Perustelut
Luonnontilaisen noron vaarantamiskiellosta poikkeaminen, Nurmijärvi, lausunto Etelä-Suomen aluehallintovirastolle
Lausuntopyyntö
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt lausuntoa Nurmijärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta NCC Industry Oy:n vesilain mukaisesta lupahakemuksesta koskien poikkeamista luonnontilaisen noron vaarantamiskiellosta Nurmijärven kunnassa (ESAVI/37114/2020). Kuulutus ja julkiset hakemusasiakirjat ovat luettavissa osoitteessa www.avi.fi/lupa-tietopalvelu. Lausunto pyydetään toimittamaan 6.4.2021 mennessä. Lausunnon toimittamiseen on saatu lisäaikaa 17.4.2021 asti.
Lupahakemus
NCC Industry Oy hakee vesilain 2 luvun 11 § mukaista poikkeusta luonnontilaisten norojen luonnontilan vaarantamisesta. Vesilain mukainen lupahakemus liittyy Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksessa vireillä oleviin maa-aines- ja ympäristölupahakemuksiin, joita ei ole vielä kuulutettu. Ottamisalue sijaitsee Nurmijärven kunnassa Uotilan kylässä kiinteistölle Rajakorpi 543-413-9-5 noin viisi (5) kilometriä Nurmijärven keskustasta luoteeseen. Ympäristölupaa haetaan kallion louhintaan ja murskaukseen sekä puhtaiden ylijäämämaiden vastaanottamiseen. Ottamisalueelle suunnitellaan tieyhteyttä alueen itäpuolisen olemassa olevan metsäautotien kautta jatkamalla ja kunnostamalla metsäautotietä.
Hakemuksen mukaan ottamisalueella muodostuvat pintavedet pumpataan ottoalueen pohjoispuolella sijaitsevaan laskeutusaltaaseen, josta vedet johdetaan kiinteistön Rajakorpi 543-413-9-5 koilliskulmassa kulkevaan Liimaniitunojan sivunoroon, Liimaniitunoja II, joka kulkee hankkeen ottamisalueella. Toiminta-alueella muodostuvat hulevedet käsitellään siten, että purkuojaan ei synny liettymistä, kiintoaineksen merkittävää lisääntymistä tai muuta haittaa purkuojan tilaan. Laskeutusaltaan tilavuus on 102 m3, ja viipymä 3,78 tuntia. Allas pystyy käsittelemään vuorokaudessa 648 m3 vettä ja sen tilavuus on riittävä rankkasateiden käsittelyyn. Laskeutusaltaan toimintaa ja kiintoaineen laskeutumista sekä purkuojan tilaa seurataan säännöllisesti. NCC Industry Oy hakee lupaa purkaa ottamisalueen hulevedet Liimaniitunojan noroon. Padon rakentamista tai vedenottoa norosta ei enää haeta, vaikka ne mainitaan maa-aines-ja ympäristölupahakemusasiakirjoissa. Pölyntorjuntaan vesi otetaan laskeutusaltaasta tai alueelle tuotavasta vesisäiliöstä.
Vesilain 2 luvun 11 §:n lupaa haetaan myös Lepolan puron ylitse kulkevan metsäautotien kunnostamiselle/rakentamiselle. Nykyinen metsätie kunnostetaan vaihtamalla noron ylityskohtaan uusi tierumpu, joka on mitoitukseltaan ja kantavuudeltaan riittävä raskaalle ajoneuvoliikenteelle. Rakentaminen ei vaikuta noron virtaamaan, vedenkorkeuteen eikä veden laatuun, koska nykyistä rumpusiltaa pelkästään parannetaan ja ylityspaikka kunnostetaan. Hakija katsoo, että liikenteen ohjaamisella suunnitellulle reitille, Lepolan noro ylittäen, ympäristöhaitat ovat kiinteistön Sirkkula (543-413-9-6) kautta kulkevaa tievaihtoehtoa (toinen kulkureitti ottamisalueelle) vähäisemmät. Lepolan noroon ei aiheudu liikenteestä päästöjä.
