Perustelut
Lausuntopyyntö
Vaasan hallinto-oikeus pyytää 12.3.2021 saapuneella lähetteellä Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan vastinetta valituksesta, joka koskee Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan ratkaisua 10.11.2020 § 124 Rudus oy:n yhteiskäsittelyssä päätetyistä maa-aines-ja ympäristölupahakemuksista sekä aloituslupahakemuksista. Asiaa koskeva Vaasan hallinto-oikeuden diaarinumero on 20300/2020. Keski-Uudenmaan ympäristökeskus on pyytänyt lisäaikaa vastineen jättämiseen 13.5.2021 asti.
Valituksenalainen päätös
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on kokouksessaan 10.11.2020 § 124 myöntänyt yhteiskäsittelyssä maa-aines- ja ympäristöluvan eräin ehdoin maa-aineslain (MAL 555/1981) 4 §:n mukaisesta ottolupahakemuksesta ja ympäristönsuojelulain (YSL 527/2014) 39 §:n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta. Päätös sisältää ratkaisun maa-aineslain 21 §:n ja ympäristönsuojelulain 199 §:n mukaisista hakemuksista toiminnan aloittamiseksi mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Lupa käsittää kalliokiviaineksen louhimisen ja louheen murskaamisen Nurmijärven kunnassa kiinteistöllä Mäntymäki I 543-410-2-94. Päätös on julkaistu viranomaisen verkkosivuilla 16.11.2020 ja päätöskuulutus on ollut nähtävillä Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Nurmijärven kunnan sähköisillä ilmoitustauluilla 16.11.- 23.12.2020. Valitusaika on päättynyt 23.12.2020.
Valitukset Vaasan hallinto-oikeuteen
Valitus 1
Rudus oy hakee muutosta Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan 10.11.2020 § 124 lupapäätöksen lupamääräykseen 16. Nykyinen lupamääräys kieltää maankaatopaikan betoni- ja tiilimurskausalueelta altaasta 4 tulevien pinta- ja valumavesien johtamisen louhosalueelle. Tätä halutaan muuttaa siten, että vedet voidaan johtaa louhosalueelle Aluehallintoviraston 14.5.2020 myönnetyn ympäristölupamuutoksen mukaisesti. Perusteluina esitetään, että Aluehallintoviraston luvan mukaisesti toimittaessa hyvä ympäristösuojelun taso saavutetaan ja kiintoainespitoisuus vähenee Vantaanjokeen. Rudus oy katsoo, että se on selvittänyt riittävästi maankaatopaikalta tulevien pintavesien vaikutuksia ja luvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Mikäli lisäselvityksiä olisi tarvittu, ne olisi tullut vaatia, eikä hakemusta ole voitu hylätä tämän vuoksi. Rudus oy pitää lupamääräystä 16 kohtuuttomana, koska Aluehallintoviraston myöntämässä luvassa esitettyjä pintavesien johtamisia ei voida toteuttaa muutoin. AVI:n luvasta ei ole valitettu. Yhteiskäsittelyluvassa annettu lupamääräys 16 on nykyisessä muodossaan YSL 52.3 § vastainen. Rudus oy esittää, että lupamääräystä 16 annettaessa on ohitettu Aluehallintoviraston 14.5.2020 antamana muutoslupapäätöksen oikeusvoimavaikutus.
Valitus 2
Valituksessa haetaan lupien epäämistä tai lupaehtojen tuntuvaa tiukentamista. Lisäksi todetaan, että Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan myöntämä ympäristölupa ei täytä maa-aineslain 43 §, ympäristönsuojelulain ja jätelain mukaisia vaatimuksia. Valittajat perustelevat valitustaan sillä, että Rudus oy:n toiminta on pitkäaikaista ja laajaa aiheuttaen merkittävää haittaa ja vaaraa naapurustolle ja ympäristölle. Rudus oy:n hakemuksessa esittämät asiat perustuvat vanhoihin mallinnuksiin ja arvioihin. Rudus oy on mitannut tärinää puutteellisesti vain neljästä pisteestä seitsemän sijaan. Tärinän haittavaikutuksia on vähätelty ja mittauksin saatuja tärinätuloksia vertailtu vääriin rakennearvoihin. Melu- ja pölyhaitat lisääntyvät, kun toiminta lähenee ja tehdyistä aukoista ympäristöhaitat pääsevät leviämään itä- ja pohjoispuolelle vallitsevien länsituulten ansiosta. Rudus oy on esittänyt etäisyydet lähimpiin asutuksiin väärin. Viitastenojan taimenkanta ja Vantaanjoen vuollejokisimpukkakanta on turvattava louhinnan aiheuttamilta haitoilta. Louhinta on aiheuttanut naapuruston kaivoihin samentumaa ja mangaanipitoisuudet ovat vaarallisen korkeita. Suojeltu Haapalanmäki vaarantuu ja merkittävä ulkoilualueen käyttö estyy. Luonnoneläimet häiriintyvät ja kuljetusten aiheuttamat haitat alueen virkistyskäytölle ovat merkittävät. Asukkaat ovat asuneet alueella ennen Rudus oy:tä. Valituksessa vaaditaankin, että alueen asukkaat saavat kohtuullisen korvauksen itsensä ja kiinteistöjen kärsimistä vahingoista ja arvonalentumisista. Valitukset ovat esityksen oheismateriaaleina.
