Perustelut
Lausuntopyyntö
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on 12.12.2023 § 173 päättänyt hyväksyä omalta osaltaan luonnoksen Tuusulan ympäristönsuojelumääräyksiksi ja niiden perusteluiksi. Samalla lautakunta on päättänyt pyytää luonnoksista osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaiset lausunnot sekä asettaa luonnokset nähtäville 18.12.2023 - 26.1.2024 väliseksi ajaksi.
Luonnoksen nähtävillä olon ja lausuntoajan kohdistuessa vuodenvaihteeseen, Tuusulan kunta on pyytänyt ja saanut lisäaikaa lausunnolle 15.2.2024 saakka.
Kunnallisten ympäristönsuojelumääräysten asema
Ympäristönsuojelulain perusteella kunnalla on oikeus antaa kuntakohtaisia, paikallisista olosuhteista johtuvia ympäristönsuojelua koskevia määräyksiä. Ympäristönsuojelumääräykset ovat ympäristönsuojelulakia täydentäviä, kansalaisia ja viranomaisia sitovia määräyksiä, joilla on tarkoitus ehkäistä ympäristön pilaantumista. Määräysten tulee liittyä aina ympäristönsuojelulailla säädeltyihin asioihin.
Tuusulan ympäristönsuojelumääräysten luonnos
Keski-Uudenmaan ympäristökeskus on valmistellut luonnoksen ympäristönsuojelumääräyksiksi. Määräykset käsittävät 14 sivua, kahdeksan lukua ja 24 pykäläksi nimettyä pääkohtaa alakohtineen, sekä liitekartat (Liitekartta 1: Tuusulan kunnan taajaan rakennetut alueet, Liitekartta 2: Tuusulan kunnan pohjavesialueet sekä Päijännetunneli). Lisäksi määräyksiä varten on laadittu erilliset perustelut. Määräysten pääluvut ovat: 1) yleiset määräykset, 2) jätevedet, 3) jätteet, 4) pöly, savu ja haju ulkotiloissa, 5) melu ja tärinä ulkotiloissa, 6) maatalous ja eläintenpito, 7) polttoaineet ja muut kemikaalit, 8) muut määräykset
Ympäristönsuojelumääräysten ja perustelujen tarkka sisältö ilmenee esityslistan liitteenä olevasta materiaalista.
Määräysten perusteluosan yleisten määräysten kohdalla on selostettu ympäristösuojelumääräysten taustaa ja toimintaperiaatetta sekä suhdetta muuhun kunnalliseen suunnitteluun ja ohjaukseen:
”Soveltamisala ja tavoite
Näissä perusteluissa on käytetty säädösaineistona pääasiassa ympäristönsuojelulakia (YSL, 527/2014). Lisäksi on käytetty ympäristönsuojelulain esitöitä, kuten hallituksen esitystä ympäristönsuojelulaiksi ja sen yksityiskohtaisia perusteluja (HE 241/2013 vp). Osa perusteluista perustuu yleiseen soveltamiskäytäntöön sekä yleiseen ympäristönsuojelutietoon ja –kokemukseen.”
” Kunnalla on mahdollisuus antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Ympäristönsuojelumääräykset ovat ympäristönsuojelulain mukainen ohjauskeino, jonka tavoitteena on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ehkäistä ympäristön hajapäästöluonteista pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Ympäristönsuojelumääräyksillä täsmennetään ja tarkennetaan ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten tulkintaa kunnan paikallisten olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Määräykset täydentävät osaltaan lakia ja sen nojalla annettuja asetuksia.
YSL 202 §:n 2 momentin mukaisesti ympäristönsuojelumääräykset eivät voi koskea: 1) luvanvaraista, ilmoituksenvaraista tai rekisteröitävää toimintaa; 2) 31 §:ssä tarkoitettua koeluonteista toimintaa; 3) 120 §:ssä tarkoitettuja poikkeuksellisia tilanteita; 4) 136 §:n 1 momentissa tarkoitettua pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista koskevaa ilmoitusmenettelyä; 5) puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen toimintaa.
