Perustelut
Lausuntopyyntö
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt Mäntsälän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta lausuntoa Finkapa Oy:n vesilain mukaisesta hakemuksesta luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta poikkeamista Mäntsälän kunnassa (ESAVI/21732/2022). Kuulutus ja hakemusasiakirjat ovat luettavissa osoitteessa https://ylupa.avi.fi. Lausunto pyydetään toimittamaan 26.9.2022 mennessä.
Hakemus
Finkapa Oy hakee vesilain (587/2011) 2 luvun 11 §:n mukaista poikkeusta luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta. Vesilain mukainen hakemus liittyy Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksessa vireillä olevaan maankaatopaikan laajennuksen ympäristölupahakemukseen, jota ei ole vielä kuulutettu.
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on myöntänyt 14.5.2013 Finkapa Oy:lle ympäristöluvan maankaatopaikkatoiminnalle kiinteistölle 505-409-5-1175. Maankaatopaikan ympäristöluvan mukainen ylijäämämaiden täyttömäärä on täyttymässä, jonka johdosta Finkapa Oy on jättänyt Keski-Uudenmaan ympäristökeskukselle ympäristölupahakemuksen maankaatopaikan laajennukselle. Laajennus koskee nykyisen maankaatopaikan korottamista, sekä maankaatopaikkatoiminnan laajentamista viereiselle noin hehtaarin kokoiselle kiinteistölle 505-409-5-1176. Ympäristölupahakemuksen luontoselvityksessä suunnittelualueen länsipuolella kiinteistöllä 505-409-5-244 on todettu tihkupintainen lähteikkö, jonka valuma-alue ulottuu suunnitellun maankaatopaikan laajennusalueelle. Hakemuksen mukaan kahden pienen tihkupinnan valuma-alue täytettäisiin maamassoilla laajennusalueella, mutta vesi etsisi uudet urat. Lisäksi lähistöllä on hakemuksen mukaan runsaasti muita tihkupintoja ja lähteitä. Ympäristölupaa haetaan yhteensä 250 000 t ylijäämämaiden vastaanotolle ja kiinteistöjen täyttämiseksi korkeudelle +95,00. Täyttö kestää arviolta 6-10 vuotta.
Sijainti ja maankäyttö
Finkapa Oy:n nykyinen maankaatopaikka kiinteistöllä 505-409-5-1175 ja maankaatopaikan mahdollinen laajennusalue kiinteistöllä 505-409-5-1176 rajoittuvat länsipuolella Lahden moottoritiehen. Idässä kulkee lähistöllä Eteläinen Pikatie/Vanha Lahdentie. Lähiympäristössä on metsää ja peltoa. Kiinteistö 505-409-5-1175 on ollut vanha soranottopaikka. Ratahallintokeskus on läjittänyt alueen pohjoisosaan oikoradan rakentamisessa syntyneitä maita 1,5 hehtaarin alueelle vuonna 2005. Alueella ei ole olemassa kaavaa. Numminen-Onkimaa oikeusvaikutteinen osayleiskaava-alue sijoittuu suunnittelualueen itäpuolelle.
Riihikorvennummen II luokan pohjavesialueen raja kulkee kiinteistön 505-409-5-1175 keskeltä ja pohjaveden muodostumisalueen uloin raja ulottuu kiinteistölle. Pohjavesialueella ei ole suojelusuunnitelmaa eikä vedenottamoa. Pohjavesialue on määritelty keskikokoiseksi hiekkamuodostumaksi, jonka antoisuus on noin 340 m³/d. Pohjaveden pinnan taso on ollut joulukuussa 2020 alueella olevissa havaintoputkissa tasolla +77,4…+81,4. Maankaatopaikan kuivatusvedet ohjautuvat ympäröivän alueen maastonmuotojen mukaisesti pääosin itään ja etelään.
Maankaatopaikan laajennuksen luontoselvitys 31.5.2021
Maankaatopaikan laajennuskiinteistö 505-409-5-1176 on vanhaa peltoa, jossa vanhat ojat ovat selkeästi näkyvissä. Pohjoisosan lähteikön vedet valuvat vanhoja ojia pitkin kohti etelää. Vanhalle pellolle kasvanut puusto on noin 30-40 vuotiasta lehtisekapuustoa, jossa seassa on myös kuusta. Lehtipuulajit ovat koivu, haapa, harmaaleppä, pihlaja ja raita. Puusto on tiheää ja itsestään pellolle kasvanutta. Edellytyksiä METSO-ohjelman kohteeksi ei kuitenkaan ole.