Ehdotus
Esittelijä
-
Katariina Serenius, ympäristövalvontapäällikkö, katariina.serenius@tuusula.fi
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta katsoo, että valitukset tulee hylätä ja ympäristölautakunnan yhteiskäsittelyssä olevat maa-aines- ja ympäristölupapäätös sekä, aloitusluvat pitää voimassa. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää antaa valituksien johdosta Vaasan hallinto-oikeudelle seuraavan lausunnon:
YSL 5 §:n kohdan 13 mukaan jätevedellä tarkoitetaan sellaista käytöstä poistettua vettä, pilaantuneelta alueelta johdettavaa vettä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan käytetyltä alueelta johdettavaa vettä, josta voi aiheutua ympäristön pilaantumista. Aluehallintoviraston myöntämän luvan mukaiselta jätteenkäsittelyalueelta louhimoon johdettavat vedet ovat tämän määritelmän mukaisia jätevesiä. Louhinta-alueella on ennen nyt valituksenalaisen luvan myöntämistä ollut voimassa Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan vuonna 2011 myöntämä maa-aineslupa, jonka lupamääräyksen 13 mukaisesti louhinta-alueelle ei saa johtaa puhtaitakaan pintavesiä alueen ulkopuolelta. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on aluehallintovirastolle hakemuksesta antamassaan lausunnossa (oheismateriaalina) tuonut esille tämän lupamääräyksen ja katsonut, että jätevesien johtaminen edellyttäisi myös muutosta louhinta-alueella voimassa oleviin lupiin ja esittänyt ympäristölautakunnassa vireillä olevan yhteisluvan siirtämistä osana toimintakokonaisuutta ratkaistavaksi aluehallintovirastoon.
Aluehallintoviraston päätös ratkaista asia erillisenä päätöksenä tarkoitti käytännössä sitä, ettei jätealueen vesienjohtamisen ja louhinnan yhteisvaikutuksia ole arvioitu aluehallintoviraston ratkaisussa kokonaisuutena, jossa yhteisluvan mukaisen louhinnan vaikutukset olisi otettu huomioon. Vahvasti emäksisten jätevesien johtamisesta louhimoon aiheutuvia vaikutuksia alueen pohjavesiin ja alueelta poisjohdettaviin pintavesiin ei ole tutkittu ja arvioitu riittävästi aluehallintoviraston muutosluvan käsittelyssä. Aluehallintoviraston myöntämä lupa ei siten syrjäytä louhinta-alueen yhteislupaa tai rajoita lupaviranomaisen riippumatonta harkintavaltaa. Lupaharkinnassa ei myöskään ole vaikutusta sillä seikalla, että toiminnanharjoittaja on jo ryhtynyt toimiin vesienjohtamisjärjestelmän toteuttamiseksi aluehallintoviraston lupapäätöksen perusteella. Toiminnanharjoittajan olisi pitänyt odottaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen myöntämän yhteiskäsittelyluvan päätöstä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Pintavesien johtamiseksi rakennetut järjestelmät Rudus oy on tehnyt omalla vastuullaan.