Määräykset voivat YSL 202 §:n 3 momentin mukaisesti koskea: 1) toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia; 2) erityisen häiritsevän tilapäisen melun tai tärinän torjuntaa; 3) toimintojen sijoittumisen ympäristönsuojelullisia edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella; 4) sellaisten alueiden määrittelyä, joilla ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi on kielletty jäteveden johtaminen maahan, vesistöön taikka ojaan, lähteeseen, tekolammikkoon tai vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaiseen noroon; 5) sellaisten alueiden ja vyöhykkeiden määrittelyä, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan; 6) valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista; 7) vesien ja meriympäristön tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen vesienhoitosuunnitelman tai merenhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia Ympäristönsuojelulain edellyttämällä tavalla määräysten valmistelussa on kiinnitetty huomiota paikallisiin olosuhteisiin, joita Tuusulassa ovat mm. Tuusulanjärvi ja Rusutjärvi sekä alueen joet, kunnan merkittävät pohjavesialueet sekä maaperäolosuhteet. Myös kunnan yhdyskuntarakenne, jolle on tyypillistä kolme taajamaa ja maaseutumaisten kylien verkosto sekä laajat maa- ja metsätalousalueet, on otettu huomioon määräysten valmistelussa.”
” Yhtenä paikallisiin olosuhteisiin perustuvana tavoitteena ympäristönsuojelumääräyksiä valmisteltaessa on ollut kunnan alueella sijaitsevien vesistöjen tilan parantamisen edistäminen alueellisen vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa 2022-2027 asetettu tavoite on, että vesienhoitoalueen vesistöissä olisi saavutettu hyvä tila vuoteen 2027 mennessä. Vesiensuojelun toimenpiteitä tulee kohdistaa erityisesti niihin vesistöihin, joissa hyvää tilaa ei ole saavutettu. Tuusulassa tilatavoite on saavutettu ainoastaan Keravanjoen yläosassa, ja senkin tilan säilyminen on uhattuna ilman toimenpiteitä (vesi.fi, Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022-2027). Vesienhoitosuunnitelman mukaan ravinnekuormitusta tulisi merkittävästi vähentää koko vesienhoitoalueella, jotta vesienhoidon tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Tuusulassa merkittävimmät pintavesien tilaa heikentävät tekijät ovat maatalous, haja- ja loma-asutuksen jätevedet sekä vesistöjen sisäinen kuormitus. Näissä ympäristönsuojelumääräyksissä on annettu vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämiseksi määräyksiä mm. erilaisten toimien ja rakennelmien, kuten eläinten ulkotarhojen ja haja-asutuksen jätevesijärjestelmien, suojaetäisyyksistä vesistöihin sekä jätevesien käsittelystä ranta-alueilla.
Pohjavesien osalta Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa tunnistetut yleisimmät riskit luokiteltujen pohjavesialueiden pohjaveden laadulle liittyvät Tuusulassa vaarallisten aineiden kuljetuksiin, teollisuuteen ja yritystoimintaan, liikenteeseen ja tienpitoon, asutukseen ja maankäyttöön, maa-ainesten ottoon sekä pilaantuneisiin maa-alueisiin. Näihin ympäristönsuojelumääräyksiin on sisällytetty sellaisia pohjavesialueita koskevia määräyksiä, joilla voidaan vähentää pohjavesiin kohdistuvia riskejä siltä osin kuin se ympäristönsuojelumääräysten puitteissa on mahdollista. Määräykset koskevat mm. polttoaineiden ja muiden kemikaalien säilyttämistä, jätevesien käsittelyä sekä jätevesilietteiden ja lietelannan käyttöä maataloudessa.
Ympäristönsuojelulain lisäksi muussa ympäristönsuojelulainsäädännössä, samoin kuin muun lainsäädännön sektoreilla on ympäristön pilaantumisen ehkäisyyn liittyviä säännöksiä. Tällaisia säännöksiä on mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa, jätelaissa, vesilaissa sekä terveydensuojelulaissa. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset ovat lakeja ja asetuksia alemmanasteinen normi, joten ne eivät voi olla ristiriidassa ylemmänasteisten normien kanssa.
Ympäristönsuojelumääräys syrjäytyy, jos myöhemmin annetaan ylemmänasteinen normi samasta asiasta. Määräys ei voi siten lieventää esim. ilman- ja vesiensuojelemiseksi asetettuja päästönormeja ja toisaalta niiden kiristämiselle on osoitettava riittävät paikallisista olosuhteista johtuvat perusteet.
Ympäristönsuojelumääräykset ovat säädöshierarkiassa samantasoisia muiden kunnallisten määräysten kanssa. Koska ympäristönsuojelumääräykset annetaan ympäristönsuojelullisin perustein, tulee niissä mahdollisesti annettua parempaan ympäristönsuojelulliseen tulokseen tai tasoon johtavaa määräystä noudattaa, vaikka samasta asiasta olisikin määrätty muussa kunnan määräyksessä. Ympäristönsuojelumääräysten valmistelussa on pyritty siihen, ettei ristiriitaisuuksia eri kunnallisten määräysten suhteen tulisi.
