Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta, kokous 11.5.2021

Pöytäkirja on tarkastettu

§ 49 Ehdotus Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi 2022–2027, lausunto

TUUDno-2020-2541

Valmistelija

  • Tapio Reijonen, ympäristönsuojelupäällikkö, tapio.reijonen@tuusula.fi

Perustelut

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa säädetään vesienhoitosuunnitelmien laatimisesta kaikille Suomen vesienhoitoalueille. Vesienhoitosuunnitelmissa määritellään tavoitteet ja toimenpiteet seuraavan kuuden vuoden aikana tehtävälle vesienhoitotyölle. Vesienhoitosuunnitelmat vuosille 2016–2021 hyväksyttiin valtioneuvostossa vuonna 2015. Vesienhoitosuunnitelmat on alustavasti tarkistettu koskemaan seuraavaa vesienhoitokautta eli vuosia 2022–2027. Vesienhoitosuunnitelmiin sisältyy SOVA-lain (2005/200) mukainen ympäristöselostus. Vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen lisäksi palautetta voi antaa myös yksityiskohtaisemmasta Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelmaehdotuksesta vuosille 2022–2027. 

Taustatietoa vesienhoidosta on verkko-osoitteesta www.ymparisto.fi/vaikutavesiin. Kuulemispalautteen viimeinen jättöpäivä on 14.5. 

Vesienhoitosuunnitelman tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia kaikilla Suomen vesienhoitoalueilla. Suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Nyt käynnistyneen suunnittelukierroksen aikana tarkistetaan vesienhoitoaluekohtaiset vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat laajassa yhteistyössä ja eri tahoja kuullen. Saatu palaute hyödynnetään toimenpideohjelmien ja vesienhoitosuunnitelman valmistelussa. Sen yhteenveto kirjataan vesienhoitosuunnitelmaan, jonka ehdotus on nyt kuultavana. 

Suomi on jaettu kahdeksaan vesienhoitoalueeseen, jotka on muodostettu siten, että ne sisältävät kokonaisia vesistöalueita valuma-alueineen. Uudenmaan alue kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen, joka muodostuu Suomenlahteen Suomen alueella laskevien jokien valuma-alueista. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue on jaettu valuma-aluejakoa noudattaen 12 suunnittelun osa-alueeseen, jotka sijaitsevat pääosin kuuden ELY-keskuksen toimialueella. 

Uudenmaan alue koostuu Suomenlahteen laskevista pienistä ja vähäjärvisistä jokivesistöistä. Merkittävimmät jokivesistöt ovat Karjaanjoen, Siuntionjoen, Vantaanjoen ja Porvoonjoen vesistöalueet sekä suurimmat järvet Lohjanjärvi, Hiidenvesi, Tuusulanjärvi ja Artjärven Pyhäjärvi. Alueeseen kuuluvat myös Suomenlahden rannikkovedet Hankoniemeltä Kymijoelle. 

Tärkeimmät vesiin vaikuttavat tekijät Uudellamaalla  

Hajakuormitus ja jätevedet 

Hajakuormitus on suurin vesistöjen rehevöitymistä aiheuttava tekijä koko Uudenmaan alueella. Suurimmat kuormittajat ovat maatalous, erityisesti peltoviljely, sekä alueella edelleen lisääntyvä haja- ja loma-asutus. Maaperän eroosioherkkyys lisää maataloudesta peräisin olevaa hajakuormitusta. Hajakuormituksen lisäksi yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedet rehevöittävät vesistöjä jätevesien purkualueilla. Suomenlahteen johdettavien Helsingin Viikinmäen ja Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamoiden jätevesimäärä on 26 % koko maan yhdyskuntien jätevesistä. Vantaanjoen ja Porvoonjoen latvoilla sijaitsevista jätevedenpuhdistamoista tulevan jäteveden määrä on huomattava osa jokien virtaamasta erityisesti kuivina aikoina. 

Intensiivinen maankäyttö Uudenmaan erityispiirre 

Kaupunki- ja taajama-alueiden kasvupaine vaikuttaa merkittävästi vesistöjen ja pohjavesien tilaan ja niiden käyttöön. Intensiivisellä maankäytöllä on muutettu tai kokonaan hävitetty vedestä riippuvaisia ja vesitasapainoa ylläpitäviä elinympäristöjä, kuten soita, kosteikkoja, lähteitä, ranta-alueita ja puroja. Rakentaminen on muuttanut valuma-alueiden vesitasapainoa ja vesiluontoa paikallisesti. Rakennetut alueet vähentävät veden imeytymistä maaperään ja pohjavedeksi sekä lisäävät ylivirtaamia ja eroosiota kaupunkipuroissa. Taajama-alueiden ja laajojen teollisuusalueiden hulevedet aiheuttavat kiintoaineen, ravinteiden, raskasmetallien ja torjunta-aineiden kuormitusta. Myös mm. liikenteestä aiheutuva hulevesien mikromuovikuormitus on suurta tiiviisti asutulla Uudellamaalla. Voimakkaiden sateiden tai sulamisvesien aiheuttamissa ylivuototilanteissa vesistöihin purkautunut puhdistamaton jätevesi on aiheuttanut paikoin hapettomuutta ja kalakuolemia. Vesistöjen vähäjärvisyys ja soiden vähäisyys aiheuttavat ajoittaista kuivuutta tai tulvimista, joita ihmistoiminta, kuten ojitukset ja rakentaminen voimistavat. Rannikkoalueella on ongelmana meriveden ajoittainen tulviminen asutus- ja teollisuusalueille. 

