Perustelut
Vastinepyyntö
Vaasan hallinto-oikeus pyytää 5.9.2022 saapuneella vastinepyyntökirjeellä Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan vastinetta Destia Oy:n vastaselityksen 31.8.2022 ja oikeudenkäyntikululaskun johdosta, jotka koskevat Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan ratkaisua 23.11.2021 § 123 Destia Oy:n maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain mukaisesta yhteislupahakemuksesta sekä Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan antamaa lausuntoa 14.6.2022 § 65 Destia Oy:n valituksen johdosta. Asiaa koskeva Vaasan hallinto-oikeuden diaarinumero on 8/2022. Keski-Uudenmaan ympäristökeskus on pyytänyt lisäaikaa vastineen jättämiseen 21.10.2022 saakka.
Valituksenalainen päätös
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on kokouksessaan 23.11.2021 § 123 päättänyt olla myöntämättä Destia Oy:lle maa-aineslain 6 §:n mukaista maa-aineslupaa ja ympäristönsuojelulain 27 §:n mukaista ympäristölupaa (yhteislupaa) kalliokiviaineksen ottamiseen sekä kallion louhintaan ja murskaukseen Keravan kaupungissa sijaitsevalle kiinteistölle Takala 245-401-8-169. Kielteisen lupapäätöksen johdosta myös maa-aineslain 21 §:n ja ympäristönsuojelulain 199 §:n mukaiset aloituslupahakemukset on ratkaistu kielteisenä. Valitusaika on päättynyt 7.1.2022.
Valitus Vaasan hallinto-oikeuteen ja lausunto valituksen johdosta
Destia Oy on 3.1.2022 Vaasan hallinto-oikeudelle osoitetussa valituskirjelmässä vaatinut, että Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan päätös kumotaan ja asia palautetaan ympäristölautakunnan käsittelyyn ympäristö- ja maa-aineslupien myöntämistä varten. Lisäksi Destia on vaatinut, että Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta velvoitetaan korvaamaan Destian oikeudenkäyntikulut myöhemmin esitettävän laskelman mukaisesti korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hallinto-oikeuden päätöksestä. Vaasan hallinto-oikeus on pyytänyt 5.5.2022 saapuneella lausuntopyyntökirjeellä Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan lausuntoa valituksen johdosta.
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on päätöksellään 14.6.2022 § 65 antanut valituksen johdosta Vaasan hallinto-oikeudelle lausunnon, jossa se on muun ohella katsonut, että valitus tulee hylätä ja ympäristölautakunnan päätös pitää voimassa.
Vastaselitys Vaasan hallinto-oikeuteen
Destia Oy on 31.8.2022 antanut Vaasan hallinto-oikeudelle vastaselityksen Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan lausuntoon 14.6.2022 § 65 sekä muihin vastineisiin ja ilmoituksiin. Vastaselitys perusteineen on esitetty kaikkiaan 8 sivuisessa kirjelmässä (31.8.2022), jossa on liitteenä mm. oikeudenkäyntikululasku. Vaasan hallinto-oikeuden 5.9.2022 päivätty vastinepyyntökirje sekä sen liitteinä olevat Destia Oy:n 31.8.2022 päivätty vastaselitys ja kululasku ovat lautakunnan nähtävissä oheismateriaalina.
Ehdotus
Esittelijä
-
Marjo Alho, ympäristövalvontapäällikkö, marjo.alho@tuusula.fi
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää antaa vastaselityksen ja kululaskun johdosta Vaasan hallinto-oikeudelle seuraavan vastineen:
Ympäristölautakunnan vastine
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta toteaa, että lautakunnan yhteislupapäätöksestä 23.11.2021 § 123 sekä lausunnosta 14.6.2022 § 65 ilmenee lupaharkinnassa tehty luvan myöntämisedellytysten tapauskohtainen kokonaistarkastelu, jossa on otettu huomioon muun muassa louhinta- ja murskaustoiminnan luonne, laajuus ja kesto, meluntorjuntatoimet melupäästöjen ja niiden vaikutusten hallitsemiseksi, melun vaikutusalueen ympäristöolosuhteet ja toteutunut maankäyttö, toiminnasta aiheutuvat muutokset alueen äänimaisemassa sekä alueen kaavoitustilanne ja lupamenettelyssä saadut lausunnot, muistutukset ja mielipiteet. Tähän kokonaistarkasteluun on kuulunut, olisiko lupa ollut myönnettävissä lupamääräyksin. Tiedot asian ratkaisemiseksi ovat olleet riittävät.