Suurten pintavesimäärien ohjaaminen louhinta- ja murskausalueelle sekä rekisteröidylle asfalttiaseman sijaintipaikalle vaikeuttaa louhinta-alueen käyttämistä siihen tarkoitettuun toimintaan esim. lammikoitumisen seurauksena. Viime syksyn vuositarkastuksella oli nähtävissä, että louhinta-alueelle kerääntyi suuria määriä vettä. Tällöin vettä oli kallioalueen reunamilla runsaasti, eikä pohjan irtiluohintakerros ja murskauslaitokseen käytetty kasteluvesi riittäneet estämään lammikoitumista alueelle. Hakijan esittämissä suunnitelmissa on kyllä arvioitu kiintoaineen pidättymisestä johtuvan altaan koon tarvetta, mutta ei riittävästi jätteenkäsittelyalueelta tulevien emäksisten jätevesien vaikutuksia louhoksen pinta- ja pohjavesiin ja tarvetta vesien erilliskäsittelyyn.
Alkuperäisessä suunnitelmassa 27.2.2019 louhinta-alueelle kertyvien pintavesien määrälle on arvioitu riittävän 250 kuution (m3) laskeutusallas. Aluehallintoviraston muutosluvalla pintavesien johtamiseen on arvioitu tarvittavan tilavuudeltaan kymmenkertaista lasketusallasta, jonka tilavuus olisi 2500 kuutiota (m3). Louhinta-alueelle johdettavan jäteveden vaikutuksia ei ole tutkittu ennen lupakäsittelyä eikä sen aikana esim. vajoveden mittauksilla kivipatjassa. Ottamisalueella olevan pohja- ja pintaveden hydraulista yhteyttä ei ole selvitetty riittävästi. Lupaharkinnassa ei ole voitu riittävästi varmistua, ettei emäksiä vesiä (pH yli 11) pääse kulkeutumaan pohjaveteen. Pintavesien on oletettu laimentuvan, mutta laimentumisesta ei ole esitetty riittäviä selvityksiä, jotta jätevesien johtaminen louhinta-alueelle voitaisiin sallia. Yhteiskäsittelyn hakemusasiakirjoissa pohjavedenpinnaksi on mitattu +66…+71,5 louhinta-alueella. Yhteiskäsittelyssä on haettu lupaa louhia tasoon +34, jolloin louhinta-alueelle todennäköisesti muodostuu pohjaveden kanssa yhteydessä oleva allas. Jätteenkäsittelyalueelta tulevan emäksisiä jätevesiä sisältävää vettä käytetään myös murskekasojen kasteluun ja murskauksen pölyntorjuntaan. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta katsoo, että jätteenkäsittelyalueelta tulevan veden johtamisesta louhokseen aiheutuu pohjaveden pilaantumisvaara, jolloin annettu määräys 16 on ollut perustellusti jätevesien johtamisen kannalta kielteinen.
Rudus oy on valituksessaan todennut, että lupaviranomaisen olisi tarvittaessa tullut pyytää yhtiöltä täydennystä betoni- ja tiilimurskealueen jätevesien johtamisen aiheuttamista vaikutuksista louhimoon ja sen alapuoliselle vesistölle ja lähteelle. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnalla on ollut käytettävissä riittävät ja lainmukaiset selvitykset asian ratkaisemiseksi. Lautakunta katsoo, että on viime kädessä hakijan velvollisuus toimittaa lupaviranomaiselle luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittavat selvitykset.
Rudus oy on kiirehtinyt yhteiskäsittelylupa-asian ratkaisemista syksyllä 2020 määräaikaisen lupansa voimassaolon päättymisen vuoksi. Tästä syystä lupaharkinnassa on päädytty selvitysmääräyksen antamiseen, jotta ennen syväoton aloittamista käytettävissä olisi YVA-yhteysviranomaisen lausunnossaan edellyttämät tarkemmat pohjavesiselvitykset. Keski-Uudenmaan toiminta-alueella on muilla maa-ainesten ottamisalueilla tutkittu tarkemmin pohjaveden kulkeutumisesta kallioperässä, maaperän painemuutosten vaikutuksia pohjaveden virtaamiin syväoton seurauksena ja pohjaveden tasoja kallion rakosysteemeissä esim. seismisin kokein, maatutkalla ja pohjavesiputkien avulla. YVA-yhteysviranomaisen lausunnossa vuonna 2010 edellytetyt pohjaveden jatkuvatoimiset pitkäaikaismittaukset riittävän monesta paikasta voisi ehkä olla mahdollista korvata tämän tyyppisin selvityksin, kun pitkänajan laajaa seurantatietoa alueelta ei ole vuosien aikana kerätty. Pohjavesimallinnus olisi myös tullut päivittää vastaamaan nykytilannetta ja saatuja mittauspisteiden tuloksia ja selvittää tarkemmin pohjaveden virtauksia kallioalueella. Tarkempien pohjaveden kulkeutumista kuvaavien selvityksien puuttuminen on osaltaan vaikuttanut myös mahdollisuuteen arvioida emäksisten jätevesien johtamisen vaikutuksia pohja- ja pintavesiin. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti lupaharkinnassa on päädytty tältä osin kieltämään maankaatopaikan jätevesien johtaminen louhimoalueelle.
