Perustelut
Korkein hallinto-oikeus pyytää Tuusulan kuntakehityslautakuntaa antamaan selityksen xxxxx 22.12.2017 jättämästä valituksesta. Valitus koskee Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä 4.12.2017 (17/0671/5). Korkein hallinto-oikeus pyytää selitystä 19.2.2018 mennessä. Tuusulan hallintosäännön mukaan selityksen antaa kunnanhallitus.
Asian tausta
Suunnittelutarveratkaisu koski omakotitalon (1 asunto, 2 krs. 249 k-m2), autotalli-varastorakennuksen (1 krs, 100 k-m2) sekä saunan (1 krs, 28 k-m2) rakentamista noin 4 hehtaarin suuruiselle xxxxx tilalle RN:o xxxxx Tuusulan kunnan Kellokosken kylässä.
Tuusulan kunnan vs. kaavoituspäällikkö teki kielteisen suunnittelutarveratkaisun 16.11.2016 viranhaltijanpäätöksessä (64/2016) mainituin perusteluin. xxxxx vaativat oikaisua päätökseen 5.12.2016. Kuntakehityslautakunta päätti 18.1.2017 / § 7 hyväksyä oikaisuvaatimuksen valittajien esittämin perusteluin. Kaavoituspäällikkö jätti eriävän mielipiteen päätöksestä. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus haki maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n säännökset huomioon ottaen muutosta Tuusulan kuntakehityslautakunnan päätökseen Helsingin hallinto-oikeudelta.
Helsingin hallinto-oikeus kumosi kuntakehityslautakunnan päätöksen ja hylkäsi xxxxx hakemuksen 4.12.2017 (17/0671/5).
Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen 4.12.2017 perustelut
”Hallinto-oikeus toteaa, ettei niin sanotulla emätilatarkastelulla ole erityistä oikeudellista merkitystä suunnittelutarveratkaisusta päätettäessä. Näin ollen se seikka, että oikeusvaikutuksettomaan Linjamäki-Keravanjokilaakson osayleiskaavaan liittyvässä mitoituslaskelmassa hakemuksen kohteena olevalla kiinteistöllä on katsottu olevan yksi rakentamismahdollisuus, ei luo hakijalle oikeutta myönteiseen suunnittelutarveratkaisuun. Rakennushankkeeseen suostuminen lisäisi painetta suostua mahdollisesti esiin tuleviin muihin vastaavanlaisiin hankkeisiin maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Tämä aiheuttaisi yhdyskuntarakennetta hajauttavan pysyvän asutuksen suunnittelematonta lisääntymistä alueella. Mahdollinen asutuksen lisääminen alueella tulee yksittäisten suunnittelutarveratkaisujen sijaan selvittää alueen tarkemmassa kaavoituksessa, jolloin voidaan ottaa huomioon myös alueen muiden maanomistajien mahdolliset vastaavat rakentamistarpeet ja muu maankäyttö. Kun otetaan huomioon alueen kaavoituksellinen tilanne ja rakentamistilanne alueella, yksittäisin suunnittelutarveratkaisuin tapahtuva asutuksen laajentaminen aiheuttaisi maankäyttö-ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle sekä saman momentin 2 kohdassa tarkoitettua haitallista yhdyskuntakehitystä. Edellytyksiä myönteiselle suunnittelutarveratkaisulle ei siten ole ollut. Asiaa ei ole hakijan esittämillä perusteilla syytä arvioida toisin. Hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, ettei valituksessa mainituilla valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia yksittäisen suunnittelutarveratkaisun edellytyksiä koskevassa harkinnassa.”
Hakijan valitus Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä
xxxxx hakevat muutosta Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen 17/0671/5 ja vaativat että Tuusulan kuntakehityslautakunnan päätös 18.1.2017 / § 7 on pidettävä voimassa.
Lisäksi xxxxxvaativat, että Uudenmaan ELY-keskus velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti laillisine korkoineen HLKL 74 §:n nojalla.
Perusteluinaan Tirrit esittävät:
”1. Kaavoituspäällikön tekemästä kielteisestä suunnittelutarveratkaisusta ja sen perusteluista
Vs. kaavoituspäällikkö Henna Lindström on alun perin tehnyt hakemukseemme kielteisen suunnittelutarveratkaisun katsoen, ettei rakennushankkeemme täytä MRL 137 §:n mukaisia rakennusluvan erityisiä edellytyksiä.
Tarkemmin ottaen kielteistä päätöstä on perusteltu aluksi sillä, että rakennuspaikka sijoittuu osayleiskaavan mukaiselle maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (MT-3), "jonne ei kunnan suunnitelmissa ole tarkoitus laajentaa ympärivuotista asutusta". Samoin perusteluissa on todettu tilamme sijaitsevan huomattavan täällä muusta asutuksesta ja palveluista yhtenäisellä rakentamattomalla maa- ja metsätalousalueella, "jollaisia ei Tuusulassa enää juurikaan ole jäljellä".