Destia Oy:n hakemuksen mukaisesti louhittavasta alueesta yli puolet sijoittuisi oikeusvaikutteisessa Keravan yleiskaavassa 2035 MU-2 -merkitylle maa- ja metsätalousalueelle, jolla on retkeilyyn ja ulkoiluun liittyviä virkistysarvoja. Kaavamerkinnän MU-2 mukaan virkistysarvot pyritään alueella olennaisin osin säilyttämään. Alle puolet hakemuksen mukaisesti louhittavasta alueesta sijoittuisi puolestaan Keravan yleiskaavan 2035 mukaiselle TP-3 -merkitylle työpaikka-alueelle. Yleiskaavamääräyksen mukaan TP-alueiden yksityiskohtainen maankäyttö ratkaistaan jatkosuunnittelun yhteydessä.
Maastollisesti suunnittelualue sijoittuu Keravan ja Pohjois-Vantaan taajamien väliin jäävälle metsäiselle ja kallioiselle alueelle. Sekä suunnittelualueella että sen pohjois-, itä- ja eteläpuolella maasto on topografialtaan hyvin vaihtelevaa kallioista aluetta. Korkeimmat kohdat ovat avokallioita, joilla maanpinnankorkeus on noin +60. Etäisyys suunnittelualueelta Keinukallion urheilupuistoon on noin 1,7 kilometriä. Keinukalliolta etelään suuntautuva latu- ja kuntoilureitti kulkee lähimmillään noin 300 metrin etäisyydellä suunnittelualueen rajasta itään. Virallisen ulkoilureitin ulkopuolisia polkuja kulkee myös Koukkusuon ja Lahdentien välisellä metsäalueella, johon suunnittelualuekin lukeutuu. Suunnittelualueen läpi kulkee Maanmittauslaitoksen maastokarttaan merkitty polku, joka yhtyy Keinukallion kuntoilureittiin suunnittelualueen itäpuolella. Kyseinen polku kulkee maastokartan perusteella suunnittelualueen pohjoispuolella kohti Koukkukalliota. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta toteaa tässä yhteydessä, että suunnittelualueen ja sitä ympäröivien alueiden virkistyskäytön merkittävyyden arvioinnissa on otettu muun ohella huomioon useista muistutuksista ja mielipiteistä sekä Vantaan kaupungin ympäristölautakunnan lausunnosta saadut tiedot virkistyskäytön laajuudesta ja monipuolisuudesta.
Valituksenalaisen yhteisluparatkaisun yhtenä perusteena olleessa hakemuksen ympäristömeluselvityksessä (Promethor, 4.11.2019) on yleisen tausmelun kuvaamiseksi mallinnettu lännen suunnalla kulkevien Lahden moottoritien (E75) ja Lahdentien (seututie 140) meluvaikutukset alueelle. Melumallinnuksen perusteella yleisen tieliikenteen meluvaikutukset ulottuvat yksinään lähinnä suunnittelualueen länsipuolella oleville metsäalueille. Sen sijaan louhinta- ja murskaustoiminnan ja toimintaan liittyvän liikenteen meluvaikutukset ulottuisivat melumallinnuksen perusteella myös suunnittelualueen pohjois-, etelä- ja itäpuolella oleville metsäalueille ja Keinukallion urheilupuiston latu- ja kuntoilureitille.