Kunnan viranomaisten tulee lupa-asiaa ratkaistaessa, kaavamääräystä antaessa tai muuta viranomaispäätöstä tehtäessä ottaa huomioon, mitä ko. asiasta on ympäristönsuojelumääräyksissä määrätty siten, ettei päätösten ja määräysten välillä ole ristiriitaa”
”Näissä perusteluissa on käytetty säädösaineistona pääasiassa ympäristönsuojelulakia (YSL, 527/2014). Lisäksi on käytetty ympäristönsuojelulain esitöitä, kuten hallituksen esitystä ympäristönsuojelulaiksi ja sen yksityiskohtaisia perusteluja (HE 241/2013 vp). Osa perusteluista perustuu yleiseen soveltamiskäytäntöön sekä yleiseen ympäristönsuojelutietoon ja –kokemukseen.”
Lausunnon valmistelu
Tuusulan kunnan lausunnon valmistelu on tapahtunut kasvun ja ympäristön toimialueen toimesta. Ympäristönsuojelumääräysluonnokseen ja niiden perusteluihin on tutustuttu ja jokaisen palvelualueen ja -yksikön viranhaltijat ovat antaneet kirjalliset kommentit tärkeimmistä havainnoistaan kunnan lausunnon pohjaksi. Yleisesti voidaan todeta, että ympäristönsuojelumääräysten antamista on pidetty tärkeänä, mutta useista luonnoksen määräyskohdista on ilmennyt huomautettavaa. Tyypillisesti määräyksiä on pidetty tarkennusta vaativina tai liian tulkinnanvaraisina. Jatkotyöskentelyyn on asetettu runsaasti toiveita, sekä osoitetaan konkreettisia parannustarpeita.
Lausuntoa valmistelleet viranhaltijat muistuttavat, että Kuntaliiton oppaan (Ympäristönsuojelumääräysten laatiminen) mukaan
- ennen yleisten määräysten antamista tulee punnita, onko sille todellinen tarve.
- sellaisia määräyksiä, joiden valvonta on työlästä tai mahdotonta, ei tulisi antaa.
- määräysten tulee myös noudattaa norminannon yleistä selkeyden ja tarkkarajaisuuden periaatetta: määräyksen tulee olla kuntalaisen näkökulmasta ymmärrettävä ja ennakoitavissa.
Kunnanhallituksen lausunto
Tuusulan kunnalla ei ole olemassa ympäristönsuojelumääräyksiä. Ympäristönsuojelumääräyksien saaminen osaksi Tuusulan määräyskokoelmaa koetaan tärkeäksi sujuvan viranhaltijatyön ja kiinteistönomistajien yhdenvertaisuuden vuoksi. Nykytilanteessä jokaisen hankkeen kohdalla arvioidaan erikseen eri vaatimusten täyttymistä ja asioiden käsittely vie aikaa. Tällaisia ovat eritoten olleet eläintenpitoon ja jätevesijärjestelmiin liittyvät hankkeet. Näiden osalta kiinteistön omistajan on todella haastavaa selvittää tai kartoittaa ennakoivasti hankkeen vaativia toimenpiteitä ennen hankkeen varsinaista käynnistämistä. Nykytilanne ei siis todellakaan ole ennakoitava, vaan jokaisen hankkeen edetessä tulee usein eteen melko suuriakin selvitystarpeita ja näiden pohjalta mahdollisesti suunniteltu hanke myös kariutuu.
Vuoden 2025 alusta voimaan tulevaan rakentamislakiin on vireillä niin sanottu korjaussarja, jossa muun muassa ehdotetaan rakentamisluvan käsittelylle määräaikaa. Tähän määräaikaan sisältyvät myös kaikki hankkeeseen liittyvät lausunnot ja selvitykset. Täten on vaarana, että hankkeiden, joissa on esimerkiksi ympäristönsuojelullisia tai muita ympäristölainsäädäntöön liittyviä selvitystarpeita ei annettuihin määräaikoihin välttämättä päästä. Lupahankkeet (rakentamislain mukaiset rakentamisluvat) sisältävät useita lupavaiheita ja ne jakautuvat kahteen kokonaisuuteen eli sijoittumisen sekä toteuttamisen edellytysten tarkasteluun. Lisäksi hakemuksesta on tarpeen pyytää myös lausuntoja ja hakijalta selvityksiä, joten annetuissa määräajoissa pysymiseen tarvitaan selkeitä yksiselitteisiä määräyksiä. Mikäli jokaisen hankkeen osalta arviointi on tehtävä erikseen, ei annetuissa määräajoissa pysytä. Rakentamislain niin sanotun korjaussarjan ehdotuksen mukaan tulee kunta olemaan korvausvelvollinen, mikäli annettuihin määräaikoihin ei päästä.
