Perustelut
Lausuntopyyntö
Uudenmaan ELY-keskus on pyytänyt 15.12.2023 päivätyllä kirjeellä (UUDELY/16986/2023) lausuntoa asiakirjasta ”Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella 2028–2033”. Lausuntoaika on 15.12.2023-17.6.2024. Lausunto pyydetään ensisijaisesti antamaan vastaamalla lausuntopalvelu.fi:ssä julkaistuun lausuntopyyntöön. Lausunnon antaakseen vastaajan tulee rekisteröityä ja kirjautua lausuntopalvelu.fi:hin. Palautteen voi toimittaa myös sähköpostitse Uudenmaan ELY-keskuksen kirjaamoon (kirjaamo.uusimaa@ely-keskus.fi).
Kuulemisasiakirjaan pääsee tutustumaan ympäristöhallinnon Internet-sivuilla https://www.ymparisto.fi/fi/osallistu-ja-vaikuta/kommentoi-vesienhoidon-suunnitelmia.
Tausta ja tavoitteet
Vesienhoidon suunnittelua ohjaavat Suomessa laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) sekä valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006). Vesienhoidon suunnittelu tapahtuu vesienhoitoalueilla, jotka on määritelty vesistöaluejakoon perustuen valtioneuvoston asetuksella vesienhoitoalueista (1303/2004).
Vesienhoidon tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Alkuperäinen tavoite oli saavuttaa vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä, mutta vesien tila on edelleen monin paikoin hyvää huonompi. Myös hyvän tilan ylläpitäminen edellyttää toimenpiteitä pinta- ja pohjavesiin kohdistuvien haittojen vähentämiseksi.
Vesienhoitoaluekohtaisissa vesienhoitosuunnitelmissa esitetään vesienhoidon yleislinjaukset sekä määritellään tavoitteet ja toimenpiteet vesienhoitoalueella tehtävälle vesienhoitotyölle. Vesienhoitosuunnitelmat vuoteen 2027 hyväksyttiin valtioneuvostossa vuonna 2021. Nyt ne tarkistetaan koskemaan vuosia 2028–2033. Valmistelua varten on laadittu vesienhoitoaluekohtaiset asiakirjat, joissa käsitellään neljännen suunnittelukierroksen keskeisiä kysymyksiä, suunnittelun työohjelmaa ja aikataulua sekä ympäristövaikutusten arvioinnin aloittamista ja toteuttamista.
Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma
Vesienhoidon keskeiset kysymykset ovat asioita, joihin vesienhoidossa on tarkoitus kiinnittää erityistä huomiota, jotta vesien hyvän tilan tavoitteet toteutuvat. Näkökohdat on jaettu kolmeen pääteemaan: 1. Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen, 2. Valuma-aluelähtöinen vesien- ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa ja 3. Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen.
Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen on keskeistä, koska nykyiset ohjauskeinot eivät tue vesienhoidon toimeenpanoa riittävästi, vesienhoidon suunnittelujärjestelmää tulee kehittää sekä viestintää ja osallistumista parantaa. Valuma-aluelähtöinen vesien- ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa on keskeistä, koska hajakuormitus ei ole vähentynyt, intensiivinen maankäyttö uhkaa puhtaita vesiä ja vesiluontoa, tulvat ja kuivuusjaksot ovat lisääntyneet ilmaston muuttuessa ja haitallisten aineiden kuormitus jatkuu. Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen on keskeistä, koska merkittäviä vaellusesteitä on edelleen paljon, perattujen virtavesien elinympäristökunnostuksiin on suuri tarve resursseihin nähden, rehevöityneiden järvien ja merenlahtien kunnostustarpeita on paljon sekä pilaantuneiden maa-alueiden ja pohjaveden puhdistus etenee hitaasti.
