Perustelut
Vastaus aloitteeseen:
Työhön soveltuvan vaatetuksen hankinta on lähtökohtaisesti työntekijän tai viranhaltijan omalla vastuulla. Lainsäädännössä lähtökohtana on, että työntekijä/viranhaltija vastaa niiden vaatteiden hankinnasta ja kunnossapidosta, joita hän työssään käyttää. Työssä käytettävien vaatteiden tulee olla asianmukaisia ja työtehtävään soveltuvia eikä vaatteista saa aiheutua tapaturman vaaraa (Työturvallisuuslaki 20 §). Työntekijän tulee itse valita sopiva työvaatetus tarvittaessa työnantajan tapaturmien estämiseksi antamia ohjeita noudattaen.
Kunta- ja hyvinvointityönantajat KT on koonnut työsuojelutyön tueksi muistion, jossa selvennetään henkilönsuojaimen, suojavaatetuksen, työpuvun, virkapuvun ja työvaatteen määritelmiä. Lisäksi muistiossa avataan määritelmiin liittyviä säännöksiä ja ohjeistusta. KT ja pääsopijajärjestöt ovat aiemmin ohjeistaneet asiasta vuonna 2011 yleiskirjeellä (15/2011), jossa käsitellään suojavaatetusta ja työsuojelusäännösten mukaista suojautumista.
Jos työturvallisuuslain velvoittaman riskien arvioinnin ja työn vaarojen ja haittojen arvioinnin perusteella tulee hankkia suojavaate tai liukastumista ehkäisevät jalkineet, niiden hankinta on työnantajan vastuulla. Silloin, kun kysymys ei ole henkilönsuojaimesta, työntekijän/ viranhaltijan tulee itse valita sopiva työvaatetus noudattaen työnantajan tapaturmien estämiseksi mahdollisesti antamia ohjeita.
Kunnissa ja erityisesti hyvinvointialueilla on myös tehtäviä, joissa työnantaja edellyttää tietyn työvaatetuksen käyttöä ja vastaa työvaatetuksesta esim. terveydenhuollon tehtävät. Työnantaja voi myös harkintansa mukaan huolehtia työvaatetuksesta esim. ammatin/tehtävän tunnistettavuuden vuoksi.
KT:n muistiossa avataan tarkemmin henkilönsuojaimen ja suojavaatetuksen määritelmää sekä niihin liittyviä säännöksiä ja Työterveyslaitoksen ohjeistusta.
Työssä käytettävän henkilönsuojaimen tulee perustua työturvallisuuslain 10 §:n mukaiseen työpaikan riskin arviointiin. Työterveyslaitoksen henkilönsuojaimia koskevan ohjeistuksen mukaan henkilönsuojaimia ovat mm. hengityksen-, kasvojen-, kuulon-, silmien- ja päänsuojaimet, turva-, suoja- ja työjalkineet, liukuesteet, suojakäsineet, suojavaatteet ja pelastusliivit. Suojavaatetus (tai suojavaate) on siis työturvallisuuslain mukainen henkilösuojain. Riskin arvioinnin perusteella arvioitujen henkilönsuojainten hankinnasta ja kustannuksista vastaa työnantaja, joka myös valvoo, että henkilönsuojaimia käytetään. Henkilönsuojaimena ei pidetä tavanomaisia työvaatteita, joita ei ole suunniteltu erityisesti suojaamaan työntekijää tapaturman tai sairastumisen vaaralta työssä.
Edellä mainittuun voidaan rinnastaa vuoden 2011 (15/2021) yleiskirjeessä mainittu työpuku, jota työntekijä voidaan velvoittaa käyttämään terveydellisillä, hygieenisillä tai muilla vastaavilla perusteilla. Mikäli työnantaja edellyttää työpuvun käyttöä, työnantaja vastaa myös työpuvun hankinnasta sekä kustannuksista. Vuoden 2011 em. yleiskirjeen periaatteet työsuojelusäännösten mukaisesta suojautumisesta eivät koske tilanteita, joissa työnantaja on harkintansa mukaan määrännyt viranhaltijan/työntekijän käyttämään virkapukua tai työvaatetta esimerkiksi siitä syystä, että tehtävässä edellytetään erottuvuutta.