Ympäristösuojelumääräyksillä turvattaisiin samanlainen kohtelu kaikkien osapuolten kesken. Selvät määräykset mahdollistaisivat ennakoitavan ja nopeamman hallinnollisen käsittelyn lupiin liittyen ja vältettäisiin kunnalle muutoin mahdollisesti lankeavat korvausvelvoitteet.
Viranhaltijoiden yksityiskohtaiset kirjaukset lausunnolla olevaan ympäristösuojelumääräyksiin:
I LUKU YLEISET MÄÄRÄYKSET
1 § mukaan määräyksiä noudatetaan muiden määräysten ohella ja samanaikaisesti. Lainvoimainen kaava menee varmaan näiden määräysten edelle kuitenkin? Tämä hierarkia tulisi mainita erikseen, jotta ei tule väärinymmärryksiä. Perusteluissa mainitaan seuraavaa: Koska ympäristönsuojelumääräykset annetaan ympäristönsuojelullisin perustein, tulee niissä mahdollisesti annettua parempaan ympäristönsuojelulliseen tulokseen tai tasoon johtavaa määräystä noudattaa, vaikka samasta asiasta olisikin määrätty muussa kunnan määräyksessä. Ympäristönsuojelumääräysten valmistelussa on pyritty siihen, ettei ristiriitaisuuksia eri kunnallisten määräysten suhteen tulisi.
Mikäli ristiriitaisuuksia kuitenkin ilmenee esimerkiksi ympäristönsuojelumääräyksien ja rakennusjärjestyksen välillä, kuka määrittelee paremmuuden/sen kumpaa määräystä noudatetaan? Menevätkö ympäristönsuojelumääräykset tosiaan esimerkiksi rakennusjärjestyksen ohi.
3 § määritelmät
Ranta-alueen määritelmä ei ole yksiselitteinen. Eri yhteyksissä käsitettä voidaan tulkita eri tavoin. Esimerkiksi suunnittelutarvetarveratkaisuissa rantavyöhyke on alue, jonka luonnonolosuhteisiin meren tai vesistön vaikutus ulottuu, joka maisemallisesti mielletään rantaan kuuluvaksi tai jolle kohdistuu erilaisia rantaa hyödyntäviä maankäyttötarpeita. Rantavyöhykkeen leveyteen vaikuttavat alueen kasvillisuus, maisema, maaston muodot ja muut luonnonolosuhteet. Rantavyöhykkeen voidaan katsoa ulottuvan noin 100 metrin etäisyydelle, mutta ei kuitenkaan missään pitemmälle kuin 200 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Hallintokäytännössä rantavyöhykkeen vähimmäisleveytenä on pidetty 50 metriä. Rantojen maankäytön suunnittelua koskevan ympäristöministeriön ympäristöoppaan 120 mukaan ranta-alue on rantavyöhykettä leveämpi rannan osa, jolla rannassa oleva tai rantaan tukeutuva loma-asutus vaatii järjestämistä. Ranta-alue ulottuu rantaviivasta sisämaahan niin pitkälle kuin rakentaminen tukeutuu vesistön käyttöön tai vetovoimaan. Ranta-alueen leveys on hallintokäytännössä usein arvioitu noin 200 metriksi, mutta maisemasta ja muista olosuhteista riippuen se voi olla leveämpikin. Ranta-alueen määrittelyssä siis vaikutukset rantaan ovat tärkein kriteeri.
Perusteluosassa todetaan, että ranta-aluemääritelmä ympäristönsuojelumääräyksissä noudattaa ympäristönsuojelulain 156 a §:n mukaista määritelmää. Tämä maininta olisi syytä olla myös varsinaisissa määräyksissä, eikä vain perusteluosassa.
Vähäisellä jätevesimäärällä -määritelmällä tarkoitetaan ilmeisemmin harmaita jätevesiä, joten määritelmää tulisi tarkentaa seuraavasti: Vähäisellä harmaalla jätevesimäärällä tarkoitetaan vesimäärää kohteissa, joissa jätevedet eivät sisällä käymäläjätteitä, syntyvän jäteveden määrä on vähäinen eivätkä ne vaaranna ympäristöä.
Määritelmiin on syytä lisätä myös eläintenpitoon liittyvät määritelmät ristiriitaisten tulkintojen välttämiseksi.
II LUKU JÄTEVEDET
4 §:n otsikko on harhaanjohtava, koska puhutaan viemäriverkostosta. Tulee tarkentaa muotoon: Jätevesiverkoston ulkopuolisten jätevesijärjestelmien vähimmäissuojaetäisyydet.