Työohjelman osalta esitetään vesienhoidon suunnittelun aikataulu vuoteen 2027. Pinta- ja pohjavesien tila-arviot valmistuvat vuoden 2025 aikana ja ne tulevat nähtäville vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen myötä. Vuosina 2025–2026 täsmennetään vesienhoidon ympäristötavoitteita ja suunnitellaan niiden saavuttamiseksi tarvittavia toimia. Vuonna 2026 valmistuu ehdotus tarkistetuksi vesienhoitosuunnitelmaksi. Se viimeistellään kuulemisessa saadun palautteen perusteella ja hyväksytään valtioneuvostossa vuoden 2027 loppuun mennessä.
Uudenmaan alue
Kuultavana olevassa asiakirjassa on esitetty tarkemmin eri suunnittelualueiden ominaispiirteitä. Uudenmaan alueen osalta on todettu mm., että suurin osa alueen pintavesistä on hyvää huonommassa ekologisessa tilassa. Hajakuormitus on suurin vesistöjen rehevöitymistä aiheuttava tekijä koko Uudenmaan alueella. Intensiivisellä rakentamisella ja maankuivatuksella on muutettu tai kokonaan hävitetty vedestä riippuvaisia ja vesitasapainoa ylläpitäviä elinympäristöjä. Tämä voimistaa ajoittaista kuivuutta tai tulvimista. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoista tulevan jäteveden osuus jokien virtaamasta on paikoitellen huomattava erityisesti kuivina aikoina. Kaupunki- ja taajama-alueiden kasvusta johtuva paine vaikuttaa merkittävästi vesistöjen ja pohjavesien tilaan ja niiden käyttöön. Pintavesien tilan paraneminen edellyttää laajamittaisempia toimia, sekä valuma-alueilla että vesistöissä, kuin mitä aiemmilla vesienhoitokausilla on toteutettu.
Yhdyskuntien vedenhankinta perustuu Uudellamaalla pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta pohjavesiin. Pohjaveden riittävään muodostumiseen on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota maankäytön tehostuessa. Uudellamaalla monet taajamat sijoittuvat pohjavesialueille ja maankäytön tehostamiselle pohjavesialueilla on paineita.
Ehdotus
Esittelijä
-
Leena Sjöblom, ympäristökeskuksen johtaja, leena.sjoblom@tuusula.fi
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää
- antaa Uudenmaan ELY-keskukselle seuraavan lausunnon vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella 2028–2033.
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan lausunto
Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen toiminta-alueella (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi ja Tuusula) on edelleen useita hyvää huonommassa tilassa olevia järviä, jokia ja pohjavesialueita. Myös pienvesien tila on heikko.
Hyvää huonommassa tilassa olevia järviä on yhdeksän, joista kaksi on huonossa ekologisessa tilassa, yksi välttävässä ja kuusi tyydyttävässä. Myös pienemmillä järvillä, jotka eivät ole mukana tilaluokituksessa, on kunnostustarvetta. Keski-Uudenmaan alueen joet ovat pääsääntöisesti tyydyttävässä tilassa. Keski-Uudenmaan alueen 45 luokitellusta pohjavesialueesta neljä on huonossa kemiallisessa tilassa ja 14 riskialueita.
Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen
Kaikilla hyvää huonommassa tilassa olevilla järvillä ei kunnostustoimenpiteitä ole vielä edes aloitettu. Vesienhoitoasiakirjassa todetaan, että rahoitus on edelleen riittämätöntä ja erityisesti kuntien panostusta tarvitaan nykyistä enemmän. Tulee kuitenkin huomioida, että on kuntia, joiden alueella sijaitsee useampia kunnostusta vaativia kohteita, eikä kunnan budjettiin välttämättä saada sovitettua kaikkien kunnostuskohteiden rahoitusta. Vaikka Keski-Uudenmaan alueella kunnat osallistuvat järvikunnostuksiin myös rahallisesti, ei kuntien rahoitus riitä kaikkiin tarvittaviin ja usein kalliisiinkin kohteisiin. Ympäristölautakunnan näkemyksen mukaan kuntien rahoituksen lisäksi tarvitaan nykyistä enemmän ja pitkäjänteisempää hankerahoitusta. Yhden tai kahden vuoden hankkeet ovat auttamattoman lyhytkestoisia ottaen huomioon, että rehevöityneiden järvien ja jokien tilan paraneminen on hidasta ja kunnostustoimia on jatkettava useita vuosia ennen näkyviä muutoksia.