Suunnitelluilla toimenpiteillä ei katsota olevan sellaisia vaikutuksia, jotka huomattavasti vaarantaisivat alueen norojen vesiluontotyypin suojelutavoitteita tulevaisuudessa. Insinööritoimisto Ekomaa Oy on laskenut suunnitellun hankkeen vaikutukset lähinorojen virtaamiin ja selvittänyt laskennallisesti valuma-aluetiedot, rankkasademäärät ja laskeutusaltaan tilavuuden. Kiinteistöltä Rajakorpi 543-413-9-5 valumavesiä päätyy kahteen noroon. Alueen pohjoispuolisen ojan valuma-alue on noin 32 ha ja eteläpuoleisen ojan noin 64 ha. Kiviaineksen ottaminen muuttaa hieman valuma-alueita. Hankealueen pohjoispuolisen noron valuma-alue suurenee noin 3,2 ha (n. 10 %) ja eteläisen noron valuma-alue pienenee noin 1,9 ha (n. 3 %) verrattuna nykytilaan. Pohjoisen ojan virtaamat kasvavat noin 8…10 % ja eteläpuolen ojan virtaamat laskevat 2…3 %. Siten kiviaineksen ottamisen vaikutukset ovat vähäiset.
Kyseessä olevat norot eivät sijaitse Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella, luonnonsuojelualueella eivätkä pohjavesialueella. Suunnittelualue sijoittuu Vantaan vesistöalueelle ja tarkemmin Vaaksinojan valuma-alueelle. Uudenmaan ELY-keskus on katsonut ennakkolausunnossaan, että ennen Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksessa vireillä olevien maa-aines- ja ympäristölupien myöntämistä NCC Industry Oy:n on haettava poikkeamista luonnontilaisen noron vaarantamiskiellosta.
Selvitys norojen määrästä, laadusta ja suojelutilanteesta hankkeen lähialueella
Hankealueen lähistöllä tunnistetut norot ovat Liimaniitunojan latva, Liimaniitunoja I, Liimaniitunoja II sekä Lepolan puro. Liimaniitunoja saa alkunsa Kiljavanharjun eteläpuolelta, jonne purkautuu harjun pohjavesiä. Liimaniitunojan latva-alueella ojauoma kulkee Uotilantien länsipuolella, mutta oja siirtyy tien itäpuolelle puronvarsilehdon alueella, Liimaniitunoja I. Kohde on luokiteltu pienvesiselvityksissä paikallisesti arvokkaaksi pienvedeksi. NCC Industry Oy:n vesilain mukainen hakemus ei koske Liimaniitunojan latvaosaa tai Liimaniitunoja I- aluetta.
Etelämpänä puronvarressa kuusikkoisessa saarekkeessa sijaitseva noro on paikallisesti arvokas luontokohde, kaksihaarainen Liimaniitunoja II, joka sijoittuu kaasuputken länsipuolella. Kaasuputken itäpuolella on NCC Industry Oy:n hankealue ja maakaasuputkea varten tehty n. 50 metrin levyinen aukko, joka ei ulotu noron yläjuoksulle. Liimaniitunoja II noron alue sijaitsee hankealueen pohjoispuolella ja sen ylempään norohaaraan on tarkoitus laskea puhdistetut louhinta-alueen hulevedet. Hakijan mukaan Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen maastokäynnin perusteella laadittuun karttaan Rajakorven kiinteistöllä oleva osuus on merkitty luonnontilaiseksi, vaikkei muissa luontoselvityksissä tällaisia merkintöjä ole.
Liimaniitunojan II purovarsilla kasvaa sekapuuna koivua ja harmaaleppää. Puronvarsien kasvillisuus on saniaislehtoa ja norot luonnontilaisia. Kauempana noroista on käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa ja lehtomaista kangasta. Liimaniitunojan sivupuro on vesilain mukainen kausikuiva noro, jonka luonnontilan heikentäminen on kielletty. Kohde on luokiteltu pienvesiselvityksissä paikallisesti arvokkaaksi pienvedeksi.
Lepolan puro on Metsä-Tuomelan jäteaseman pohjoispuolelta alkava pieneen tekolampeen laskeva metsäpuro. Puron varrella on saniaislehtoa ja ruoho- ja heinäkorpea. Puronotkon loivapiirteisillä rinteillä kasvaa useita vaateliaita kasvilajeja. Suurin osan puronvarresta on hakattu paljaaksi 1990-luvulla. Purouoma on kapea ja säilynyt melko luonnontilaisena. Lepolan puron vedet päätyvät Luhtajokeen, jonka ekologinen tila on määritelty tyydyttäväksi. Kohteella esiintyy paikallisesti harvinaisia tai edustavia luontotyyppejä tai lajeja. Lepolan puro on paikallisesti arvokas luontokohde ja täyttää vesilain 2 luvun 11 § mukaisen kohteen kriteerit.