Määräyksessä todetaan, että jätevesijärjestelmän sekä puhdistetun jäteveden purkupaikan sijainnin kiinteistöillä tulee noudattaa seuraavia vähimmäissuojaetäisyyksiä. Mitä jätevesijärjestelmällä tässä tapauksessa tarkoitetaan? Esimerkiksi pelkkä jätevesiviemäri menee usein läheltä rakennusta, vesistöä jopa kaivoa. Tätä on syytä avata perusteluosassa.
Saman pykälän mukaan jätevesijärjestelmä tulee sijoittaa 20-50 m päähän talousvesikaivosta tai lämpökaivosta. Koskeeko tämä kiinteistön omaa talousvesikaivoa/lämpökaivoa vai myös naapurikiinteistöllä olevia? Tätä on syytä avata perusteluosassa.
Vähimmäisetäisyys pohjaveden yläpintaan tulee mitata, jotta määräys suojakerroksesta voidaan todentaa. Tämä edellyttää kairauksia. Koska vielä ei ole ratkaistu sitä, mitkä toimenpiteet tullaan 1.1. 2025 voimaan tulevan rakentamislain mukaisessa rakennusjärjestyksessä määräämään luvanvaraisiksi, ei ole varmaa vaatiiko jätevesijärjestelmän rakentaminen muualla kuin pohjavesialueella rakennusvalvontaviranomaisen lupaa. Kuka tällöin valvoo annettuja suojakerroksia? Mihin tämä suojakerrosvaatimus ylimmän pohjavedenpinnan yläpuolella perustuu? Kuntaliiton oppaan (Ympäristönsuojelumääräysten laatiminen) mukaan ennen yleisten määräysten antamista tulee punnita, onko sille todellinen tarve. Mikäli määräys on tarpeen, niin olisiko se syytä kohdistaa erityisen herkille aluille ja rajata nämä kartalla. Oppaan mukaan sellaisia määräyksiä, joiden valvonta on työlästä tai mahdotonta, ei tulisi antaa.
6 § mukaan vesikäymäläjätevesien johtaminen tai imeyttäminen pohjavesialueelle ja Päijännetunnelin suojavyöhykkeelle on kielletty, vaikka jätevedet olisi puhdistettu. Perusteluiden mukaan puhdistettuna voi johtaa ulkopuolelle tai sitten kerätä umpisäiliöön. Voisiko tätä avata myös määräykseen? Saman pykälän mukaan harmaat vedet on mahdollista johtaa pohjavesialueelle ja Päijännetunnelin suojavyöhykkeelle muuten paitsi imeyttämällä puhdistuksen jälkeen. Perusteluiden mukaan tämä tarkoittaa esimerkiksi johtamista asianmukaiseen puhdistusjärjestelmään (esim. saostuskaivot ja maasuodattamo tai muu vastaava jätevesien käsittelyjärjestelmä) ja siitä edelleen avo-ojaan. Tuleeko avo-ojan olla pohjavesi-alueen/Päijännetunnelin suojavyöhykkeen ulkopuolella? Voisiko kysymykseen tulla pohjavesisuojattu avo-oja, mikä kulkee tuolla herkällä alueella? Muotoilu voisi olla esimerkiksi ”Harmaiden vesien imeyttäminen pohjavesialueelle ja Päijännetunnelin suojavyöhykkeelle on kielletty, vaikka jätevedet olisi puhdistettu. Harmaat vedet on kuitenkin mahdollista johtaa pohjavesialueella ja Päijännetunnelin suojavyöhykkeella asianmukaiseen puhdistusjärjestelmään ja siitä edelleen pohjavesialueen tai Päijännetunnelin suojavyöhykkeen ulkopuoliseen avo-ojaan”
Päijännetunnelin suojavyöhykkeiden osalta on tarpeen tarkentaa, koskeeko määräys kaikkia suojavyöhykkeitä, myös 500 ja 1000 metrin suojavyöhykkeitä. Muutenkin voisi avata näiden suojavyöhykkeiden roolia ja suojaustarpeita. Olisi varmaan tarpeen liittää määritelmä myös 3 §:ään.
6 §:ssä sanotaan ”Vesikäymäläjätevesien johtaminen tai imeyttäminen ranta-alueelle on kielletty, vaikka jätevedet olisi puhdistettu.” Eikö tämä koske ylipäänsä kaikkia jätevesiä? Vai onko harmaiden vesien imeyttäminen ok? Tätä on syytä avata perusteluosassa.