Seuraavaksi vs. kaavoituspäällikkö selostaa rakennuspaikkamme sijaitsevan lähellä (reilut 350 m) Natura-aluetta Keravanjokikanjonin lehto. Tällä maininnalla päätöksentekijä ilmeisesti tarkoittaa, että rakennushankkeemme vaikuttaisi MRL 137 §:n 1 momentin 3-kohdan tarkoittamin tavoin "erityisten luonnonympäristön arvojen säilyttämistä".
Edelleen oikaisuvaatimuksen kohteena olevassa päätöksessä katsotaan, että kun samalle alueelle on tehty vuosina 1999 ja 2000 kaksi kielteistä vanhan rakennuslain mukaista niin sanottua taaja-asutuspoikkeuslupapäätöstä, olisi maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaista, jos meille annettaisiin nyt myönteinen suunnittelutarveratkaisu. Toteamme heti jo tässä yhteydessä, että nyt käsiteltävän suunnittelutarveratkaisun myöntämisen edellytykset ovat maankäyttö- ja rakennuslaissa olennaisesti toiset kuin mitä ne olivat rakennuslaissa. Aiemmin lupa voitiin evätä sillä perusteella, ettei luvan myöntämistä pidetty tarkoituksenmukaisena. Oikeudellisten luvan myöntämisedellytysten ohella lupaviranomainen saattoi siis harkita lupa-asiaa myös tarkoituksenmukaisuuden pohjalta.
Maankäyttö- ja rakennuslaissa poikkeamisluvat samoin kuin suunnittelutarveasiat ratkaistaan pelkästään oikeudellisten edellytysten arvioinnin pohjalta. Tämä perustavanlaatuinen muutos merkitsi samalla sitä, ettei valitusasiaa käsittele enää hallintoviranomainen (ministeriö, ELY-keskus taikka aiemmin alueellinen ympäristökeskus), vaan tuomioistuin eli hallinto-oikeus. Tämä uudistus, joka koski lupa-asian harkinnanvaraisen käsittelyn muuttamista oikeudelliseksi toiminnaksi, perusteltiin muun muassa sillä, että muutos parantaa maanomistajan oikeusasemaa, kun luvan saaminen ei enää ole riippuvainen viranomaisen hyvästä tahdosta, johon epäiltiin sisältyvän myös mielivaltaa.
Lainsäädännön muuttuminen niin harkinnan oikeudellisen luonteen kuin sovellettavien myöntämiskriteerienkin suhteen perustavanlaatuisella tavalla merkitsee sitä, ettei lupaviranomainen voi päätöksensä tueksi vedota tapauksiin, jotka on ratkaistu aivan toiselta pohjalta kuin miltä suunnittelutarveasia täytyy arvioida voimassa olevan lain mukaisesti. Tätä asiaa on käsitelty tarkemmin myös jo professori Majamaan lausunnossa (oikaisuvaatimuksemme liite 2, s. 2).
Lopuksi viranhaltijan päätöksen perusteluissa toistetaan päätöksentekijän arvio siitä, että omakotitalomme rakentaminen hajauttaisi Tuusulan yhdyskuntarakennetta ja todetaan alueelle laaditun Linjamäki-Keravanjoki -osayleiskaavan olevan vanhentunut, joten sen mukaista rakennusoikeuslaskelmaa ei voida soveltaa meidän tilamme osalta, vaikka siinä onkin osoitettu yksi uusi rakennuspaikka hakemuksen kohteena olevalle kiinteistö IIe. Vs. kaavoituspäällikön mukaan Koivulan emätilasta lohkotuille muille kiinteistöille, joille saman rakennusoikeuslaskelman mukaan kuuluu uusi rakennuspaikka, voidaan tällainen myös osoittaa, koska ne taas sijaitsevatkin uuden myöhemmin laaditun Kellokosken osayleiskaavan alueella. Jossain määrin hämmästyttävällä tavalla ratkaisija pitää maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimana sellaista lopputulosta, jossa emätilatarkasteluun perustuvasta rakennusoikeuslaskelmasta poiketaan siten, että yksi ja vielä varsin suuri yli 4 hehtaarin kiinteistö, jolle on osoitettu laskelmassa uusi rakennuspaikka, jätetäänkin ilman sitä samalla kun muille laskelman mukaisille samasta emätilasta lohkotuille rakennuspaikoille sallitaan rakentaminen.
2. Uudenmaan ELY -keskuksen valituksesta
Tuusulan kuntakehityslautakunta antoi viranhaltijan päätöksestä huolimatta meille myönteisen suunnittelutarveratkaisun oikaisuvaatimuksessamme esitetyin perustein.