Destia Oy:n vastaselityksessä korostuu toiminnan meluvaikutukset suunnittelualueen läheiselle Keinukallion latu- ja kuntoilureitille ja erityisesti, onko päätöksenteossa ollut perusteltua soveltaa reitin osalta keskiäänitason raja-arvoa 45 dB (LAeq7-22). Lautakunta toteaa perusteiden tähän ilmenevän yhteislupapäätöksestä ja valituksen johdosta annetusta lausunnosta. Keskeistä sovellettavan raja-arvon arvioinnissa on ollut hakemuksen melumallinnuksen tiedot yleisestä liikenteestä yksinään aiheutuvista vaikutuksista virkistyskäytössä olevien alueiden äänimaisemaan. Lautakunta huomauttaa tässä yhteydessä, että toiminnan aiheuttamien meluhaittojen virkistyskäytölle tarkastelun kohdistetun lupaharkinnassa latu- ja kuntoilureitin melutason raja-arvovertailun lisäksi muun muassa toiminnan aiheuttamiin pitkäaikaisiin muutoksiin alueen äänimaisemassa, meluavan toiminnan luonteeseen ja toiminta-aikoihin, suunnittelualueen ja sitä ympäröivien metsäalueiden tosiasialliseen soveltuvuuteen ulkoilu- ja virkistyskäyttöön toiminnan aikana samoin kuin yleiskaavan virkistyskäyttörajoitukseen ja alueen nykyisten virkistyskäyttömahdollisuuksien kokonaisuuteen sekä muistutusten, mielipiteiden ja lausunnon myötä saatuihin tietoihin alueen laajasta ja monipuolisesta virkistyskäytöstä.
Lautakunta toteaa vastineena vastaselityksen kohtaan 1.3, että arvioitaessa lupamääräysten vaikutusta luvan myöntämisedellytyksiin, on päätöksenteossa sekä lisäselvitystarpeiden ja hakijan kuulemistarpeiden arvioinnissa otettu huomioon muun muassa alueen virkistyskäytön kokonaisuus, tiedot virkistyskäytöstä, yleiskaavan mukainen virkistyskäyttörajoitus, hakemuksen melumallinnuksesta ilmenevät meluntorjuntatoimenpiteet ja, ettei lupamääräykset saa olla kohtuuttomia hankkeen tarkoitukseen ja luonteeseen nähden. Kysymys ei ole ollut yksinomaan Keinukallion latu- ja kuntoilureitin suojaamisesta keskiäänitason raja-arvon 45 dB (LAeq7-22) ylitykseltä. Tähän liittyen lautakunta huomauttaa, että Destia Oy:n vastaselityksen kohdassa 1.3 on todettu puutteellisesti seuraavaa: ”Ympäristölautakunta on lausunnossaan esittänyt, että se ei ole esittänyt päätöksessään sellaisia lupamääräyksiä, joilla Destian lupahakemuksen mukainen toiminta olisi täyttänyt 45 dB:n raja-arvon, koska lupamääräykset eivät saa olla kohtuuttomia hankkeen tarkoitukseen ja luonteeseen nähden.” Toiminnan meluvaikutusten näkökulmasta luvan myöntämisen esteenä on ollut suunnittelualueelle ja sitä ympäröiville metsäalueille aiheutuva alueen tosiasiallista virkistyskäyttöä merkittävästi haittaava melu, joka meluvaikutus on ristiriidassa myös yleiskaavan virkistyskäyttörajoituksen kanssa. Keskiäänitason raja-arvon 45 dB (LAeq7-22) ylittyminen latu- ja kuntoilureitillä on ollut yksi osa toiminnan meluvaikutusten kokonaistarkastelussa, joka on tukenut osaltaan kielteistä luparatkaisua, mutta ei ole ollut ratkaisevassa asemassa luvan myöntämisen esteissä. Lautakunta huomauttaa, että lupaharkinnassa tehdyn meluvaikutusten kokonaistarkastelun näkökulmasta lupaa ei olisi voitu myöntää meluntorjuntaa ja/tai aikarajoituksia koskevin lupamääräyksin lupahakemuksen mukaiselle toiminnalle, jossa toiminta itsessään olisi sijoittunut suurelta osin yleiskaavan mukaiselle MU-2-alueelle, jonka olemassa olevaa metsäalueen virkistyskäyttöä on tarpeen suojata latu- ja kuntoilureitin virkistyskäytön lisäksi.