6 §:n mukaan vesikäymälän rakentaminen ranta-alueella sijaitsevaan vapaa-ajanasuntoon on kielletty. Onko kielletty kaikissa tapauksissa, vaikka kiinteistö olisi liittynyt kunnallinen jätevesiverkostoon? Myös tätä on syytä avata perusteluosassa.
6 §:n viimeisen kappaleen mukaan jätevesien käsittelyvelvoitteet eivät koske vähäisiä jätevesiä. Vähäisiäkään vesiä ei saa kuitenkaan johtaa suoraan vesistöön. Tällä tarkoitetaan varmaan vähäisiä harmaita jätevesiä? Määritelmää tulee tarkentaa.
7 § Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesun rajoitukset määräyksissä on käytetty määritelmää yleiseen viemäriin. Yleiseen viemäriin tulee korjata muotoon jätevesiviemäriin.
§ 8 Lumen vastaanottopaikat -määräykseen voisi lisätä myös lumen vastaanoton osalta toiminnan ja liikennöinnin aiheuttaman haitan ympäristössä. Toiminta voi aiheuttaa melua ja tärinää, joiden osalta on syytä antaa määräyksiä.
Määräyksissä olisi syytä ottaa kantaa myös tilapäisissä työkohteissa (esimerkiksi työmailla) syntyvien työmaavesien käsittelystä ja poisjohtamisesta.
III LUKU JÄTTEET
9 § mukaan maarakentamisessa voidaan käyttää puhtaita mineraalisia ja muita käyttötarkoitukseen soveltuvia jäte-eriä kertaluontoisesti vähäisessä määrin korvaamaan luonnonaineksia ilman ympäristölupaa. Sana ”kertaluonteinen” tarkoittanee ilmeisesti sitä, että jos esimerkiksi betonimursketta on hyödynnetty piharakenteessa ja myöhemmin pihan poikki kiinteistön omistaja rakentaa kaapeliyhteyden, niin kaivannosta ylös nostettua betonimursketta ei saa enää hyödyntää kaivantoa täyttäessä, vaan se on kuljetettava asianmukaiseen jätteenkäsittelypaikkaan. Toimenpide ei edistä inertin, maanrakennukseen kelpaavan jätteen hyötykäyttöä ja määräystä on käytännössä mahdotonta valvoa yksityisillä kiinteistöillä. Sanan ”kertaluontaisesti” käyttöä on syytä perustella määräysten perusteissa, miten tällä ilmaisulla ehkäistään ympäristön pilaantumista ja poistetaan ja vähennetään pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Määräys edellä kuvatunlaisena ei ole ilmastonäkökulmasta kestävä, eikä edistä kiertotaloutta.
Saman pykälän mukaan on mineraaliperäisen tai muun käyttötarkoitukseen soveltuvan jätteen hyödyntäminen mahdollista, mikäli jäte peitetään riittävän paksulla pintakerroksella. Ilmaisu on ympäripyöreä ja tulkinnanvarainen ja materiaaleja rajaava. Kuinka paksu on riittävä kerros ja mistä se muodostuu? Ilmaisu muodostaa liian laajan harkintavalta-asteikon. Olisi syytä ilmoittaa esimerkiksi minimipaksuus ja materiaali, mikä huomioidaan pintakerrokseksi. Tätä tulee tarkentaa perusteluissa.
IV LUKU PÖLY, SAVU JA HAJU ULKOTILOISSA
11 § mukaan murskaus- ja louhintatöissä porauslaitteet ja murskausyksiköt on varustettava riittävän tehokkailla pölynestolaitteilla. Kuinka tehokas on riittävä pölynestolaitteisto? Taas erittäin ympäripyöreä määritelmä ja vaikeasti valvottava määräys. Tätä on syytä avata perusteluosassa.
Tässä luvussa tai määräyksissä muualla on syytä mainita myös, ettei rakennus-, kunnostus-, kunnossapito ja puhtaanapitotöiden toimenpidealueiden kuivatusvesiä/rakentamisen aikaiset hulevesiä ei saa johtaa käsittelemättä kunnan viemäriverkostoihin.
V LUKU MELU JA TÄRINÄ ULKOTILOISSA
13 § mukaan ilmoitusta ei tarvitse tehdä louhinta, murskaus ja lyöntipaalutus -toiminnoista eikä niihin liittyvistä erityistä melua tai tärinää aiheuttavista oheistöistä, jota tehdään arkisin klo 7.00 – 18.00 ja jonka yhteiskesto on enintään 10 työpäivää. Määräysten perustelussa todetaan, että louhintaan katsotaan kuuluvan poraus, räjäytys, iskuvasaran käyttö sekä louheen lastaus ja ajo. Murskaukseen katsotaan kuuluvan murskaus sekä murskeen kuormaus ja ajo. Eli jos lastaus/kuormaus tai ajo tapahtuu annetun ajan ulkopuolella, tulee siitä antaa ilmoitus?