Valituksessa 2 ei ole esitetty sellaisia uusia seikkoja, joita ei olisi jo huomioitu ympäristölautakunnan päätöksessä. Lupamääräyksissä on annettu riittävät toimenpiteet toiminnasta lähiasukkaille aiheutuvien melu- ja pölyhaittojen ehkäisemiseksi sekä maaperän, pinta- ja pohjavesien suojelemiseksi. Lupamääräyksiä asetettaessa on huomioitu, että samalla alueella melu- ja pölyhaittoja aiheuttaa myös liikenne. Lupamääräyksissä on huomioitu kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetussa asetuksessa (800/2010) säädetyt vähimmäisvaatimukset sekä ympäristönsuojelulain velvoite noudattaa toiminnassa parasta käyttökelpoista tekniikkaa.
Lähimmillään asutus on n. 310 metrin päässä länsipuolella Hämeenlinnanväylän (vt 3) toisella puolen. Pohjoiseen, koilliseen ja itään lähin asutus on louhimosta yli 400 metriä vaihdellen 410–800 metrin etäisyydellä lähimmän ottoalueen reunasta (pohjoisin reuna, kapea alue). Lähimmät vapaa-ajan asunnot ovat yli 1,2 km etäisyydellä ottoalueen etelä- ja kaakkoispuolella. Pohjoispuolinen asutus on maankaatopaikan takana, ja maankaatopaikka toimii pääosin korkeustasoilla 70–85 mpy. Maksimitäyttökorkeus maankaatopaikalle on +90 mpy. Nykyisen louhinnan pohjatasot ovat +53… +54, ja mentäessä pohjoiseen ja itään päin jopa tasoilla +34, joten ottamisalueelle jäävä suojaseinämä on enimmillään yli 50 metriä korkea. Maankaatopaikkatoiminnasta tuleva täyttö toimii suojana kalliokiviaineksen louhinnan ja murskauksen aiheuttamia pöly- ja meluhaittoja vastaan pohjoisen ja kaakon asutukselle. Lisäksi Aluehallintoviraston päätöksen 241/2016/1 lupamääräyksen 6 mukaan kiinteistön pohjoisosan rajalle on jäätävä noin 200 metriä leveä, yhtäjaksoinen puustoinen vyöhyke suojaamaan asutusta.
Rudus oy esittänyt tekemässään ympäristövaikutusten arvioinnissa vuonna 2009, että kalliota louhitaan 20-30 vuotta Mäntymäen alueella, ja maanvastaanotto kestää louhintasyvyydestä ja täyttösyvyydestä riippuen 15-55 vuotta. Mäntymäen alue on vahvistetussa Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavassa merkitty alueeksi, jolla sijaitsee merkittäviä kiviainesvarastoja sekä ylijäämämaiden loppusijoitukseen varatuksi alueeksi (EJ 3). Samoin Mäntymäen toiminta-alue on oikeusvaikutuksettomassa Palojoen osayleiskaavassa merkinnällä EO-1/EL-1. Uudessa Uudenmaan 2050- maakuntakaavassa osoitetaan kahdeksan maa-aineshuollon kehittämisaluetta, joista yksi on Mäntymäki. Yksityiskohtaisella suunnittelulla alueelle voidaan esimerkiksi ohjata kierrätystoimintaa maa-ainesten oton lisäksi.
Lupahakemuksissa ja –suunnitelmassa on selvitetty nykytilanne ottoalueella, koottu edellisen lupakauden ympäristövaikutusten seuranta sekä esitetty tulevan luvan ympäristövaikutuksien tarkkailu. Lisäksi hakemusasiakirjoihin on toimitettu uudet nykytilanne-, lopputilanne- ja leikkauskuvat. Hakija on myös täydentänyt lupahakemuksia useamman kerran, kuten on todettu lupapäätöksessä. Siten kyseessä ei ole vanhoilla hakemuksilla hakemisesta, vaikka toimintaa koskeva ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on vuodelta 2009.
