatima kolmen prosentin nousu viherpeitteisyydessä merkitsee suuria hehtaarimääriä lisää latvapeitteisyyden vaatimuksessa. Menettelytapa, jossa uusien asuin- ja yritysalueiden toteuttaminen alkaa hakkaamalla metsä pois, on kestämätön, ja tekee latvapeitteisyyden tavoitteen vaikeaksi tilanteessa, jossa pyritään hiilineutraaliuteen, monimuotoisuuteen ja myös asukkaiden hyvinvointiin. Tuusulan tulee olla sekä tiennäyttäjä tai olla edes EU:n ja valtakunnallisten sopimusten ja sitoumusten tasalla ja lopettaa omalta osaltaan metsien hävittäminen."
Päätös
Aloite lähetettiin kunnanhallituksen valmisteltavaksi.