Osassa jokia on tehty kunnostustoimenpiteitä, lähinnä liittyen kalojen vaellusesteiden poistamiseen. Vaellusesteiden purkamista on syytä jatkaa. Osa esteistä on pienehköjä sähkölaitospatoja, joiden merkitys sähköntuotannossa on vähäinen. Vaelluskalakantojen elvyttämisessä ja ylläpidossa myös niiden kutualueina toimivat pienet purot ovat tärkeitä. Latvapuroilla on merkittävä vaikutus isompien vesistöjen vesitaseeseen sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Pienvedet ovat tärkeä osa veden kiertokulkua ja kytkevät erilaisia ympäristöjä toisiinsa. Pienvedet pidättävät ravinteita ja puhdistavat vettä, vähentävät tulvimista ja toimivat merkittävinä elinympäristöinä lukuisille lajeille sekä lisääntymisympäristönä kaloille.
Keski-Uudellamaalla pienvesien luonnontilaa ovat heikentäneet maa- ja metsätalouden ojitukset ja ojien kunnossapito. Purot ovat kärsineet myös vedenotosta, ja lähteitä on käytetty kaivoina. Lammille ongelmia aiheuttavat etenkin ruoppaukset, rehevöityminen ja maankuivatus. Myös hakkuut tuhoavat pienvesien elinympäristöjä. Päällystetyn pinta-alan kasvaessa alueen luonnontilaiset pienvedet ovat entistä kovemmassa puristuksessa, kun niiden valuma-alueiden vesitalous muuttuu. Sekä luonnontilaisia että luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä tulisi pyrkiä tunnistamaan laaja-alaisemmin, jotta jäljellä olevia kohteita voitaisiin suojella paremmin. Merkittävä määrä pienvesiä tuhoutuu johtuen tietämättömyydestä, kun maanomistajilla tai metsäsuunnittelijoilla ei ole tietoa arvokkaista pienvesistä maillaan. Lisäksi kohteita tuhoutuu myös tarkoituksellisesti, koska seuraamuksia ei yleensä juurikaan ole. Jäljellä olevat kohteet saattavat Etelä-Suomessa olla hyvin pirstaleisia, ja kytkös laajempaan kokonaisuuteen puuttuu. Ennen kaikkea tunnistaminen ja tiedon määrän lisääminen ovat avainroolissa, jotta pienvesien tila (myös osana laajempaa veden kiertokulkua) voidaan turvata. Kunnilla tulisi olla paremmat resurssit laatia pienvesiselvityksiä, ja erityisesti kuntarajat ylittäviä laajempia pienvesikokonaisuuksia tulisi selvittää.
Pohjavesialueille laaditaan ja päivitetään suojelusuunnitelmia ja useimmissa Keski-Uudenmaan kunnissa toimii pohjavesialueiden seurantatyöryhmä. Suojelusuunnitelmien heikkoutena on se, etteivät niissä esitetyt toimenpiteet ole velvoittavia. Pohjavesialueille kohdistuu monin paikoin edelleen lisäkaavoituspainetta, joka aiheuttaa riskiä niin pohjaveden muodostumiselle kuin sen laadulle. Rakentamista tehdään yhä lähempänä vedenottamoja. Pohjavesialueille on sijoittunut myös sellaista toimintaa, joka ei ole lupakäsittelyn piirissä, mutta aiheuttaa potentiaalisesti suurtakin riskiä pohjavedelle. Tällaisia ovat esim. erilaiset moottoriajoneuvojen huolto-, pesu- ja korjausyritykset. Pohjavesialueilla sijaitsee myös paikoin paljonkin vanhoja ja epäsäännöllisesti tarkastettuja maanalaisia öljysäiliöitä, jotka voivat aiheuttaa merkittävänkin riskin pohjavedelle. Pohjavesialueilla kulkevien teiden pohjavesisuojausten tarve on tiedossa, mutta toimenpiteet eivät etene rahoituksen puutteen vuoksi. Kaiken kaikkiaan pohjavedelle riskiä aiheuttaviin tekijöihin on vaikeaa ja hidasta puuttua.
