Perustelut
Perustelut
Mäntsälän kunta on pyytänyt Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan lausuntoa yleiskaavan kehityskuvasta 2.11.2020 mennessä. Lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 13.11. asti.
Mäntsälän kunnassa on vuonna 2018 käynnistetty koko kunnan kattavan yleiskaavan laatiminen. Yleiskaavatyö on suunniteltu kaksivaiheiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa määritellään tulevaisuustarkastelujen, arvokeskustelun ja analyysien kautta koko kuntaan erilaiset vyöhykkeet ja asetetaan tavoitteet niiden maankäytölle, elinkeinorakenteelle ja ympäristön laadulle. Ensi vaiheessa luodaan myös yhteiset tavoitepuitteet tarkempien osayleiskaavojen laatimiselle. Työn aikana luodaan tärkeysjärjestys ja aikataulu näiden osayleiskaavojen laatimiselle. Toisessa vaiheessa keskitytään alueisiin, joilla tarvitaan tarkempaa maankäytön ohjausta ja suunnitellaan maankäyttöä asemakaava-alueilla ja kyläkeskuksissa.
Koko kunnan yleiskaavatyö on edennyt kehityskuvavaiheeseen. Mitoitetuilla kehityskuvilla tarkastellaan sekä koko kunnan aluetta että kirkonkylää. Kehityskuvilla tuodaan esille lähtötietoja, tarkastellaan tulevaisuuden megatrendejä ja ilmiöitä ja niiden vaikutuksia Mäntsälään sekä luodaan eri teemoille mahdollisia ratkaisumalleja yleiskaavaluonnoksen laatimista varten.
Lähtökohtana kehityskuvatyölle ovat
- ”nykymalliin”, -> väestönkasvu 0,2 – 0,3%
- ”kultainen keskitie” -> väestönkasvu n. 0,3-0,7% sekä
- ”kasvukäytävän vetovoima” -> väestönkasvu n. 0,7 – 1,0%.
Mäntsälän yleiskaava 2050:n kehityskuva-asiakirjasta löytyy kunnan internet-sivuilta osoitteestahttps://www.mantsala.fi/kuntakehityspalvelut/kaavoitus/kaavoja-nahtavana
Ehdotus
Esittelijä
-
Tapio Reijonen, ympäristönsuojelupäällikkö, tapio.reijonen@tuusula.fi
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää antaa Mäntsälän yleiskaava 2050 kehityskuvasta seuraavan lausunnon.
Kehityskuvassa on tärkeää esittää merkittävimmät suunnitteluun vaikuttavat kokonaisuudet. Kartoilla tulisi näkyä:
- Pohjavesialueet, joita nyt ei ole merkitty.
- Vesistöt rantoineen ovat maisemallisesti ja luonnoltaan merkittäviä kokonaisuuksia. Lisäksi jokikäytävillä on erityinen alueita yhdistävä merkitys ekologisessa verkostossa. Tämän sinirakenteen tulisi erottua selkeämmin kartoissa.
- Viherverkostorakenne. Luonnonvara ja -arvot kartassa on esitetty luonnonsuojelualueet ja arvokkaat luontokohteet. Tähän karttaan sopisi myös viherverkostorakenne, mitä ei ole käsitelty ollenkaan. Tässä kartassa olisi järkevää esittää myös mm. maakuntakaavan laajat yhtenäiset metsäalueet ja ekologiset yhteydet
Kehityskuvassa on nyt tarkasteltu kolmea väestönkasvu- ja rakentamismäärävaihtoehtoa. Tarkasteluun olisi hyvä liittää myös selvitys kaavan ilmastovaikutuksista. Viimeistään tämä tarkastelu tulee huomioida luonnosvaiheessa.
Kehityskuvassa on esitetty uutta rakentamista ja tieyhteyksiä Ojalan 1-luokan pohjavesialueelle ja pohjaveden muodostumisalueelle. Rakennetun pinta-alan lisääntyminen voi aiheuttaa riskin pohjaveden määrälliselle pysyvyydelle. Tämän vuoksi alueen maankäytön suunnittelussa tulee jättää riittävästi luonnontilaista maanpintaa sekä kiinnittää erityishuomiota hulevesien käsittelyyn ja johtamiseen (Mäntsälän pohjavesialueiden suojelusuunnitelma, Ramboll 2013). Esitettyjen muutosten osalta tulee tehdä vaikutusten arviointi, jossa selvitetään vaikutukset pohjaveden muodostumiseen ja laatuun. Harkittavaksi tulee myös pohjavesialueiden rakenneselvitysten tekeminen, etenkin Ojalan pohjavesialueen osalta.
Luonnonvara ja -arvot selostuksesta tulisi käydä ilmi, mitä aineistoja siihen on yhdistetty ja selventää myös sitä, että maakuntakaavassa osoitetut uudet suojelualueet ovat soidensuojeluohjelman kohteita, joita on päivitetty ja muita maakunnallisesti arvokkaita luontoalueita, joiden pinta-ala on yli 5 ha. Lisäksi selostuksessa on mainittu: ”paikallisesti arvokkaiden alueiden osalta kohteet ovat usein metsälain tarkoittamia tärkeitä elinympäristöjä, joiden turvaaminen tapahtuu metsäsuunnittelun keinoin”. Tämä ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa. Metsälaki turvaa vain hyvin pienialaiset kohteet eikä metsälaki ole voimassa kuin yleiskaavan metsätalouteen (M) tai virkistykseen (V) varatuilla alueilla. Arvokkaat luontokohteet ovat monesti metsälakikohteita paljon suurempia. Lisäksi metsäsuunnittelu ei turvaa metsälakikohteitakaan läheskään aina, koska metsäkeskuksen tiedot metsälakikohteista ovat puutteellisia.