Kaavat ja hankealueen läheiset luontokohteet
Hankealue sijaitse Perttulan oikeusvaikutteisella osayleiskaava-alueella sijoittuen maa- ja metsä-talousvaltaisella alueelle (M-8), jolla on merkittäviä kiviainesvarantoja. Kiinteistön Rajakorpi pohjoispuolella kulkee viheryhteystarve. Uudenmaan maakuntakaavojen yhdistelmässä alueelle on myös osoitettu merkittäviä kiviainesvaroja. Uusimaa 2050 kaava on vireillä, mutta se ei ole vielä lainvoimainen. Siinä hankealue on kuvattu laajaksi, ekologisen verkoston kannalta merkittäväksi metsätalousvaltaiseksi alueeksi.
Alueelle on tehty luonto- ja maisemaselvitys vuosina 2002–2003 Perttulan osayleiskaavan yhteydessä ja sitä on päivitetty ja täydennetty mm. liito-oravaselvityksillä vuonna 2009. Vuonna 2013 Perttulan osayleiskaavan selvitysalueeseen lisättiin Vaaksinjärven ympäristö ja kaava-alueen länsirajaa tarkistettiin. Luontokohteet on merkitty LUO-merkinnällä ja juoksevalla numeroinnilla. Enviro oy:n tekemän selvityksen mukaan Liimaniitunoja virtaa tien itäpuolella pääosan matkaa luonnontilaisessa uomassa. Kasvistoltaan edustavin puronvarsiosuus on paikallisesti arvokas luontokohde Liimaniitunoja I. Etelämpänä puronvarressa on liito-oravan elinympäristö. Liimaniitunojan varressa kuusikkoisessa saarekkeessa sijaitseva noro on paikallisesti arvokas luontokohde Liimaniitunoja II. Liimaniitunojan itäpuolella on lähes 70 hehtaarin laajuinen metsärinne, joka nousee kaakkoon Metsä-Tuomelan jäteaseman suuntaan. Rinne on voimakkaasti käsiteltyä metsää, jota pilkkovat monet hakkuuaukot, hankalakulkuiset kuusitaimikot, nuoret kasvatusmetsät sekä maakaasuputkea varten hiljattain raivattu aukko. Varttunutta puustoa on jäljellä pieninä saarekkeina. Rinteellä kasvaa tuoreen ja lehtomaisen kankaan lajistoa. Rehevimmissä kohdissa on yksittäisiä pähkinäpensaita ja metsälehmuksia ja kenttäkerroksessa mm. imikkää, kevätlinnunhernettä ja näsiää. Rinnemetsän vaateliain kasvilajisto keskittyy Lepolan puron varteen. Metsä-Tuomelan läheisyydessä on myös pieni saniaiskorpi, joka on säilyttämisen arvoinen kasvillisuuskohde.
Liimaniitunoja II (osa-alue 15, arvoluokka P) on kaksihaarainen Liimaniitunojan sivupuro. Se on vesilain mukainen kausikuiva noro, jonka luonnontilan heikentäminen on kielletty. Kohde on luokiteltu pienvesiselvityksissä paikallisesti arvokkaaksi pienvedeksi. Arvokkaaksi arvioidun alueen itäpäähän on tehty maakaasuputkelle aukko, joka ei ulotu aivan noron yläjuoksulle.
Lepolan puro (osa-alue 15, arvoluokka P) on Metsä-Tuomelan jäteaseman pohjoispuolelta alkava pieneen tekolampeen laskeva metsäpuro. Purouoma on kapea ja säilynyt melko luonnontilaisena. Lepolan puro on arvioitu pienvesiselvityksessä paikallisesti arvokkaaksi pienvedeksi. Puronvarren kasvillisuudeltaan arvokkaimmat osat sijaitsevat Perttulan selvitysalueen rajan itäpuolella.
Ympäristösuunnittelu Enviro oy on päivittänyt ja laajentanut vanhaa luontoselvitystä ja sen alueita Nurmijärven Kirkonkylän alueen osayleiskaavoitusta varten vuosina 2013 ja 2018. Luontokohteet on samalla luokiteltu eri arvoluokkiin. Selvitysalue on jaettu luonnonolojen ja maankäytön perusteella 14 osa-alueeseen. Lisäksi osa-alueiden 5 ja 6 pohjoisreuna otettiin mukaan selvitysalueisiin. Selvityksen mukaan Lepolan puro on osa-alueella 5 sijaitseva pienvesistö, joka on arvioitu arvoluokkaan P eli paikallisesti arvokas alue. Muilta osin teksti on sama kuin Perttulan osayleiskaava-alueen teksti kohdassa Liimaniitunoja II.