Uudenmaan ELY -keskus on valituksessaan pääosin toistanut samoja perusteluja, joita vs. kaavoituspäällikön hylkäävän päätöksen perusteluina on alun perin esitetty.
Uutena perusteluna ELY -keskus vetoaa aluksi valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin (VAT), joissa on todettu, ettei yhtenäisiä pelto- tai metsäalueita tule pirstoa muulla maankäytöllä ja että Helsingin seudulla tulisi ehkäistä olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta irrallista hajarakentamista. ELY toteaa rakennuspaikkamme sijaitsevan "Tuusulan mittakaavassa" laajalla ja yhtenäisellä maa- ja metsätalousalueella aiheuttaen siten "yhdyskuntarakennetta hajauttavaa suunnittelematonta haja-asutusta etäälle palveluista". Lisäksi valituksessa todetaan tilamme sijaitsevan pohjaveden kertymisalueella sekä luontoarvoiltaan arvokkaan Keravanjokikanjonin lehdon läheisyydessä.
Jatkossa valituksessa todetaan kiinteistömme sijaitsevan oikeusvaikutuksettoman Linjamäki-Keravanjokilaakson osayleiskaavan mukaisella MT-3 -alueella, jossa uuden rakennuspaikan minimikooksi on määritelty 10.000 m2. Lisäksi ELY lainaa kirjelmässään tämän osayleiskaavan määräyksiä siltä osin, kun niissä on todettu, että: "Pelloille rakentamista tulee välttää muutoin kuin olemassa olevien rakennusten tai tilakeskusten yhteyteen, tiehen tai metsäsaarekkeeseen tukeutuen". Mainittakoon tässä heti, että tilamme on pinta-alaltaan yli 40.000 m2 ja sijaitsee metsäisellä harjulla, niin kuin valituksessakin on todettu. Pohjavesialue ja kaavan edellyttämät jätevesijärjestelyt on myös hakemuksessamme huomioitu, kun siihen on liitetty suunnitelma jätevesien käsittelystä, jonka ei ole edes väitetty olevan jollain tavoin puutteellinen. Rakennushankkeemme on siten kaikilta osiltaan alueella voimassa olevan osayleiskaavan mukainen.
ELY -keskus toteaa edelleen valituksessaan, että osayleiskaavassa tehdyssä emätilatarkastelussa kiinteistöllemme on osoitettu 1 rakennuspaikka, mutta jatkossa se, esittää kuitenkin, että kaavassa on mahdollistettu poikkeaminen rakennuspaikkojen enimmäismäärästä ja että tilamme naapureina on kiinteistöjä, joilla on käytetty vähemmän rakennusoikeutta kuin Soralan emätilalle on kaavassa osoitettu.
Lopuksi ELY -keskuksen valituksessa todetaan, että alueelle ei ole muodostettu uusia rakennuspaikkoja kahteenkymmeneen vuoteen ja että jos meille nyt myönnettäisiin lupa uuteen rakennuspaikkaan, pitäisi kaikille muillekin maanomistajille myöntää vastaava oikeus, jolloin hajarakentamisen haitalliset vaikutukset kertautuisivat.
3. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisusta
Vaikka hallinto-oikeus on aivan oikein ratkaisussaan todennut, ettei valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ole oikeudellisia vaikutuksia suunnittelutarveratkaisun edellytyksiä arvioitaessa, on oikeus kuitenkin hyväksynyt ELY:n valituksen ja hylännyt hakemuksemme MRL 137 §:n perusteella, koska hankkeestamme aiheutuisi lainkohdassa kiellettyä haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle sekä haitallista yhdyskuntakehitystä. Nämä haitalliset vaikutukset aiheutuisivat hallinto-oikeuden mukaan siitä, että rakennushankkeemme "aiheuttaisi yhdyskuntarakennetta hajauttavan pysyvän asutuksen suunnittelematonta lisääntymistä alueella". Tältä osin siis hallinto-oikeus on hyväksynyt ELY -keskuksen ja alun perin kielteisen ratkaisun tehneen kunnan virkamiehen perustelut.
Helsingin hallinto-oikeus ei päätöksessään anna minkäänlaista oikeudellista merkitystä sille, että alueelle yleiskaavatyön yhteydessä tehdyn emätilatarkastelun mukaan kiinteistöllämme on rakennuspaikka. Päinvastoin oikeus katsoo, että suostuminen hakemukseemme johtaisi maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaiseen lopputulokseen lisätessään painetta antaa muillekin kiinteistönomistajille vastaava myönteinen suunnittelutarveratkaisu.
4. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja Uudenmaan ELY-keskuksen valituksen perustelujen arviointia
4.1 Yleistä
Selvittäessämme alustavasti Tuusulan kunnan asianomaisilta viranhaltijoilta mahdollisuuksia saada otsikossa mainitulle kiinteistöllemme rakennuslupa, todettiin meille aluksi, että rakennushankkeemme vaatii ensin suunnittelutarveratkaisun (MRL 16 ja 137 §:t). Tämän jälkeen meille ilmoitettiin kahteenkin otteeseen sähköpostitse, ettei tätä suunnittelutarveratkaisua myönnettäisi, koska "rakennuspaikka sijaitsee liian etäällä muuhun asutukseen nähden". Perustelu oli siis jo alun perin sama kuin ELY-keskuksen valituksessa ja sittemmin hallinto-oikeuden päätöksessä. Tuolloin meille myös kerrottiin, ettei kiinteistömme aluetta tulla lähivuosina asemakaavoittamaan, joten alue olisi tosiasiassa toistaiseksi määrittelemättömän ajan rakennuskiellossa.
Kunnan viranhailijoilta saadun ennakkoarvion jälkeen katsoimme tarpeelliseksi esittää lisäperusteluja hakemuksemme tueksi. Pyysimme myös edellä mainitut oikeudelliset arviot suunnittelutarveratkaisun edellytyksistä professori emeritus Vesa Majamaalta ja professori Ari Ekroosilta. Lisäperustelut ja lausunnot olivat hakemuksemme liitteinä ja viittasimme niihin erityisesti hallinto-oikeudelle antamassamme selityksessä. Tästä huolimatta Helsingin hallinto-oikeus näyttää sivuuttaneen ratkaisussaan näissä asiakirjoissa esitetyt perustelut täysin, vaikka lausunnoissa oli jo varsin kattavasti todettu lainvastaisiksi juuri ne perustelut, joilla meille alun perin annettiin kielteinen suunnittelutarveratkaisu ja joita perusteluja ELY -keskus käytti valituksessaan.
4.2 Yhdyskuntarakennetta hajauttava vaikutus ja osayleiskaavan aluevaraus
Aluksi on syytä todeta, että niin alkuperäisen kielteisen päätöksen tehnyt vs. kaavoituspäällikkö kuin ELY-keskus valituksessaan samoin kuin hallinto-oikeus valituksenalaisessa päätöksessäänkin perustelevat näkemyksiään varsin selvästi kaavoittajan eli viimekädessä kunnanvaltuuston toimivaltaan kuuluvilla kannanotoilla, kun etenkin viranhaltijan päätöksessä ja ELY:n valituksessa on todettu tilamme alueesta: "... jonne ei kunnan suunnitelmissa ole tarkoitus laajentaa ympärivuotista asutusta". Näin siitä huolimatta, että alueella ei ole voimassa yleispiirteistä yleiskaavaa eli kunta ei ole tosiasiassa ottanut vielä minkäänlaista kantaa alueen tulevaan maankäytön suunnitteluun muuten kuin sillä tavalla, ettei alue ole lähitulevaisuudessa kaavoituksen piirissä. Vastaavanlainen kaavoittajan toimivaltaan kuuluva kannanotto on mielestämme myös arvio siitä, että kysymyksessä on jollain tavoin Tuusulan alueella harvinainen rakentamattomana säilynyt yhtenäinen maa- ja metsätalousalue. Tällainen kannanottohan tarkoittaa sitä, että alue tulisi suojella ja säilyttää rakentamattomana myös tulevaisuudessa. Rakentamaton "yhtenäinen" alue on viranhaltijanpäätöksessä todetuin tavoin tosin vain 130 ha ja suuri osa siitä on metsää, joten alueen esimerkiksi maisemallista tai kulttuurihistoriallista arvoa on ELY :n valituksessa selvästi liioiteltu.
ELY -keskuksen valituksen suhteen jää hieman epäselväksi se, missä tarkoituksessa kirjelmässä on esitetty alueella voimassa olevan Linjamäki- Keravanjokilaakson osayleiskaavan sisältöä. Korostamme kuitenkin jo edellä esitetyin tavoin, että rakennushankkeemme on täysin yleiskaavan MT-3 -varauksen mukainen. Vaikka kyseessä onkin valituksessa mainituin tavoin maa- ja metsätalousvaltainen alue, ei sitä ole rauhoitettu kaavassa kokonaan rakentamiselta, vaan tämän kaavamääräyksen perusteella mitoituksen eli rakennusoikeuslaskelman mukaisesti alueelle voidaan muodostaa hajarakentamisluonteisesti uusia rakennuspaikkoja, joiden minimipinta-alan tulee olla 10.000 m2 eli 1 ha. Kiinteistöllämme on jo useaan kertaan todetuin tavoin mitoituksen mukainen uusi rakennuspaikka ja sen pinta-ala on yli 40.000 m2. Hallinto-oikeus ei päätöksessään näytä kuitenkaan antavan tälle kaavalle minkäänlaista oikeudellista merkitystä.