Lähteiköt ja niiden välittömässä läheisyydessä kasvavat metsät ovat yksi niistä METSO-ohjelman ominaisuuksista, jotka tekevät kohteesta METSO-ohjelmaan soveltuvan. Pohjaveden purkautumiskohdat sijaitsevat laajennusalueen viereisellä kiinteistöllä. Lähteikön tyyppi on lähinnä hetteikkölähteikkö (tihkupintalähteikkö), sillä siinä vesi purkautuu peittäen laajan alueen ilman selkeää yhtä puroa tai lähdeallasta.
Lähteikön ulosvirtaama on melko pieni, ehkä noin yhden litran sekunnissa arvioituna siitä määrästä vettä, joka päätyy vanhan pellon ojaan. Lähdevesivaikutteinen alue poikkeaa ympäristöstään selkeästi kosteampana, rehevämpänä sekä sammalkasvustoiltaan. Lähteikön vaikutusalue ulottuu suurimmaksi osaksi maankaatopaikan laajennusalueelle ja on laajennusalueen pinta-alasta alle puolet.
Lähteen luonnontilaisuutta voidaan arvioida tarkastelemalla lähdealtaan ja purku-uoman rakennetta, sekä lähteen lähiympäristön ominaisuuksia. Varjostava puusto, pensaikko ja kenttäkerroksen kasvillisuus ylläpitävät lähteille ominaista kosteaa ja viileää pienilmastoa. Lähteikön luonnontilaisuutta voidaan arvioida viisiportaisella asteikolla, jossa asteikon luokka 1 tarkoittaa luonnontilaista ja asteikon luokka 5 tarkoittaa täysin muuttunutta. Inventointikohteen lähteikkö kuuluu luokkaan 3 (vähän muuttunut). Kohdepalstan länsipuolisella palstalla on hyvä korkea varjostava puusto. Kohdepalstan puusto on tiheää ja varjostavaa. Nämä seikat edesauttavat viileän ja kostean mikroilmaston säilymistä paikalla. Lähdevesivaikutteisen valurinteen halki kulkee kaksi vanhaa ajouraa, jotka ovat ohjanneet vedenvaluntaa pois luontaisesta. Pohjaveden purkautumiskohdilla kasvaa matalaa pensasmaista metsälehmusta, raitaa sekä korpi-imarretta. Tyypillisiä lähdesammalia on näkyvissä koko lähdevesivaikutteisella alueella.
Tuoreimmassa luontotyyppien uhanalaisuustarkastelussa (Kontula & Raunio 2018) lähteiköiden uhanalaisuudeksi koko Suomessa on arvioitu VU (vaarantunut; kehityssuunta vakaa), ja Etelä-Suomessa EN (erittäin uhanalainen; kehityssuunta heikkenevä).
Suunnitellun laajennuksen hydrogeologinen lausunto
Suunnitellun maankaatopaikan laajennuksen hydrogeologisen lausunnon 13.8.2021 mukaan hetteikkölähteen nykyinen vaikutusalue on dokumentoitu kasvillisuuden avulla. Maastokäynnin aikana paikalla ei todettu pohjaveden purkautumista, joten hydraulisin perustein tihkupinnan laajuutta on vaikea määrittää. Mikäli suunniteltua laajennusaluetta kokonaisuudessaan käytetään maankaatopaikkatoimintaan, se tulee vaikuttamaan selvästi lähteikön vaikutusalueeseen ja viime kädessä itse tihkupintaan ja purkautumisolosuhteisiin.