Pitäisikö määräyksessä olla näkyvissä, että myös kuormaus/lastaus ja ajo lasketaan melua tuottavaksi työksi/oheistyöksi, nyt sitä ei välttämättä hoksaa ajatella? Perusteluja tulee tältä osin tarkentaa ja harkita tarkoin voidaanko ajoa rajoittaa.
VI LUKU MAATALOUS JA ELÄINTEN PITO
16 § taulukon vähimmäissuojaetäisyyksissä on isot haarukat. Mikä on todellinen vähimmäisetäisyys tai kuka se määrittelee ja miten? Kommentin taustaksi:
Ympäristökeskuksen lausunnoissa suunnittelutarveratkaisuhakemuksiin todetaan usein:
”Lannan varastointitilaa, eläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa sijoittaa:
1) pohjavesialueelle, ellei maaperäselvitysten perusteella osoiteta, että tällaiselle alueelle sijoittaminen ei aiheuta pohjavesien pilaantumista tai sen vaaraa;
2) tulvanalaiselle alueelle;
3) alle 50 metrin etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä;
4) alle 25 metrin etäisyydelle valtaojasta tai vesilain mukaisesta norosta.”
Jaloittelualue lienee sama kuin esimerkiksi ulkotarha, ratsastuskenttä ja ehkä jopa laidun? Määräyksissä tulee käyttää yksiselitteistä terminologiaa, jotta tulkinta olisi selkeää. Nämä olisi syytä avata myös määritelmissä. Ympäristökeskuksen aiemmin lausunnoissa määrittämät kohdat 3 ja 4 ovat ristiriidassa ympäristösuojelumääräysluonnoksen kanssa. Määräyksen mukaan etäisyys kaivosta 30-100 metriä, lausunnoissa määrätty etäisyys on vähintään 50 metriä. Määräyksen mukaan etäisyys vesistöstä 20-50 metriä, lausunnoissa määrätty etäisyys on vähintään 50 metriä. Määräyksen mukaan etäisyys valtaojasta/norosta 10-50 metriä, lausunnoissa määrätty etäisyys on vähintään 25 metriä. Miten nämä minimi ja maksimietäisyydet todellisuudessa määritellään ja mikä siihen vaikuttaa? Tätä syytä avata perusteluissa. Kantaa tulee ottaa myös Päijännetunnelin suojavyöhykkeiden mahdollisia vaikutuksia olevien tai uusien eläinsuojien toteuttamiseen, mikäli niitä on.
Nykyisen rakennusjärjestyksen mukaan ranta-alueelle ei saa sijoittaa eläinsuojaa. Ympäristösuojelumääräyksissä eläinsuojan perustamista rannalle ei ole kielletty. Tämä ristiriita tulee huomioida. Huomioitavaa on myös, että ranta-alue on tässä laajempi kuin ympäristösuojelumääräysten määritelmässä. Perusteluosassa on mainittu, että ”Yhtenä paikallisiin olosuhteisiin perustuvana tavoitteena ympäristönsuojelumääräyksiä valmisteltaessa on ollut kunnan alueella sijaitsevien vesistöjen tilan parantamisen edistäminen alueellisen vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden mukaisesti”. Eikö eläinsuojat ranta-alueella ole riski vesistölle? Miten suhtaudutaan olevan eläinsuojan laajentaminen siten, että eläinmäärä lisääntyy. Onko tähän ympäristönsuojelullista estettä?
Pitäisikö määräyksissä kertoa myös eläinsuojan/tallin ja lantalan vähimmäissuojaetäisyydet? Nykyisessä rakennusjärjestyksessä tallin tai lantalan vähimmäisetäisyys naapurin rajasta tulee olla 50 metriä. Ympäristökeskuksen lausuntojen mukaan lantala tulee sijoittaa vähintään 50 metriä vesistöstä sekä talousvesikaivoista, 25 metriä norosta/valtaojasta, ei tulva-alueelle eikä pohjavesialueelle.
Kuten kirjauksista käy ilmi, ovat hankekohtaiset määräykset olleet erilaisia, kuin luonnoksen määräyksissä. Perusteluissa on syytä avata miksi tulkintaa aiemmasta muutetaan ja mihin suojaetäisyydet perustuvat ja mikä niihin vaikuttaa.