Katsomme, että meidän kiinteistömme tapauksessa erityisen merkityksellistä on kuitenkin juuri se tosiseikka, että tilalle on osoitettu Linjamäki-Keravanjokilaakso -osayleiskaavan yhteydessä laaditussa emätilatarkastelussa rakennusoikeus. Vaikka kaava sinänsä ei olekaan oikeusvaikutteinen, on sen yhteydessä yksiselitteisesti tutkittu kiinteistömme rakentamismahdollisuudet, minkä laskelman vs. kaavoituspäällikkökin myöntää oman päätöksensä perusteluissa oikeaksi, kun sitä on käytetty myös Kellokosken osayleiskaavan pohjana ainakin meidän kiinteistömme emätilan suhteen. Professori Majamaan lausunnossa (oikaisuvaatimuksemme liite 2, s. 3) tästä asiasta todetaan muun muassa seuraavaa:
"Nyt esillä olevassa asiassa oikeudellista merkitystä ei ole sillä seikalla, onko Tuusulan kunnan Linjamäki - Keravanjokilaakso osayleiskaava kunnan hyväksymä ns. ensimmäisen asteen yleiskaava vai vahvistettu, ns. oikeusvaikutteinen yleiskaava. Kunnan hyväksymän yleiskaavan merkitys on siinä. että yleiskaava ja erityisesti sen taustalla olevat selvitykset voidaan ottaa huomioon tosiasioina selvitettäessä rakentamisen edellytyksiä. Kaavan taustalla olevat rakennuspaikkojen mitoituslaskelmat ja alueelle osoitetut käyttötarkoitusta osoittavat merkinnät, kuten esimerkiksi MT-3, ovat edelleen tosiasioita, faktoja, joiden pohjalta on arvioitava, aiheutuuko rakentamisesta sellaista MRL 137 §:ssä mainittua seuraamusta, jonka vuoksi suunnittelutarveratkaisu voitaisiin evätä. Suunnittelutarveratkaisu ei ole evättävissä sillä, että lupaviranomainen katsoisi itsellään olevan ns. vapaa harkintavalta asian suhteen, ei edes yleisellä viittauksella johonkin MRL 137 §:ssä mainituksi tulleeseen seikkaan, vaan ratkaisu on aina perustettava olemassa oleviin ja selvitetyksi tulleisiin faktoihin ja ratkaistava niiden pohjalta."
Professori Ari Ekroos taas toteaa vastaavasta kysymyksestä seuraavaa (oikaisuvaatimuksemme liite 3, s. 5):
"Yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen tasa-arvoinen kohtelu ei tässä tapauksessa liene merkittävä kysymys, kun yleiskaava sisältää rakentamisen mahdollistavan mitoituksen. Sillä seikalla, että kyseessä on oikeusvaikutukseton yleiskaava ei ole asiassa merkitystä, kun mitoituksessa on kyse rakentamisen edellytyksiä koskevasta selvityksestä eli tosiseikastosta rakennusluvan myöntämiseksi.”
Lainaamatta laajemmin liitteenä olevia asiantuntijalausuntoja, voidaan todeta, että osayleiskaavan oikeusvaikutuksettomuudesta huolimatta se palvelee alueen ainoana kokonaisvaltaisena maankäyttösuunnitelmana keskeisenä tosiasiapohjana arvioitaessa sitä onko rakennushankkeellemme kaavoituksellisia tai maanomistajien yhdenvertaiseen kohteluun perustuvia esteitä. Kun osayleiskaava on osoittanut kiinteistönemme rakennusoikeuden, ei ilman kattavia uusia vastaavia selvityksiä voida osoittaa, että rakennushakkeemme aiheuttaisi MRL 137.1 §:n 1 -kohdassa kiellettyä "haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle". Hallinto-oikeuden ratkaisu on nähdäksemme tältä osin lainvastainen ja perusteeton, kun yleiskaavalle ei suunnittelutarveharkinnassa anneta minkäänlaista merkitystä.
Kuten erityisesti professori Ekroosin lausunnossa on korostettu, ei suunnittelutarveratkaisua voida laillisen harkintavallan puitteissa evätä pelkästään alueen yleisluonteisilla olosuhteilla kuten valituksessa esitetyillä perusteluilla siitä, että kiinteistömme sijaitsee etäällä muusta asutuksesta ja palveluista, vaan tällaiselle päätökselle tulee olla "alueidenkäytölliset tai rakentamiseen liittyvät konkreettiset perusteet" (oikaisuvaatimuksemme liite 3, s. 4).