Valuma-aluelähtöinen vesien- ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa
Yhtenä tavoitteena vesienhoitoasiakirjassa oli mainittu laaja-alaisemmat hankkeet. Keski-Uudenmaan alueeltakin puuttuvat vielä koko valuma-alueen kattavat hankkeet, joissa tarkasteltaisiin kattavasti niin valuma-alueen jokia kuin järviä ja niiden muodostamaa kokonaisuutta. Porvoonjoen valuma-alue on pilottialueena mukana ACWA LIFE –hankehaussa. Myös Mustijoen alueella on alettu työstää yhteistä visiota alueen tulevaisuudesta. Näistä on kuitenkin vielä pitkä matka jokien ja järvien ekologisen tilan konkreettiseen parantumiseen. Konkreettisten kunnostustoimenpiteiden toteutus vaatiikin jalkautumista maastoon ja verkostoitumista paikallisten toimijoiden ja maanomistajien kanssa. Tiiviisti maanomistajien kanssa yhteistyössä toteutetut, esimerkiksi yhden järven ja sen valuma-alueen kattavat hankkeet voivat olla tästä näkökulmasta tarkasteltuna tehokkaampia kuin hyvin laajan alueen kattavat hankkeet. Valuma-alueella tehtävien ulkoista kuormitusta vähentävien toimenpiteiden lisäksi hankkeissa tulisi myös voida samanaikaisesti tehdä sisäisen kuormituksen hallintaa. Tehokkaat sisäisen kuormituksen vähentämistoimenpiteet tukevat ulkoisen kuormituksen vähentämisen vaikutusta ja parhaimmassa tapauksessa tuottavat nopeammin alustavia tuloksia.
Keski-Uudenmaan alueella kaupungistuminen on nopeaa ja rakentaminen aiempaa tiiviimpää. Taajamiin tulisikin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Tähän liittyen keskeisiä ja toisiinsa liittyviä aiheita ovat niin kaavoitus, hulevedet kuin ilmastonmuutos. Taajamien tiivistyessä ja läpäisemättömän maanpinnan määrän lisääntyessä sadevedet eivät enää pidäty maaperään, jolloin hulevesitulvien riski kasvaa. Kaupungistuminen aiheuttaa uhkaa myös pohjaveden muodostumiselle. Maankäytön suunnittelussa tulisi huomioida hulevesien hallintamahdollisuudet. Kuntia voidaan kannustaa perustamaan hulevesityöryhmiä, jotka toimivat eri toimielinten yhteistyöfoorumina. Tiedon ja kokemusten vaihdon avulla havaittuihin ongelmiin voidaan puuttua jo suunnitteluvaiheessa. Kaavoituksessa pitäisi olla uskallusta vaatia kaavamääräyksissä enemmän ja kunnianhimoisempia keinoja hulevesien muodostumisen estämiseen esimerkiksi erilaisten viherratkaisujen muodossa. Tällä hetkellä kaavamääräysvaatimukset hulevesiin ja viherratkaisuihin liittyen ovat keskimäärin usein melko vaatimattomia, kun liian kunnianhimoisten vaatimusten pelätään karkottavan rakennuttajia. Myös rakennuttajia ja yrityksiä tulisi pystyä sitouttamaan rakentamiseen, jossa hulevesikuormitus pyritään minimoimaan sekä määrällisesti että laadullisesti.
Maanparannusaineet – kipsi, kuidut ja rakennekalkki – olisi tärkeää saada tuettaviin toimiin. Tutkimusten mukaan nämä parantavat maan rakennetta, veden suotautumista syvemmälle maaperään ja hiilensidontaa, jotka edistävät ilmasto- ja vesistöystävällistä ruoantuotantoa.