Lähialueen lähteikköselvitys
Poikkeamishakemusta varten lähialueella tehtiin Mäntsälän Hakkarin alueen 17.5.2022 päivätty lähteikköselvitys. Etelä-Suomen aluehallintovirasto edellytti lähdeluontotyyppien tilan selvittämisen seudulla, jotta on mahdollista arvioida, onko tihkupintojen mahdollisella tuhoutumisella vaikutusta lähdeluontotyyppien paikalliseen suojelun suotuisaan tasoon. Hanke sijoittuu II luokan pohjavesialueelle. Pohjavesialueet sijaitsevat usein hiekka- ja moreenimailla, missä on myös suurempi potentiaali tavata pohjaveden purkautumiskohtia. Lähteikköalueiden luonnontilaisuutta arvioitiin viisiportaisella asteikolla: 1 luonnontilainen, 2 lähes luonnontilainen, 3 vähän muuttunut, 4 voimakkaasti muuttunut ja 5 täysin muuttunut. Selvityksessä tavattiin 32 kpl pohjaveden purkautumiskohtia Hakkarin kylän ympäristössä. Näistä tihkupintoja oli 25 kpl, lähteitä 4 kpl, yksi sorakuoppa, yksi lähdevaikutteinen lampi ja yksi lähdevesivaikutteinen kaivo. Lähteikköjä etsittiin lähinnä laskuojien ja -purojen antamien vihjeiden perusteella, mikä ei anna todellista kuvaa lähteikköluontotyyppien luonnontilasta Hakkarin alueella. Selvityksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että metsäalueiden pohjaveden purkautumiskohtia on pyritty järjestelmällisesti ojittamaan, jotta vesi ei jäisi vaikuttamaan metsässä laajemmalle alueelle. Löydetyt lähteiköt ovat kaikki tavalla tai toisella ihmisen muuttamia: yleensä purkautumiskohdasta on tehty oja, joka vie veden nopeasti pois paikalta. Tämä on pienentänyt lähdevesivaikutteista alaa ja vaikuttanut lähteisyyttä indikoivan lajiston laatuun ja määrään. Selvityksen tulosten perusteella lähteikköalueiden luonnontilaisuus oli kolmessa kohteessa vähän muuttunut, 28 kohteessa voimakkaasti muuttunut ja yhdessä kohteessa täysin muuttunut. Yhteenvetona inventoidulta alueelta löydettiin pohjaveden purkautumiskohtia runsaasti ja helposti. Niitä olisi löytynyt pitempiaikaisella inventoinnilla lisää. Selvityksen mukaan purkautumiskohtien luonnontila Hakkarin alueella on melko huono.
Luonnontilaisten pienvesien suojelu vesilaissa
Vesilain 2 luvun 11 §:n mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.
Vesilain perustelujen mukaan luonnontilan käsitteessä on ensisijaisesti kysymys luontotyypeistä, joiden olennaiset ominaispiirteet eivät ole muuttuneet muokkauksen seurauksena. Käsitettä ei kuitenkaan ole tulkittava ahtaasti niin, että se kattaisi vain täysin ihmistoiminnan vaikutuksen ulkopuolelle jääneet kohteet. Ensinnäkin vähäiset olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomat muutokset ovat mahdollisia ilman, että luonnontilaa pidetään palautumattomana. Toisaalta luonnontila on saattanut palautua muutosten jälkeen pitkäaikaisen luonnollisen kehityksen tai ennallistamistoimenpiteiden seurauksena. Luontotyyppeinä suojeltavat kohteet ovat useimmiten siten pienialaisia, että niiden suojelusta aiheutuvat haitalliset vaikutukset voidaan välttää hankkeen toteuttamistapaa muuttamalla. Yksittäistä kohdetta koskeva luontotyyppisääntely sisältö tulee arvioitavaksi mainittua kohdetta koskevan hakemuksen yhteydessä, jota koskevan päätöksen lainmukaisuuden asianosainen voi saattaa muutoksenhakutuomioistuimen arvioitavaksi.
Ehdotus
Esittelijä
-
Marjo Alho, ympäristövalvontapäällikkö, marjo.alho@tuusula.fi
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää antaa vesilain mukaisesta hakemuksesta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle seuraavan lausunnon:
Lupa vesilain 2 luvun 11 §:n luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta poikkeamiseen voidaan myöntää ainoastaan, mikäli kyseessä olevan vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.
Hakemuksessa olevan hydrogeologisen lausunnon mukaan maankaatopaikkalaajennus hakemuksen mukaisesti tulee vaikuttamaan selvästi lähteikön vaikutusalueeseen ja viime kädessä itse tihkupintaan ja purkautumisolosuhteisiin. Kyseessä on vesilain ohella tällöin myös metsälain (1996/1983) 10 §:n 2 momentin 1 kohdan mukainen lähteen tai tihkupinnan välitön lähiympäristö. Hakemuksen liitteenä olevan luontoselvityksen mukaan lähdevesivaikutteinen alue poikkeaa ympäristöstään selkeästi kosteampana, rehevämpänä sekä sammalkasvustoiltaan.