Ympäristösuunnittelu Enviro oy on täydentänyt edellä mainittua Nurmijärven Kirkonkylän alueen osayleiskaavoituksen selvityksiä pienvesien osalta vuonna 2017. Maastoinventointien avulla selvitettiin vesilain 2 luvun 11 §:n mukaisten pienvesikohteiden sekä muiden arvokkaiden pienvesien esiintyminen. Lepolan noro on luontokohde 14 osa-alueella 5 ja on täten vesilain 2.11 § tarkoittama arvokas pienvesi. Lisäksi uusimmassa selvityksessä on todettu, että Lepolan noron ympäristön hakkuuaukot ovat metsittymässä ja uoman ympäristön lehto- ja korpikuviot ovat toipumassa hakkuista.
Maankäyttö
Suunnitellun ottamisalueen maanpinta on korkeimmillaan tasolla noin +96 ja alimmillaan länsilaidoilla noin +67…70. Ylemmät maastonkohdat ovat kalliota ja alavammilla osilla kallioalueiden ympärillä on moreenivyöhykkeet ja ulompana savikkoa. Ottamisalueen itäpuolella on laajemmat kallioselänteet. Ottamisalueen itäpuoli on harvaan asuttua metsä- ja maatalouskäytössä olevaa maata. Alueen länsipuolella on yhdeksän (9) vakituista asuinrakennusta ja loma-asuntoa noin 310-700 metrin etäisyydellä hankealueesta. Lisäksi alueen eteläpuolella on loma-asunto n. 305 metrin etäisyydellä rajasta.
Maastokäynti 29.9.2020
Norojen edustavuuden ja hakemuksen liitteinä olleiden selvitysten arvioimiseksi Keski-Uudenmaan ympäristökeskus teki kohteeseen maastokäynnin 29.9.2020. Maastokäynnillä kuljettiin toiminta-alueella sijaitseva Liimaniitunojaan laskeva ylempi noro sen alkupisteestä Liimaniitunojaan asti. Lisäksi tarkistettiin suunnitellun tien ylityskohta Lepolan norossa.
Maastokäynnin havainnot ja aiemmat selvitykset
Liimaniitunojaan laskeva ylempi sivunoro
Noro on luonnontilainen toimenpidealueella kiinteistöllä 543-413-9-5. Uoman luonnontilaisuutta ilmentävät sen mutkittelu ja luonnontilaiset kivikot. Uomassa ei myöskään näkynyt merkkejä perkauksesta. Luonnontilan voivat kyseisessä hankkeessa vaarantaa esim. hulevesialtaan rakentaminen, hulevesien purkujärjestelyt noroon, vedenotto norosta (mainittu pohjavesiselvityksessä, Ekomaa Oy 21.5.2019 ) tai valuma-alueen muutoksista aiheutuvat muutokset noron hydrologiassa.
Noron kaksihaarainen alaosa on todettu luonnontilaiseksi (vesilaki 2 § 11) aiemmissa selvityksissä (Metsä-Tuomelan luontoselvitys Enviro 30.5.2011 ja Perttulan osayleiskaavan luontoselvitys Enviro 25.10.2013).
Liimaniitun alempi sivunoro eli Lepolan noro
Noro on aiemmissa selvityksissä todettu luonnontilaiseksi vesilain 2 luvun 11 §:n tarkoittamaksi noroksi. (Metsä-Tuomelan luontoselvitys Enviro 30.5.2011 ja Perttulan osayleiskaavan luontoselvitys Enviro 25.10.2013). Lupahakemuksen mukaan kulku ottamisalueelle hoidetaan Lepolan noron ylittävää tietä pitkin. Tierakenteiden muutokset noron kohdalla voivat vaarantaa noron luonnontilan. Norosta on aiemmin tehty päätös sen vaarantamista koskevasta kiellosta poikkeamisesta liittyen Metsä-Tuomelan maankaatopaikkaan (Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös nro 30/2018/1).
Maastokäynnillä tunnistettiin aiemmin tunnistamatta jäänyt Liimaniitunojaan laskeva pieni kausikuiva noro, joka on esitetty liitekartassa.
Luonnontilaisten pienvesien suojelu vesilaissa
Vesilain 2 luvun 11 §:n mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi kuitenkin myöntää kieltoon poikkeuksen, jos mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.