Tuusulan pohjavesien suojelusuunnitelmassa on todettu, että laadittavissa ympäristönsuojelumääräyksissä on hyvä antaa määräyksiä esimerkiksi uusien eläinsuojien perustamisesta tai olemassa olevien laajentamisesta pohjavesialueella. Ehdotuksessa ei ole otettu huomioon tätä. Asiasta tulee määrätä ympäristösuojelumääräyksissä. Onko uuden tallin perustamisesta ja oleellisesta toiminnan laajentamisesta tarpeen ilmoittaa ennen toiminnan aloittamista Keski-Uudenmaan ympäristönsuojeluviranomaiselle valvontaa varten tarpeellisten tietojen saamiseksi? Tästäkin olisi syytä olla maininta määräyksissä.
VII LUKU POLTTOAINEET JA MUUT KEMIKAALIT
19 § mukaan käytöstä poistetut maanalaiset säiliöt on kaivettava ylös. Pykälän toisessa momentissa on mainittu, että säiliötä ei tarvitse poistaa, jos se on aiemmin jo puhdistettu ja täytetty hiekalla. Perusteluissa todetaan, että säiliön poistamiseen voidaan myöntää poikkeaminen, jos säiliön sijainnin vuoksi se on teknisesti vaikea tai mahdoton poistaa. Voisiko tämän avata määräykseen. Voisiko sanamuoto olla seuraava: Pääsääntöisesti käytöstä poistetut säiliöt on kaivettava ylös. Ympäristönsuojeluviranomainen voi myöntää poikkeamisluvan perustellusta syystä. Tähän kohtaan voisi myös laittaa tekstin, että kiinteistön omistajan tulee tehdä ilmoitus säiliön poistamisesta pelastusviranomaiselle.
Olisiko tarpeen antaa määräyksiä myös kemikaalien ja vaarallisten jätteiden säilytyksestä?
Muita yleisiä huomioita määräysten kirjauksista:
- Ympäristösuojelumääräyksiin tulisi lisätä kirjaus sellaisesta maa-ainestenotosta pohjavesialueella, jotka eivät edellytä maa-aineslupaa.
- Määräyksiin olisi hyvä lisätä myös, että hulevesistä tulee huolehtia kunnan ohjeiden mukaisesti. Nekin vaikuttavat pohjavesiin ja vesistöihin.
- Määräyksissä olisi syytä ottaa kantaa myös tilapäisissä työkohteissa (esimerkiksi työmailla) syntyvien työmaavesien käsittelystä ja poisjohtamisesta.
- Rakennusjärjestyksen ja ympäristönsuojelumääräysten määräyksissä ei tule olla päällekkäisiä tai ristiriitaisia ohjeita, esimerkiksi melu- ja tärinätöiden kellonajat.
- Määräykset tulee kirjoittaa yksiselitteisesti, jotta ne ovat sovellettavissa yhdenvertaisesti. Ongelmia soveltamisen osalta tuottavat esimerkiksi määritelmät “vähäinen määrä”, “riittävän paksu”. Esitetyt ilmaisut muodostavat liian laajan harkintavalta-asteikon. Määritelmä ei aiheuta kuin riitaa toiminnanharjoittajan ja valvovan viranomaisen, ympäristökeskuksen, välillä.
Muutoin Tuusulan kunnan kasvu ja ympäristö -toimialalla ei ole huomautettavaa Tuusulan ympäristönsuojelumääräysten luonnoksiin.
Yhteenveto:
Yhteenvetona kunnanhallitus toteaa, että lähtökohtaisesti ympäristönsuojelumääräyksien antamiseen suhtaudutaan myönteisesti ja niiden tarpeellisuus on edellä kuvattujen yksityiskohtaisten konkreettisten parannusehdotusten pohjalta perusteltua. Kunnanhallitus toteaa kuitenkin, että voidakseen ottaa tarkemmin ja lopullisesti kantaa Tuusulan ympäristönsuojelumääräysten asettamiseen ja määräysten toimivuuteen, on jatkotyöskentelyssä vastattava edellä esitettyihin yksityiskohtaisiin korjaustarpeisiin, ja pystyttävä tarkkoihin ja yksilöityihin ilmaisuihin ja rajauksiin määräyksissä Kuntaliiton ohjeistuksen mukaisesti. Luonnoksesta annettaviin lausunnon parannusehdotuksiin tulee pystyä vastaamaan riittävällä tarkkuudella.
Koko kuntaa koskevien yleisten määräysten antamista tulee tarkkaan punnita ja tutkia onko tällaiselle todellinen tarve. Määräyksiä, joiden valvonta on työlästä tai mahdotonta, ei tulisi antaa. Määräysten tulee olla niitä soveltavien viranomaisten, kuntalaisten ja toiminnanharjoittajien näkökulmasta ymmärrettäviä ja ennakoitavissa.