Professori Ekroos on lausunnossaan arvioinut varsin yksityiskohtaisesti MRL 137.1 §:n 2 ja 3 -kohtien mukaisten edellytysten toteutumista rakennuspaikkamme osalta (oikaisuvaatimuksemme liite 3, s. 3 - 5), joten tässä yhteydessä viittaammekin hänen lausunnossaan esitettyihin perusteisiin. Erityisesti valituksessa esitettyyn perusteeseen siitä, että rakennushankkeemme sijaitsisi etäällä muusta asutuksesta ja palveluista, Ekroos vastaa lausunnossaan seuraavasti (oikaisuvaatimuksen liite 3, s. 4):
"Perinteisen haja-asutuksen, jossa etäisyys naapuriin on suhteellisen pitkä ja tarvetta yhteisiin järjestelyihin ei ole, merkitystä yhdyskuntakehitykselle voidaan useimmiten pitää varsin vähäisenä. Haja-asutuksen luonteeseenkin näet kuuluu se, että palvelut eivät ole helposti saavutettavissa. Toisaalta haja-asutusalueella asuva itse osallistuu merkittävästi kustannuksiin erityisesti liikenneyhteyksien sekä vesi- ja jätevesihuollon osalta."
Suunnittelutarvealueen merkitys näyttää ymmärretyn hallinto-oikeuden päätöksessä virheellisesti. Esillä on MRL 16.3 §:n mukainen suunnittelutarve. Kysymys ei ole 16.1 §:n tarkoittamasta suunnittelutarvealueesta, jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi olisi syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, vaan alueesta, jonka maankäyttöä on tarpeen suunnitella 3 momentissa mainituista syistä. Tällainen alueen laaja-alaisempi MRL 16.3 §:n tarkoittama suunnittelu on tapahtunut alueelle laaditun osayleiskaavan yhteydessä. Yleiskaava muodostaa tosiasia-aineiston, jonka pohjalta hakemus on ratkaistavissa maanomistajalle myönteisellä tavalla eikä tämä aineisto ole menettänyt merkitystään sen vuoksi, että alue on MRL 16.3 §:n perusteella suunnittelutarvealue. Alueen olosuhteiden kannalta merkitystä ei ole sillä, että osayleiskaava on ns. oikeusvaikutukseton kaava, faktat ovat faktoja eivätkä olosuhteet alueella ole siinä määrin muuttuneet, että yleiskaavan selvitysaineisto olisi menettänyt merkityksensä. Tätä näkemystämme tukee myös erityisesti se, että ensimmäisen päätöksen tehnyt vt. kaavoituspäällikkö samoin kuin valittaja ovat vedonneet juuri tämän yleiskaavan mukaiseen aluevaraukseen MT-3 kiinteistömme rakentamista ohjaavana määräyksenä.
4.3 Natura-alueen vaikutus / MRL 137 §:n mukaiset edellytykset suunnittelutarveratkaisulle
ELY -keskuksen valituksen perustelujen suhteen jää hieman epäselväksi se, missä oikeudellisessa kontekstissa Natura-alueen läheisyyteen on vedottu. Hallinto-oikeus ei taas ole perustellut ratkaisuaan Natura-alueita koskevilla säännöksillä. Vastaamme alla kuitenkin varmuuden vuoksi myös tähän valittajan esittämään väitteeseen.
Ottaen huomioon Natura-alueen Keravanjokikanjonin lehto luontoarvot, jotka on kuvailtu alkuperäisen suunnittelutarveratkaisupäätöksen liitteenä olleessa suojeluohjelman otteessa, pidämme selvänä, etteivät luonnonsuojelulain säännökset voi olla esteenä myönteiselle suunnittelutarveratkaisulle. Jos arvioitavana on Natura-alueen ulkopuolelle sijoittuva hanke, olisi sen LSL 65 §:n mukaisesti "todennäköisesti merkittävästi heikennettävä" Natura-alueen luonnonarvoja, ennen kuin hankkeen vaikutuksia suojelualueelle edes tulee arvioida saman lainkohdan mukaisessa menettelyssä. Tällöin kysymyksessä ovat aivan toisen kokoluokan vaikutukset kuin yhden omakotitalon rakentamisella voi olla. Esimerkiksi Östersundomin kaava-alueen Helsingin ja Vantaan rajalla katsottiin aiheuttavan Natura-alueille LSL 65 §:ssä kiellettyjä vaikutuksia kun suojelualueiden läheisyyteen oltiin kaavoittamassa asuntoja kymmenille tuhansille uusille asukkaille.
Luonnonsuojelulliset arvot eivät siten voi tässä tapauksessa muodostaa laillista perustetta kielteiselle suunnittelutarveratkaisulle.