Hakemuksessa ei ole pyritty millään tavalla huomioimaan lähteen luonnontilaisuutta ja vaikutusaluetta. Hakemuksesta puuttuvat täysin perustelut sille, miksi lailla suojatun uhanalaisen lähteikön vaikutusalueen muokkaamiseen ja vaarantamiseen tulisi myöntää poikkeus. Hakemus on keskittynyt pelkästään maankaatopaikan laajennuksen maksimaaliseen hyödyntämiseen.
Hakemuksen liitteenä olevan Mäntsälän Hakkarin alueen lähteikköselvityksen mukaan lähteiden luonnontila Hakkarin alueella on melko huono, mikä on linjassa koko Etelä-Suomen heikon lähteiden luonnontilaisuusasteen kanssa. Selvityksen mukaan alueen lähteistä yli 90 % on voimakkaasti tai täysin muuttunut ja vain vajaa 10 % lähteistä on vähän muuttunut. Poikkeamishakemusta koskevat tihkupintaiset lähteet kuuluvat juuri alueella oleviin vähän muuttuneisiin lähteisiin, joiden luonnontila on vielä kohtuullisella tasolla ja mahdollista antaa palautua. Vähäiset olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomat muutokset ovat mahdollisia ilman, että luonnontilaa pidetään palautumattomana (HE 277/2009 vp).
Maankaatopaikan laajennuksen luontoselvityksessä 31.5.2021 mainitaan, että luontotyyppien uhanalaisuustarkastelussa 2018 Etelä-Suomessa lähteiköt on arvioitu erittäin uhanalaiseksi ja kehityssuunnan olevan heikkenevä. Hakkarin alueen lähteikköselvityksen tulokset tukevat lähteiden uhanalaisuustarkastelun arviointituloksia. Hakemuksen lähteikköselvityksen mukaan alueen lähteiden luonnontila on huono. Hakemuksen mukaisen lähteen luonnontilan tuhoaminen heikentää entisestään alueen lähdeluontotyyppien jo ennestään huonoa suojelutasoa. Hakemuksen mukaisten tihkupintojen tuhoutumisella on vaikutusta lähdeluontotyyppien paikalliseen suojelun suotuisaan tasoon.
Poikkeamishakemuksen mukainen hanke muuttaisi kiinteistön 505-409-5-244 lähteikön vaikutusaluetta ja vesienpurkautumisreittejä. Maankäytön muutosten vaikutukset vesitaseeseen ja lähteikön ulosvirtaamaan voivat olla ennakoimattomia. Purkautumisolosuhteiden muuttuessa kiinteistön 505-409-5-244 metsässä voi esiintyä veden lammikoitumista, mitä alueella ei ole aikaisemmin esiintynyt ja hanke vaikuttaa sitä kautta metsänomistajan omaisuuteen.
Hakemusta perusteellaan maankaatopaikkojen tarpeellisuudella. Ympäristölupahakemus koskee maankaatopaikka-alueen laajentamista viereiselle kiinteistölle ja nykyisen maankaatopaikan täyttökorkeuden nostamista nykyisestä täyttökorkeudesta. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 11 §:ssä säädetään sijoituspaikan valinnasta, että ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Maankaatopaikkojen sijainnit tulisi valita siten, ettei erittäin uhanalaisia lähteitä vaaranneta tai tuhota. Vireillä oleva ympäristölupahakemus voisi rajata koskemaan vain maankaatopaikan täyttökorkeuden nostamista, jolloin ei tarvitsisi hakea poikkeamista luonnontilaisten lähteiden vaarantamiskiellosta.
Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on noudatettava varovaisuusperiaatetta ja lähdettävä oletuksesta, että erittäin harvoja jäljelle jääneitä erittäin uhanalaisia luonnontilaisia lähteitä tarvitaan luonnon monimuotoisuuden säilymisessä. Maanpinnalle purkautuvien pohjavesien määrä vaikuttaa suoraan monien arvokkaiden ja uhanalaisten lähteikkölajien elinmahdollisuuksiin. Muokattujen lähteiden ja niiden lähiympäristöjen tarkoituksellinen ennallistaminen ja palauttaminen luonnontilaan on haastava projekti, jolla ei välttämättä ole toivottuja vaikutuksia, minkä takia on äärimmäisen tärkeää suojella lähteitä ennakoivasti ja säilyttää niiden lähiympäristöt vesitaseeseen ja luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavilta maankäytön muokkauksilta.