Lautakunta toteaa keskeisenä luvan myöntämisen esteenä olleen, että Destia Oy:n hakemuksen mukaisesti louhittavasta alueesta yli puolet sijoittuisi oikeusvaikutteisessa Keravan yleiskaavassa 2035 MU-2 -merkitylle maa- ja metsätalousalueelle, jolla on retkeilyyn ja ulkoiluun liittyviä virkistysarvoja. Kaavamerkinnän MU-2 mukaan virkistysarvot pyritään alueella olennaisin osin säilyttämään. Tarkasteltaessa suunnittelualuetta, sen ympäristöä ja yleiskaavan aluevarauksia kokonaisuutena, ottaen samalla huomioon hakemuksen mukaisen toiminnan laajuus, luonne ja kesto sekä muistutuksista, mielipiteistä ja Vantaan kaupungin ympäristölautakunnan lausunnosta saadut tiedot alueen nykyisestä virkistyskäytöstä, on Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta valituksenlaisessa päätöksessään katsonut, että hakemuksen mukainen toiminta estää alueen yleiskaavan pyrkimyksen säilyttää alueen virkistysarvot olennaisilta osiltaan. Varsinaisella suunnittelualueella virkistyskäyttö katkeaisi kokonaan hankkeen toiminta-ajaksi ja samalla toiminta heikentäisi melupäästöjen vuoksi olennaisesti ympäröivän metsäalueen ulkoilu- ja virkistyskäyttöä suunnittelualuetta laajemmalla alueella ja Keinukallion urheilupuiston latu- ja kuntoilureitillä. Lautakunta on valituksenlaisessa päätöksessä myös katsonut, että louhinnan toteutuksen myötä suunnittelualueen kaavan mukaisten virkistysarvojen olennainen heikkeneminen kallioisena metsäalueena olisi myös toiminnan päätyttyä pitkäaikaista ja osin pysyvää. Maisemointitoimenpiteiden jälkeen louhinta-alueen kasvillisuuden palautuminen kestäisi vuosia. Nykyiselle metsäalueelle muodostuisi maastonmuodoiltaan ja osin myös kasvillisuudeltaan muusta ympäristöstä erottuva alue. Alueelle saattaisi syntyä ajan kuluessa maisemointisuunnitelmassa kuvailtuja uudenlaisia virkistysarvoja, mutta olemassa olevan metsäympäristön virkistysarvojen ei ole voitu katsoa säilyvän olennaisilta osiltaan, jos yleiskaavan mukaiselta MU-2 alueelta louhitaan kalliota suunnitellulla tavalla.
Lisäksi lautakunta on päätöksessään katsonut, että toiminnasta tulisi sen aikana aiheutumaan ympäristönsuojelulain (527/2014, YSL) 5.1 §:n kohdan 2 e tarkoittamaa ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä, jota on voitu pitää tässä tapauksessa merkittävänä ottaen huomioon yleiskaavan virkistyskäyttörajoitus, alueen nykyisten virkistyskäyttömahdollisuuksien kokonaisuus, melutason raja-arvon ylitys suunnittelualueen läheisellä latu- ja kuntoilureitillä sekä muistutuksista, mielipiteistä ja Vantaan kaupungin ympäristölautakunnan lausunnosta saadut tiedot alueen nykyisestä virkistyskäytöstä. Koska toiminnasta aiheutuisi merkittävää ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltumisen vähentymistä, eivät ympäristönsuojelulain 49 §:n tarkoittamat luvan myöntämisedellytykset ole tältäkään osin täyttyneet sen lisäksi, että hanke on ristiriidassa yleiskaavan virkistyskäyttörajoituksen kanssa.
Alle puolet hakemuksen mukaisesti louhittavasta alueesta sijoittuisi Keravan yleiskaavan 2035 mukaiselle TP-3 -merkitylle työpaikka-alueelle. Yleiskaavamääräyksen mukaan TP-alueiden yksityiskohtainen maankäyttö ratkaistaan jatkosuunnittelun yhteydessä. Viitaten Keravan kaupunginhallituksen hakemuksesta antamaan lausuntoon 25.1.2021 § 22 Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että luvan myöntäminen hankkeelle vaikeuttaisi tätä jatkosuunnittelua ja siten kaavan toteuttamista. Kaupungin lausunnossa todetaan muun ohella, että tulevan työpaikka-alueen tontinkäytön, sisäisen katuverkon, vesihuollon ja valtatien liittymien mahdollistavasta korkomaailmasta ei ole esitetty suunnitelmaa. Kaupungin näkemyksen mukaan hakemuksen mukainen louhinnan korkotaso on liian alhainen ja ennen luvan myöntämistä olisi kaupungin kanssa neuvoteltava hankealueen louhintatasojen korkomaailma soveltuvaksi alueen yleiskaavan mukaisen työpaikka-alueen infran toteutukseen. Kaupungin arvion mukaan yleiskaavan mukaisella TP-alueella sijaitseva hakemuksen mukainen louhinta-alue voidaan louhia ja murskata 1-2 vuoden aikana.