4.4 Maanomistajien tasapuolinen kohtelu
ELY:n valituksessa esitetyt ja hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa esitetyt näkemykset maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen toteutumisesta ovat mielestämme ristiriitaisia ja vakiintuneen oikeudellisen tulkinnan vastaisia. Poikkeaminen meidän vahingoksemme nimenomaan maanomistajien tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tehdystä emätilatarkasteluun perustuvasta rakennusoikeuslaskelmasta on kiistatta perustuslakiin pohjautuvan maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastainen ratkaisu. Oikeustiede ei myöskään hyväksy ELY-keskuksen tulkintaa siitä, että yksi myönnetty poikkeamislupa tai myönteinen suunnittelutarveratkaisu johtaisi väistämättä siihen, että muillekin alueen maanomistajille tulee antaa vastaavat rakentamismahdollisuudet. Tätä asiaa on käsitelty erityisesti professori Ekroosin lausunnossa, jossa todetaan tästä kysymyksestä muun muassa seuraavaa:
"Yleisesti ottaen perustuslain 6 §:ssä (731/1999) säädetty yhdenvertaisuusperiaate, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia, on luonteeltaan lähtökohtaisesti sellainen perusoikeus, joka turvaa yksilöiden asemaa. Sen perusajatus ei siis ole se, että viranomaisella olisi velvollisuus etukäteen ajatella kaikkien mahdollisten tahojen aineellisoikeudellista yhdenvertaista kohtelua. Tämä ei näet ole mitenkään mahdollista epäämättä kaikkia lupia kaikissa tapauksissa, sillä ympäristön hyödyntämisessä jonkun asema muodostuu paremmaksi sen johdosta, että on toteuttanut hankkeensa ennen toista. Yhdenvertaisuuden ajatus on erityisesti menettelyllinen eli se edellyttää samanlaista kohtelua. Ympäristöä koskevien lupien osalta ei siis voi muodostua sellaista tilannetta, että jollakin olisi oikeus yhdenvertaisuusperiaatteeseen nojaten lupaan sen vuoksi, että toiselle on lupa myönnetty. Tämän vuoksi viranomainen ei myöskään voisi oikeudellisesti relevantisti argumentoida luvan epäämistä sillä, että sen olisi myönnettävä kaikille lupa, jos myöntää luvan yhdelle. Luvan epäämisen on siis perustuttava ympäristöllisiin tekijöihin."
Edellä esitetyin perustein katsomme, että hallinto-oikeus ei ole laillisesti voinut hylätä hakemustamme vetoamalla maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimukseen.
4.5 Tosiasiallinen rakennuskielto
Suunnittelutarvehakemukseemme annettu kielteinen päätös on oikeudellisesti ottaen myös hyvin ongelmallinen tilanteessa, jossa viranhaltijoiden meille ilmoittamalla tavalla kiinteistömme sijaintialue ei ole nähtävillä olevassa tulevaisuudessa tulossa minkäänlaisen kaavallisen suunnittelun piiriin.
Kummassakin pyytämässämme asiantuntijalausunnossa on erityisen selkeästi otettu kantaa siihen, että suunnittelutarvealueiden määrittelystä ja niihin liittyvästä lupakäytännöstä ei voi olla seurauksena se, että kunnan asemakaavoittamattomat alueet asetetaan tosiasiassa määräämättömän pituiseen rakennuskieltoon (esim. oikaisuvaatimuksen liite 2, s. 3 ja liite 3, s. 7). Tällainen lopputulos olisi myös Ekroosin lausunnossa (oikaisuvaatimuksen liite 3, s. 6) todetuin tavoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen yksiselitteisen oikeuskäytännön vastaista. Tästä huolimatta hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole arvioitu tätä hyvin keskeistä oikeudellista kysymystä, vaikka otimme sen esille omassa selityksessämme.
5. Yhteenveto
Edellä esitetyn perusteella katsomme, että Helsingin hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös on lainvastaisena kumottava ja ELY-keskuksen valitus on hylättävä.
Korostamme lopuksi vielä niitä hakemuksen kohteena olevaan rakennuspaikkaan liittyviä erityisiä tekijöitä, että A) rakennuspaikka on merkittävän suuri (yli 4 ha): B) se rajoittuu olemassa olevaan tiehen ja C) vesihuollon järjestämisestä on hakemuksen liitteenä yksityiskohtainen suunnitelma, jonka mukaisesti jätevedet voidaan asianmukaisesti käsitellä omalla kiinteistöllä. Kuten myös Tuusulan kunnan edustajat ovat kanssamme käydyssä sähköpostikirjeenvaihdossa itsekin todenneet "rakentaminen sijoittuu metsäisille alueille, joissa ei ole asutusta vieressä", joten hankkeemme on MRL 137.1 §:n 3 -kohdan tarkoittamin tavoin varmuudella "sopivaa maisemalliselta kannalta" eikä voi saman lainkohdan mukaisesti myöskään "vaikeuttaa erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilymistä eikä virkistystarpeiden turvaamista".