Kehityskuvaselostuksessa todetaan, että uusista vapaa-ajan asunnoista on tullut rakenteiltaan ja varusteiltaan vakituisten asuntojen kaltaisia. Tämän johdosta lomarakennuspaikkoja on esitetty muutettavaksi vakituiseen asumiseen rantavyöhykkeellä. Tähän sisältyy kuitenkin ongelmia, joita ei ole otettu kehityskuvassa huomioon. Vakituinen asuminen ranta-alueella aiheuttaa pysyvämmän ja suuremman kuormituksen vesistöön kuin vapaa-ajan asuminen. Kaikkien järvien ranta-alueilla ei ole keskitettyä jätevesihuoltoa, johon kiinteistöt voisivat liittyä. Näin on esimerkiksi Hunttijärven ja Sahajärven osalta. Rantarakentamisella on lisäksi merkittäviä vaikutuksia vesi- ja rantaluontoon. Järvien rannat toimivat ekologisina yhteyksinä, mutta myös moni uhanalainen laji ja luontotyyppi on riippuvainen vesiluonnosta. Lomarakennuspaikkojen muuttamisen vaikutuksia vakituiseksi ei ole myöskään mahdollista arvioida yleiskaavatasoisilla luontoselvityksillä.
Kehityskuvan jälkeisessä jatkosuunnittelussa (yleiskaavan luonnosvaihe) tulisi lisäksi ottaa huomioon vielä seuraavaa:
Kehityskuvakarttoihin on nyt yhdistetty paljon eri aineistoja, mikä on tehnyt kartoista vaikealukuisia. Yleiskaavan luonnosvaiheessa olisi hyvä, jos karttatarkasteluna voitaisiin tehdä myös teemakohtaisia kokonaisuuksia. Myös uusien laajenemisalueiden ja täydennysrakentamisen alueiden esittämistekniikkaan on syytä kiinnittää huomioita seuraavassa vaiheessa. Nyt laajenemisalueita on vaikea erottaa täydentyvistä alueista.
Selostuksessa todetaan, että yleiskaava tulee olemaan lähtökohtaisesti yleispiirteinen aluevarausyleiskaava. Mitä strategisempi kaavasta tulee, sitä huonommin sillä voidaan vaikuttaa varsinkin luontoarvojen turvaamiseen. Luonnosvaiheessa tulisikin kiinnittää huomiota luontoarvojen laajempaan merkitsemiseen. Jos yleiskaavasta tulee kovin strateginen, tulisi samalla varmistaa, että osayleiskaavojen työtä jatketaan tarkempien kaavojen aikaan saamiseksi. Onkin huomattava, että asemakaavojen ja suunnittelutarveratkaisujen heikkoudet liittyvät juurikin kokonaiskuvan hahmottamiseen.
Yleiskaavan mahdollistama laajempi rakentaminen ja olevien alueiden tiivistyminen johtaa kovien pintojen lisääntymiseen ja hulevesien kasvuun, joka edelleen, yhdessä ilmastonmuutoksen ennustaman sateisuuden kasvun ja lämpimien talvien ohella, saattaa heikentää vesistöjen vedenlaatua, vaarantaa pienvesien luonnontilan ja aiheuttaa tulvimisvaaraa yhdyskuntarakenteessa. Hulevesien kokoaminen, pidättäminen ja käsittely tulisi luonnosvaiheessa ottaa tarkempaan tarkasteluun ja yleiskaavassa tulisi antaa tätä koskevat tarpeelliset määräykset. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää potentiaalisesti tulvanarkojen alueiden suunnitteluun, vesistöjen arvokkaisiin luontokohteisiin (kuten esimerkiksi Hirvihaaranjoen ja Omitto-ojan koskialueet) sekä arvokkaisiin pienvesiin. Maankäytön muutosten vaikutuksia tulisi tarkastella valuma-aluelähtöisesti. Vaikutusten tarkastelussa on syytä hyödyntää kunnan laatimaa 4. jakovaiheen osavaluma-aluejakoa sekä tätä pienipiirteisempää Kirkonkylän ja Hyökännummen pienvaluma-aluejakoa. Kaavan valmistelussa on myös varmistettava taajama-alueille riittävät aluevaraukset hulevesien hallintaan.
Mäntsälän eteläisten osien, erityisesti Hyökännummen taajaman suunnittelussa on huomioitava, että Keravanjoki on uhanalaisen meritaimenen lisääntymis- ja elinympäristö. Muutaman vuoden sisällä toteutettava Haarajoen padon purkaminen Järvenpäässä poistaa joen ainoan vaelluskalojen nousuesteen ja lisännee taimenen nousua joen yläosille Mäntsälään asti. Kaavan valmistelussa on syytä huomioida myös Mustijoen vesistöalueella tehty työ vaelluskalakantojen palauttamiseksi vesistöalueen virtavesiin. Kaavan jatkovalmistelussa onkin kiinnitettävä huomiota vaelluskalojen lisääntymis- ja elinolosuhteisiin. Maankäytön muutosten näkökulmasta tärkein yksittäinen toimenpide on kiintoaineskuormituksen vähentäminen hulevesien määrää tasaamalla ja viivyttämällä.