Yleiskaavan mukaiselle TP-alueelle voi sijoittua toimisto- ja palvelutilaa, logistiikkatoimintoja, ympäristöhäiriötä aiheuttamatonta teollisuutta sekä siihen liittyvää myymälätilaa ja varastointia. Työpaikka-alueen toteuttaminen voi edellyttää louhintaa ja murskausta esimerkiksi alueen tasaamisen, infran rakentamisen ja rakennusten perustusten takia. Johtuen alueen yksityiskohtaisemman suunnittelun keskeneräisyydestä lautakunta on katsonut, että on epäselvää palvelisiko hakemuksen mukainen toiminta yleiskaavan mukaisen työpaikka-alueen (TP-3) toteutumista esimerkiksi alueen esirakentamisena. Lisäksi lautakunta on katsonut, että yleiskaava edellyttää suunnittelualueen ja sitä ympäröivien alueiden aluevarausten kokonaisuuden perusteella virkistyskäyttötarpeiden huomioon ottamista myös työpaikka-alueen (TP-3) tarkemmassa suunnittelussa ja toteutuksessa sekä toteutusaikatauluissa. Aluevarausten kokonaistarkastelun perusteella maa-aines- ja ympäristölupaa edellyttävä, laajamittainen ja yleiskaavan mukaiselle MU-2-alueelle huomattavasti ulottuva louhinta- ja murskaustoiminta vaikeuttaisi yleiskaavan toteutusta etenkin nykyisessä tilanteessa, jossa yleiskaavaa tarkempia suunnitelmia työpaikka-alueen toteutuksesta ei ole olemassa. Vaarana olisi, että nyt käsillä oleva kalliokiviaineksen louhinta- ja murskaushanke ohjaisi alueen tulevaa maankäytön suunnittelua sen sijaan, että suunnittelun lähtökohdat määrittyvät kaupungin ja kaavoittajan toimesta esimerkiksi asemakaavoitusprosessissa. Lautakunta on valituksenalaisessa päätöksessä ja valituksen johdosta annetussa lausunnossa todennut ja toteaa uudelleen, että yleiskaavan mukaisen työpaikka-alueen yksityiskohtaisempaan suunnitteluun vaikuttavia asioita, kuten työpaikka-alueen tulevia maanpinnan korkotasoja, ei ole mahdollista ratkaista maa-aines- ja ympäristölupamenettelyssä.
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta viittaa edellä olevaan vastineena Destia Oy:n vastaselityksen kohtaan 1.5. Lisäksi lautakunta toteaa, että tältä osin asian ratkaisussa on ollut keskeistä se tosiasia, että yleiskaavan edellyttämiä yksityiskohtaisempia suunnitelmia työpaikka-alueen tulevasta maankäytöstä ei ole ollut olemassa maa-ainesten ottamisen suunnitelmia laadittaessa, eikä myöskään yhteislupahakemusta ratkaistaessa. Lisäksi lautakunta huomauttaa, että Destia Oy:n vastaselityksen kohdassa 1.5 on todettu harhaanjohtavasti seuraavaa: ”Ympäristölautakunta on esittänyt, että ennen maa-ainesluvan myöntämistä olisi kaupungin kanssa neuvoteltava louhintatasojen yhteensovittamisesta tulevan työpaikka-alueen infrastruktuurin tarpeiden kanssa.” Tämä on ollut Keravan kaupungin lausunnossa esitetty näkemys, joka on tukenut päätöksen perusteluihin kirjattuna sitä tosiasiaa, ettei työpaikka-alueen yksityiskohtaisempaa suunnittelua ole tehty. Kysymys ei ole ollut lautakunnan esittämästä asiasta. Luparatkaisu tehdään vireillä olevan lupahakemuksen perusteella. Luvan hakija vastaa lupahakemuksessa esitetyistä suunnitelmista. Lupaviranomainen ei voi hakijan puolesta tehdä hankkeeseen liittyvää suunnittelua, eikä osallistua kaavan yksityiskohtaisempaan suunnitteluun vastaselityksessä kerrotulla tavalla.