On ymmärrettävää, että vesienhoidon toimenpiteitä halutaan kohdentaa suurimman kuormituksen alueille resurssien ollessa rajatut. Tämä onkin monin paikoin perusteltua. Liian tiukka alueellinen kohdentaminen kuitenkin rajaa vesienhoidon toteutuksen ulkopuolelle paljon vesien tilan parantamisen näkökulmasta hyödyllisiä kohteita. Koska esimerkiksi vesistökunnostusrakenteet ovat verrattain uusi kunnostusmenetelmä Suomessa, maanomistajien kiinnostus niitä kohtaan voi olla vähäistä. Mitä laajamittaisemmin rakenteita saadaan perustettua, sitä laajemmalle saadaan välitettyä tietoa ja kokemuksia, ja herätettyä kiinnostusta rakenteiden perustamiseen. Resurssien rajattu alueellinen kohdentaminen on myös osin ristiriidassa sen kanssa, että vesienhoidon yhtenä tavoitteena on estää hyvässä kunnossa olevien vesistöjen tilan heikkeneminen. Alueellisen rajauksen sijaan oleellisempaa olisi kiinnittää huomiota tuettavien hankkeiden laatuun. Esimerkiksi perustettaville vesistökunnostusrakenteille voisi olla ohjeellisia suosituksia, jotka ohjaisivat nimenomaan kuormitusta vähentävään toteutustapaan ja rakenteisiin. Vesiensuojelukosteikon ja luonnonmukaisen peruskuivatushankkeen voi toteuttaa monilla eri tavoilla, joista kaikki eivät edistä parhaimmalla tavalla kuormituksen pidättymistä ja esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta.
Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen
Rahoitusta myönnettäessä erityisesti kosteikkojen toteutukseen, olisi hyvä ottaa huomioon erilaiset valuma-alueet ja maankäyttömuodot. Kosteikoille edellytettävä 10 % peltopinta-ala voi osoittautua haasteeksi etenkin valuma-alueiden yläosissa, jotka ovat usein metsätalousvaltaisia. Peltojen osuus kasvaa usein valuma-alueen alaosissa. Vesienhallinnan näkökulmasta veden pidättäminen valuma-alueen yläosissa on kuitenkin erittäin hyödyllistä, ja sillä voidaan vähentää alavien peltoalueiden tulvimista ja siitä johtuvaa kuormitusta. Vesienhoidon ohjelmassa ja rahoitusta myönnettäessä tulisikin mahdollistaa vesistökunnostusrakenteet monimuotoisesti eri maankäyttömuodoille.
Vesienhoitoasiakirjassa todetaan, että avustuksissa vaadittu omarahoitusosuus on monille toimijoille liian suuri, eikä asiantuntijatukea kunnostusten suunnitteluun ja toteutukseen ole ollut riittävästi. Pienillä yhdistyksillä, esim. yksittäisen järven suojeluyhdistyksillä, ei ole välttämättä halua eikä mahdollisuutta, niin rahallisessa kuin tietotaidollisessa mielessä, ottaa kunnostushankkeen vetovastuuta. Kaikilla järvillä ei edes ole omaa suojeluyhdistystä, joka pyrkisi edistämään järven kunnostusta. Pienille toimijoille tarvittaisiin yksinkertainen ohjeistus kunnostussuunnittelun käynnistämiseen ja rahoitusmuoto, jossa omarahoitusosuus ei nouse esteeksi.
Vesienhoitoasiakirjassa oli mainittu tavoitteena myös toimenpiteiden vaikutusten seurannan tehostaminen. Seuranta on toimenpiteenä kallis toteuttaa. Kattavia ja luotettavia tuloksia saadaan, kun seuranta on riittävän intensiivistä, pitkäkestoista ja laaja-alaista, sisältäen myös biologisen seurannan. Voisi olla resurssiviisaampaa myöntää rahoitusta seurantahankkeille sen sijaan, että kaikissa vesienhoidon hankkeissa tehdään hieman seurantaa. Laaja-alaisempien seurantahankkeiden tuloksia olisi mahdollista hyödyntää toteutukseen painottuvissa hankkeissa.