Vesilain perustelujen mukaan luonnontilan käsitteessä on ensisijaisesti kysymys luontotyypeistä, joiden olennaiset ominaispiirteet eivät ole muuttuneet muokkauksen seurauksena. Käsitettä ei kuitenkaan ole tulkittava ahtaasti niin, että se kattaisi vain täysin ihmistoiminnan vaikutuksen ulkopuolelle jääneet kohteet. Ensinnäkin vähäiset olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomat muutokset ovat mahdollisia ilman, että luonnontilaa pidetään palautumattomana. Toisaalta luonnontila on saattanut palautua muutosten jälkeen pitkäaikaisen luonnollisen kehityksen tai ennallistamistoimenpiteiden seurauksena. Vesilain 2 Luvun 11 §:n vesiluontotyyppien suojelu rajoittuu lain perustelujen mukaan itse uomaan. (HE 277/2009 vp) Metsälain 10 §:n perusteella rauhoitettuja erityisen arvokkaita elinympäristöjä ovat pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto.
Ehdotus
Esittelijä
-
Katariina Serenius, ympäristövalvontapäällikkö, katariina.serenius@tuusula.fi
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää antaa vesilain mukaisesta lupahakemuksesta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle seuraavan lausunnon:
Lupa vesilain 2 luvun 11 §:n luonnontilaisen noron vaarantamiskielloista poikkeamiseen voidaan myöntää ainoastaan, mikäli kyseessä olevan vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta katsoo, että lupahakemus ei ole riittävä noron edustavuuden arvioimiseksi, jotta tietojen perusteella olisi mahdollista arvioida noron edustavuutta ja merkitystä suotuisan suojelun tason turvaamisen kannalta.
Hakemuksessa esitetyt selvitykset kiviaineksen ottamistoiminnan vaikutuksesta Liimaniitunojan sivunoron vesitaseeseen ovat puutteelliset. Suunnitellun laskeutusaltaan osalta tilavuuden mitoituksessa ei ole riittävästi huomioitu mahdollisia rankkasateita ja niistä aiheutuvaa ylivuoto- ja tulvariskiä. Laskeutusaltaan tehtävä on pidättää noroon pääsevää kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Rankkasateiden aiheuttama tulviminen voi aiheuttaa altaasta johtavan purkuojan kautta noroon tilapäisen kiintoainekuorman, minkä seurauksena noron pohja liettyy ja kasvaa umpeen aiheuttaen muutoksia noron hydrologiaan. Laskeutusallassuunnitelmassa ei ole myöskään huomioitu esim. alueen maalajia tai kaltevuuksia, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa syntyvään kiintoaineskuormaan. Enviro Oy on todennut aiemmin Lepolan noron osalta, että uoman luonnontilan säilyminen edellyttää, ettei uomaan johdeta hulevesiä. Myös Liimaniitunojan osalta luonnontilan säilymisen kannalta on olennaista, ettei siihen johdeta hulevesiä louhinta-alueelta.
Lepolan noron osalta noron ylityskohtaan tulevasta uudesta tierummusta ei ole esitetty suunnitelmaa tai piirustuksia (mm. korkeusasema), joista selviäisi, miten ja millainen rumpu aiotaan toteuttaa käytännössä. Lisäksi Lepolan noron uoma kulkee kyseisessä kohdassa varsin pinnassa, eikä rumpua välttämättä saada riittävän syvälle, jolloin voidaan joutua mahdollisesti rakentamaan silta. Tierumpujen ja siltojen rakentaminen ovat tyypillisimpiä norojen ominaispiirteitä heikentäviä tekijöitä, ja niiden osalta tulee ottaa huomioon esimerkiksi mahdollinen tulvariski. Lepolan noron luonnontilaisuus on vaarannettu jo kertaalleen aiemmin Metsä-Tuomelan maankaatopaikalle myönnetyllä laajennuksella, eikä uoma kestä jatkuvia uusia muutoksia. Uuden tierummun rakentamisen myötä on todennäköistä, että noron luonnontilaisuus tuhoutuu lopullisesti.