Destia Oy:n vastaselityksessä muun ohella verrataan nyt käsillä olevaa valituksenalaista yhteisluparatkaisua Rudus Oy:n Sipoon Bastukärrin alueelle sijoittuvan hankkeen maa-aines- ja ympäristöluparatkaisuun, josta tehdyistä valituksista Vaasan hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen 9.5.2022. Destia Oy:n alkuperäisen valituskirjelmän mukaan hallintolain (434/2003, HL) 6 §:n mukaisen tasapuolisuusperiaatteen mukaisesti Destia Oy:lle ei voi asettaa ankarampia velvoitteita kuin viereisellä alueella Rudus Oy:lle. Lautakunta toteaa, että maa-aines- ja ympäristönsuojelulainsäädäntöön perustuva yhteislupaharkinta on tapauskohtaista oikeusharkintaa, jota sitovat kyseisten lakien säännösten ohella hallinto-oikeudelliset periaatteet. Luparatkaisujen eroavaisuudet voivat johtua muun muassa tapauskohtaisissa eroista alueiden kaavoituksessa, maankäytössä ja paikallisissa ympäristöolosuhteissa sekä muissa luvan myöntämisedellytyksiin liittyvissä tiedoissa, joita lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä on saatu. Tässä tapauksessa toiminnan vaikutusten alueen virkistyskäytölle tulkinnassa on otettu huomioon suunnittelualueen ja sitä ympäröivien alueiden maankäyttövarausten ja hakemusasiakirja-aineiston ohella muun muassa tiedot alueen laajasta ja monipuolisesta virkistyskäytöstä, jotka on saatu hakemuksen johdosta vastaanotetuista muistutuksista, mielipiteistä ja Vantaan kaupungin ympäristölautakunnan lausunnosta. Rudus Oy:n maa-aines- ja ympäristöluparatkaisuun liittyvää päätöksentekoa ja sen perusteena olleita tietoja ei voida käyttää vastaselityksessä todetulla tavalla vertailuaineistona arvioitaessa nyt käsillä olevan Destia Oy:n toiminnan vaikutuksia yleiskaavan mukaiselle MU-2-alueelle ja Keinukallion urheilupuiston latu- ja kuntoilureitille. Edellä mainituista syistä johtuen Destia Oy:n yhteisluparatkaisua ei voida myöskään vastaselityksessä kerrotulla tavalla verrata Rudus Oy:n ympäristö- ja maa-aineslupaan hakijoiden tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Lautakunta toteaa, että asiassa on keskeistä huomioida Destia Oy:n hakemuksen mukaisen toiminnan sijoittuminen suurelta osin itsessään yleiskaavan mukaiselle MU-2-alueelle, jonka olemassa olevaa metsäalueen virkistyskäyttöä on tarpeen suojata latu- ja kuntoilureitin virkistyskäytön lisäksi.
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta katsoo, että oikeudenkäyntikuluja ei ole perusteltua osoittaa lupaviranomaisen maksettavaksi, sillä niitä ei ole pidettävä kohtuuttomina Destia Oy:lle.
Yhteenveto
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta toteaa yhteenvetona, että vastaselityskirjelmässä ei ole tuotu esille sellaisia asioita tai perusteluita, jotka johtaisivat asiassa toisenlaiseen ratkaisuun. Muilta osin ympäristölautakunta viittaa yhteislupapäätökseen 23.11.2021 § 123 sekä antamaansa lausuntoon 14.6.2022 § 65. Edellä kerrotun perusteella Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta katsoo, että valitus ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen maksamisesta tulee hylätä.
Täytäntöönpano
Päätösote / Vaasan hallinto-oikeus sähköisesti (vaasa.hao@oikeus.fi)