Kustannusten osalta myös KVTES VI luvun 2 §:ssä ja HYVTES VI luvun 2 §:ssä on sovittu, että jos työnantaja on velvoittanut viranhaltijan/työntekijän käyttämään työssään tietyn mallista virka- tai työpukua tai suojavaatetusta, työnantaja hankkii ja pääsääntöisesti myös huoltaa tällaisen puvun tai vaatetuksen.
KT:n ja pääsopijajärjestöjen vuoden 2011 muistion mukaan suojavaate on tarkoitettu annettavaksi työntekijälle tai viranhaltijalle silloin, kun työskentelyolosuhteet ovat jatkuvasti tai pääosan työajasta erittäin likaiset ja vaatetusta normaalia suuremmassa määrin kuluttavat. Muistiossa mainitaan edelleen, että tällä tarkoitetaan märkien, liejuisten, nokisten tai pölyisten lisäksi kuumia, kylmiä tai kosteita olosuhteita. Suojavaate voi muistion mukaan olla henkilökohtainen johtuen työtehtävän luonteesta tai työpistekohtainen riippuen tapauskohtaisesta harkinnasta. Kun työntekijä tai viranhaltija työskentelee vain tilapäisesti likaavissa tai vaatetusta normaalia enemmän kuluttavissa olosuhteissa, voidaan työpisteeseen muistion mukaan varata yhteisesti käytettäväksi tarkoitettu työpistekohtainen suojavaate.
Työturvallisuuslain perustelujen mukaan henkilönsuojaimeksi katsotaan sellainen suojavaatetus, jota käytetään tapaturman tai sairauden vaaran estämiseksi.
Työvaatteisiin liittyvät käytännöt olisi hankala järjestää ja se asettaisi henkilöstön epätasa-arvoiseen asemaan. Työnantajan on huolehdittava tasapuolisesta kohtelusta henkilöstöryhmien välillä. Samalla tulee huomioida pitkät ja lyhytaikaiset sijaiset, sekä määräaikaiset työntekijät ja viranhaltijat.
Aloitteen mukaiset työvaatteet tulisivat kustantamaan arviolta 63 000 euroa vuodessa. Kustannuksia aiheutuu myös vaatteiden huollosta, pesusta ja säilytyksestä sekä jakelusta. Työvaatteita tulisi olla erikokoisia ja mallisia huomioiden työntekijöiden erilaiset tarpeet. Työvaatteiden hankinnasta ja ylläpidosta tulisi hankala ja monimutkainen, henkilöstöä eriarvoistava käytäntö, jolla tavoiteltavat hyödyt eivät ole kannattavia suhteessa käytännön aiheuttamiin kustannuksiin ja haasteisiin sekä henkilöstön kokemukseen työnantajan epätasapuolisesta kohtelusta. Tuusulan kunnan veto- ja pitovoimasta varhaiskasvatuksessa voidaan huolehtia työvaatteiden sijaan paremmin kilpailukykyisellä palkalla, hyvin mitoitetuilla resursseilla, laadukkaalla johtamisella, osaamisen kehittämisen mahdollisuuksilla, monipuolisilla henkilöstöeduilla sekä hyvillä työolosuhteilla- ja ympäristöillä.
Ehdotus
Esittelijä
-
Kalle Ikkelä, pormestari, kalle.ikkela@tuusula.fi
Kunnanhallitus päättää ehdottaa valtuustolle, että
VALTUUSTO päättää
- merkitä tiedoksi valtuustoaloitteeseen annetun vastauksen
- katsoa Ari Loposen, Janne Hermusen/Tuusulan Perussuomalaiset ja usean valtuutetun allekirjoittaman aloitteen 3.10.2022 § 128 tulleen loppuun käsitellyksi.