Vesistöjen kunnostustarvetta lisää erityisen suuri käyttöpaine vähävesistöisellä Uudellamaalla. Kalojen vaellusesteenä olevat padot, tierummut, vesistöjen perkaaminen sekä ruoppaukset aiheuttavat haittoja vesiluonnolle koko alueella. Lähes kaikki alueen joet ja purot on aikojen kuluessa perattu ja myös monet järvet on kuivattu kokonaan tai niiden vedenpintaa on laskettu maatalousmaan hankkimiseksi ja tulvasuojelun tarpeisiin. Useiden Uudenmaan lintuvesien ja kosteikkojen kunnostustarve on kasvanut. 

Pohjavedet 

Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta yhdyskuntien vedenhankinta perustuu Uudellamaalla pohjavesiin. Pääsääntöisesti pohjavesien kemiallinen tila on hyvä. Riskialueita on 59 ja niistä pohjaveden kemiallinen tila on huono 21 alueella. joihin sisältyvät Tuusulan Hyrylä A:n ja Mätäkivi B:n en sekä Mäntsälän Ojalan ja Saaren pohjavesialueet. Pohjavesien huonon tilan syinä ovat liuottimet, torjunta-aineet, kloridit ja raskasmetallit. Vaikka määrällinen tila on hyvä kaikissa pohjavesimuodostumissa, pohjaveden riittävään muodostumiseen on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota maankäytön tehostuessa. Laittomat maankaatopaikat ja läjitykset ovat yhä suurempi ongelma Uudellamaalla. Pohjavesien suojelussa keskeinen keino on järkevä maankäytön suunnittelu, jolla varmistetaan, ettei pohjavesien tilaa heikentävää toimintaa sijoiteta pohjavesialueille. Hyvän suunnittelun lisäksi myös rakentamisen aikaiseen toimintaan on kiinnitettävä jatkossa enemmän huomiota. 

Ilmastonmuutoksen vaikutus 

Ilmastonmuutoksen vesivaroihin ja vesien tilaan kohdistuvien vaikutusten arvioidaan lisääntyvän olennaisesti Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella. Keskilämpötila ja sadanta kasvavat, mutta suurimmat hydrologiset vaikutukset aiheutuvat valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaisen jakauman muutoksesta. Talvien lauhtuminen lisää vesienhoitoalueella virtaamia ja talvitulvia. Lisäksi jääpeitteisen ajan lyheneminen lisää hyydetulvia. Kevättulvat pienenevät, kun lunta kertyy talvella nykyistä vähemmän. Pienten latvajärvien tulvariski saattaa pienentyä. Suurten keskusjärvien talviset vedenkorkeudet tulevat nousemaan nykyistä ylemmäksi ja tulvien suuruus vaikuttaisi kasvavan. Säännösteltyihin järviin onkin tarvetta jättää talveksi enemmän varastotilavuutta. Keväällä varastotilavuuden tarve keskimäärin pienenee, mutta ei poistu.  

Peltojen lumettomuus tullee lisäämään ravinteiden, fosforin ja typen, huuhtoutumista vesistöihin talvella. Valunnan ja rankkasateiden kasvaminen todennäköisesti lisää ravinnekuormitusta myös metsistä, sillä merkittävä osa metsäalueiden ravinteista huuhtoutuu vesistöihin tulva-aikana. Roudattoman ajan valunnan kasvu lisää alttiutta metsäalueiden eroosiolle. 

Vesien tilan muutokset toisella suunnittelukaudella Uudellamaalla 

Vesienhoitokaudelle 2016–2021 Uudellemaalle esitettiin neljä suuren rehevöityneen järven kunnostuksen toteutustoimenpidettä. Pienten järvien osalta esitettiin 38 rehevöityneen järven kunnostuksen toteutustoimenpidettä. Järvien kunnostuksista ei ole yksikään valmis siinä mielessä, että kunnostustoimien kohteena olevien järvien ekologinen tila olisi parantunut hyväksi. Monilla järvillä on ollut jotain kunnostustoimintaa; yleensä hoitokalastusta, ilmastusta tai hapetusta. Monelle järvelle on aiemmin laadittu kunnostussuunnitelma – 27 yhteensä – mutta niissä esitettyjen toimenpiteiden toteuttaminen on parhaimmillaankin jäänyt vajaaksi. 