Tuusulan kunnanhallituksen selitys korkeimmalle hallinto-oikeudelle xxxxx tekemästä valituksesta koskien Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä 4.12.2017
Tuusulan kunnanhallitus yhtyy Helsingin hallinto-oikeuden 4.12.2017 tekemään ratkaisuun ja siinä esitettyihin perusteluihin sekä toistaa asiassa aiemmin lausutut.
Kunnan asemakaava-alueiden ulkopuolisille maa- ja metsätalousalueille on paineita muodostaa uusia rakennuspaikkoja, jotka sijoittuvat etäälle palveluista ja hajauttavat Tuusulan yhdyskuntarakennetta. Kaikki asemakaavoittamattomat alueet onkin Tuusulassa määritelty suunnittelutarvealueiksi vuonna 2013 voimaan tulleen rakennusjärjestyksen mukaan. Hankkeen toteuttaminen edellyttää siten suunnittelutarveratkaisua.
Rakennuspaikka sijoittuu maakuntakaavan taajamatoimintojen ulkopuolelle sekä oikeusvaikutuksettoman osayleiskaavan maa- ja metsätalousalueelle MT-3, jonne ei kunnan suunnitelmissa ole tarkoitus laajentaa ympärivuotista asutusta.
Rakennuspaikka sijaitsee Tuusulan mittakaavassa laajalla ja yhtenäisellä metsäalueella, pohjaveden kertymäalueella sekä luontoarvoilta arvokkaan Keravanjokikanjonin lehdon (Natura-alue, FI0100045) läheisyydessä, jonne rakentaminen muodostaisi yhdyskuntarakennetta hajauttavaa suunnittelematonta haja-asutusta etäälle palveluista.
Tuusulan osayleiskaavojen rakennuspaikkamitoitus on matemaattinen malli, jota laadittaessa ei ole tutkittu rakennusmahdollisuuksien sijaintia tai toteuttamiskelpoisuutta. Vaikka kiinteistöllä on laskennallisesti katsottu olevan yksi rakentamismahdollisuus, ei tämä luo hakijalle oikeutta myönteiseen suunnittelutarveratkaisuun. Rakennusmahdollisuudet selvitetään suunnittelutarveratkaisun yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla.
Linjamäki-Keravanjokilaakson osayleiskaavassa on osoitettu hanke-alueen läheisyyteen myös kuusi muuta käyttämätöntä rakentamismahdollisuutta. Alueelle ei ole muodostettu uusia rakennuspaikkoja yli 20 vuoteen ja alue on säilyttänyt metsäisen luonteensa: lähimmät rakennuspaikat sijaitsevat 300–1000 metrin etäisyydellä haettavasta rakennuspaikasta. Hankealueen vieressä on tiloja, jotka ovat käyttäneet vähemmän rakennusoikeutta kuin Koivulan emätilasta muodostetut tilat. Uudenmaan ympäristökeskus laati kielteiset poikkeamispäätökset kahteen hankealueen läheisyyteen tehtyyn hakemukseen vuosina 1999 ja 2000.
Mikäli nyt haettavaan hankkeeseen suostuttaisiin, lisäisi se painetta suostua mahdollisesti muihin vastaavanlaisiin hankkeisiin maanomistajien yhdenvertaisuuden perusteella. Tämä aiheuttaisi yhdyskuntarakennetta hajauttavan pysyvän asutuksen suunnittelematonta lisääntymistä alueella, etäälle palveluista. Hankkeeseen suostuminen myös rikkoisi yhtenäisenä säilyneen maa- ja metsätalousalueen ja hajauttaisi maakuntakaavan tavoitteiden mukaista kylärakennetta. Hanke lisäisi yksityisautoilun määrää ja vesihuolto palvelisi vain yksittäistä rakennusta. Mahdollinen asutuksen lisääminen alueella tulee yksittäisten suunnittelutarveratkaisujen sijaan selvittääkin alueen tarkemmassa kaavoituksessa, jolloin voidaan ottaa huomioon myös alueen muiden maanomistajien mahdolliset vastaavat rakentamistarpeet ja muu maankäyttö.
Kaavallisesta suunnittelusta erillisenä ratkaisuna rakentaminen aiheuttaa maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n tarkoittamaa haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle sekä aiheuttaa haitallista yhdyskuntakehitystä. Rakentaminen saattaa myös vaikeuttaa erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä sekä virkistys-tarpeiden turvaamista.
Muilta osin kunnanhallituksella ei ole mitään uutta lausuttavaa valituksen johdosta.
Edellä lausutuilla perusteilla Tuusulan kunnanhallitus toteaa, että hallinto-oikeuden päätös 4.12.2017 tulee pysyttää voimassa ja hylätä xxxxx valitus perusteettomana.