Yhteiskäsittelyluvan lupamääräyksessä 12 on riittävät määräykset tärinävaikutusten arvioimiseksi ja tärinähaittojen vähentämiseksi. Räjäytykset ovat lyhytkestoisia ja niistä aiheutuu ympäristöön maaperän kautta leviävän tärinän lisäksi myös ilmanpainevaikutusta. Valtioneuvoston räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta annetun asetuksen (644/2011) mukaan asutulla alueella tarkoitetaan aluetta, joka ulottuu 200 metrin etäisyydelle asutusta rakennuksesta tai oleskelualueesta. Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa MURAUS (800/2010) ei ole annettu tärinää koskevia raja-arvoja tai tarkkailu- ja raportointivelvoitteita. MURAUS-asetuksen mukaan kallion louhinnan etäisyys asuttuun alueeseen tulee olla vähintään 300 metriä. Valituksessa on virheellinen viittaus maa-aineslakiin. Edellisessä Rudus oy:lle myönnetyssä ympäristöluvassa (Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta 10.3.2015 § 33) lupamääräyksen 16 mukaan louhinnasta aiheutuvaa tärinää tulee mitata ja tarkkailla samanaikaisesti neljässä (4) paikassa. Rudus oy on mitannut tärinää seitsemästä (7) paikasta, joten tärinävaikutusten tarkkailu on ollut riittävää.
Tärinän ihmisille aiheuttamille terveys- ja viihtyvyyshaitoille ei ole annettu raja- tai ohjearvoja. Suomessa maaperän kautta leviävän tärinän raja-arvot ja suositukset on laadittu lähinnä rakenteiden vaurioitusriskin kannalta. Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL ry:n julkaisussa RIL 253-2010 on esitetty rakentamisen aiheuttaman tärinän ohjearvot. Ohjearvot ovat ohjeellisia ja ne edustavat hyvää rakentamistapaa tärinän vaikutusten huomioon ottamisessa. Rudus oy:n tekemän yli 10 vuoden lupajakson seurannan aikana rakenteille asetettujen heilahdusarvojen ylityksiä on ollut muutamia, mutta nämä poikkeamat on tärinäasiantuntija selvittänyt erikseen. Etäisyydet valituksen tehneiden kohteisiin ovat niin pitkät, ettei alan nykytietämyksen ja tutkimusten perusteella talojen rakenteille kuvatut vauriot ole todennäköisiä. Lisäksi tärinäasiantuntijan tekemät selvitykset poikkeamista eivät osoita yhteyttä räjäytysten ja talojen rakenteiden halkeamien välille. Ympäristölupamenettelyssä ei ratkaista valvontaan liittyviä asioita tai määrätä korvauksia.
Pintavedet johdetaan Kurtojaan, josta on yli 1,5 kilometrin matka Vantaanjokeen. Vuollejokisimpukkaa ja taimenta esiintyy purkupaikan yläjuoksulla. Poisjohdettavaa pintavettä tarkkaillaan säännöllisesti lähtevästä vedestä, Kurtojasta ja Vantaanjoesta. Lisäksi maankaatopaikalta tulevia emäksisiä vesiä ei ilman erillistä selvitystä ja käsittelyä saa johtaa louhimoon ja sen laskeutusaltaaseen, joten pintavesien ei katsota aiheuttavan vaaraa Vantaanjoessa eläville simpukoille. Viitastenojan taimenkantaan louhimon vesillä ei ole vaikutusta, koska pintavesien purkautumissuunnat ovat etelään päin. Louhinnan vaikutuksia on seurattu lähialueen kaivoista, eikä syy-yhteyttä kaivojen veden laadun ja louhinnan välillä ole todettu. Lupamääräyksissä on edellytetty kalliopohjavesien osalta lisäselvityksiä ja lautakunta katsoo siten, että lupamääräykset ovat riittävät talousvesikaivojen vedenlaadun turvaamiseksi.
Suojeltu Haapalanmäki on yli 400 metrin päässä louhimoalueesta, eikä louhinnasta aiheudu maisemahaittaa tälle alueelle ympäröivän metsän takia. Aleksis Kiven ulkoilureitti ei ulotu louhinta-alueelle. Ympäristöluvasta ei aiheudu sellaista naapuruussuhdelain tarkoittamaa haittaa, joka ei olisi lupamääräyksin hallittavissa.