Hakijan mukaan Liimaniitun ojaan laskevan noron kiinteistön Rajakorpi sisäpuolella kulkeva osuus on kaivettua ojaa, ja vetoaa siihen, ettei noroa olisi määritelty luonnontilaiseksi muissa Nurmijärven kunnan kaavoitusselvityksiin liittyneissä luontoselvityksissä. Luonnontilaisuuden määritelmä kyseiselle uomalle puuttuu näistä luontoselvityksistä, koska yleiskaavatason luontoselvityksiä ei tehdä hanketason luontoselvitysten tarkkuudella, mikä olisi vaadittava tarkkuus noron luonnontilaisuuden määrittämiseksi. Ympäristökeskuksen ympäristösuunnittelija on tehnyt alueelle maastokäynnin 29.9.2020 ja todennut Liimaniitunojaan laskevan ylemmän sivunoron luonnontilaiseksi. Uoman luonnontilaisuutta ilmensivät sen mutkittelu ja luonnontilaiset kivikot, eikä uomassa näkynyt merkkejä perkauksesta.
Luonnontilaisia noroja ja puroja lähiympäristöineen on vähän jäljellä Keski-Uudellamaalla kuten koko Etelä-Suomessa. Jäljellä oleviin puroihin ja noroihin kohdistuu merkittäviä paineita maankäytön laajenemisen, rakentamisen, hulevesien määrällisen ja laadullisten muutosten sekä perkausojitusten ja muiden maankuivatustarpeiden vuoksi. Myös Kirkonkylän osayleiskaavassa inventoituihin vesilain 2 luvun 11 §:n mukaisiin noroihin kohdistuu ja tulee kohdistumaan paineita ja uhkia, jotka saattavat vähentää niiden luonnontilaa.
Lepolan noroa ja Hirmunojaa lukuun ottamatta muut pienvesiselvityksessä vesilain kohteeksi luokitellut kohteet ovat varsin pienialaisia ja vain osa niiden uomaa on säilynyt luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena. Niissä arvokkaaksi luokiteltu uoman pituus on noin 100 - 300 m. Lepolan norossa arvokkaan luontokohteen rajaus uoman pituuden osalta on arvioitu ennen Metsä-Tuomelan maankaatopaikan laajennusta olevan noin 900 metriä. Noro on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen aina lammille asti. Myös lampien jälkeen uomassa on jäljellä luonnontilaisuutta ilmentäviä piirteitä. Lisäksi noro on Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen alueen noroksi harvinaisen kirkasvetinen lammille asti. Noron luontokohteeksi rajatun osuuden valuma-alue on metsäautotietä ja tehtyjä hakkuita lukuun ottamatta luonnontilainen. Ympäristölautakunta katsoo, että luonnontilaisena säilyneen uoman poikkeuksellinen veden laatu ja arvokkaan alueen suhteellinen osuus uomassa sekä sen luonnontilainen valuma-alue tekevät suojellusta kohteesta erityisen merkittävän.
Nurmijärven kunnassa on säilynyt muihin alueen kuntiin verrattuna enemmän luonnontilaisia noroja ja puroja. Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan tämä johtuu Nurmijärven pinnanmuodoiltaan vaihtelevammista ja mäkisemmistä luonnonoloista verrattuna muihin ympäristökeskuksen alueen kuntiin. Kirkonkylän ja Klaukkalan osayleiskaava-alueilla inventoidut luonnontilaiset norot ovat useimmiten kahden mäen väliin jääviä purolaaksoja, joiden käyttö viljelysmaana on ollut hankalaa, joten kuivatus- ja perkaustarvetta ei ole syntynyt. Edelliseen viitaten ympäristölautakunta katsoo, että luotettavan kuvan saamiseksi kyseisen luontotyypin yleisyydestä vertailualueen tulisi olla Kirkonkylän osayleiskaava-aluetta laajempi esim. Vantaanjoen vesistöalue. Kattavia inventointeja ei kuitenkaan ole laadittu. Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella on inventoitu tarkemmin taajama-alueisiin kytköksissä olevien purojen luonnontilaisuutta.
Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on noudatettava varovaisuusperiaatetta ja lähdettävä oletuksesta, että erittäin harvoja jäljelle jääneitä luonnontilaisia uomia tarvitaan luonnon monimuotoisuuden ja biologisen tuottokyvyn säilymisessä. Luonnonsuojelulain uudistamista koskevan hallituksen esityksen 79/1996 mukaan vesistöä pienempien vanhan vesilain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettujen luonnonuomien säilyttämisellä on biodiversiteetin kannalta erittäin suuri merkitys. Virtaavat pienvedet ovat tärkeitä elinympäristöjä ja leviämis- ja kulkureittejä monille eliölajeille ja kasveille. Lammet ovat tärkeitä elinympäristöjä ja levähdyspaikkoja monille kosteikkojen tilan heikkenemisen takia taantuneille vesilinnuille. Suomen uhanalaisista eliölajeista arviolta kuusi prosenttia on pienvesien lajeja.