Vesienhoitoalueen hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevien järvien osuus on kasvanut hieman edelli-seen vuoden 2013 luokitteluun verrattuna. Vuonna 2019 luokitelluista 337 vesimuodostumasta hyvässä tai erinomaisessa tilassa oli 138 vesimuodostumaa. Järvistä hyvässä tilassa on pinta-alaltaan 46 % ja erinomaisessa tilassa 5 %. Alle hyvän tilan on 49 % järvistä (tyydyttävässä tilassa 38 %, välttävässä tilassa 7 %, huonossa tilassa 4). Tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilassa olevia järviä on pinta-alan perusteella laskettuna noin 10 %.  

Hyvä tai erinomainen ekologinen tila on Keski-Uudellamaalla saavutettu Keravanjoen yläjuoksulla, Nurmijärven Sääksjärvellä ja Vaaksinjärvellä sekä Mäntsälän Keravanjärvellä ja Suojärvellä. Muissa joissa ja järvissä tilaa ei ole saavutettu ja tarvitaan kunnostustoimenpiteitä. Tuusulanjärven tila on parantunut välttävästä tyydyttäväksi. Mäntsälän Kilpijärven ja Isojärven tila sitä vastoin on laskenut huonoksi. 

Vesienhoitoalueen jokien tila on pysynyt ennallaan pääosin tyydyttävässä tai sitä huonommassa luo-kassa. Uudenmaan jokivesimuodostumista pituudeltaan 26 % on hyvässä tilassa ja erinomaisessa tilassa on alle 1 %. Alle hyvän tilan on yli 70 % jokivesimuodostumista (tyydyttävässä tilassa 60 %, välttävässä tilassa 13 %, huonossa tilassa alle 1 %). Jokien tilaa heikentää erityisesti hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen, etenkin maatalous. Ekologista tilaa heikentää myös jokien rakentaminen, säännöstely ja patoaminen.  

Vesienhoitoalueen pintavesien kemiallinen tila on pysynyt suurelta osin ennallaan. Palonestoaineena käytettyjen polybromattujen difenyylieetteerien (PBDE) tiukka ympäristölaatunormi aiheuttaa hyvää huonomman kemiallisen tilan kaikissa Suomen pintavesissä. Tämän lisäksi elohopean laatunormi ylittyy yleisesti ahvenen elohopeapitoisuuksista johtuen. Elohopea on valtaosin peräisin ilman kautta tulevasta laskeumasta, joka kulkeutuu vesistöihin huuhtoumien mukana. Vesienhoitoalueen muut paikallisesti ympäristölaatunormin ylittävät aineet ovat kadmium, TBT, PFOS ja PAH-yhdisteet. Keski-Uudenmaan alueella kalojen elohopeapitoisuudet ovat alle laatunormin, mutta kohonneita PFOS-pitoisuuksia on mitattu Tuusulanjärvellä, Keravanjoella ja Vantaanjoella. Vantaanjoen yläjuoksulla PAH-yhdisteiden pitoisuus ylittää laatunormin. 

Uudellamaalla kuusi uutta pohjavesialuetta määriteltiin huonoon kemialliseen tilaan ensimmäisen kauden jälkeen. Näistä neljä sijaitsee Keski-Uudellamaalla: Tuusulan Hyrylä A, Mätäkivi B sekä Mäntsälän Ojalan ja Saaren pohjavesialueet. Toisella kaudella ei huonossa kemiallisessa tilassa olevien pohjavesialueiden määrä ole lisääntynyt. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia on päivitetty ensimmäisellä ohjelmakaudella suunniteltua nopeammin. 

Rannikkovedet 

Suomenlahden rannikkovesien tila on riippuvainen sisävesistöistä, rannikolta ja muualta Itämeren alueelta tulevan veden laadusta. Suomenlahden rannikkovedet ovat voimakkaan ihmistoiminnan kuormittamia. Itäisen Suomenlahden tila on parantunut ja se on noussut välttävästä tyydyttävään etenkin Pietarin tehostuneen jätevesien puhdistuksen ansiosta. Läntisellä Suomenlahdella pohjien happitilanne on parantunut hieman ja tila on noussut huonosta välttävään. Rannikkovesien välttävään tilaan vaikuttaa edelleen ravinnekuormitus, joka on pääosin peräisin kotimaisista päästölähteistä, kuten maataloudesta ja haja-asutuksesta. Saaristo on erittäin herkkä ravinnekuormitukselle, koska lukuisat matalat kynnykset ja saaret hidastavat veden vaihtumista. 

Ehdotetut parannustoimenpiteet 

Vesienhoitosuunnitelmassa esitetään toimenpiteet, joilla on tarkoitus saavuttaa hyvä vesien tila vuoteen 2027 mennessä. Vaikka kaikki toimenpiteet toteutettaisiin ajallaan, ympäristötavoitteita ei kuitenkaan tulla saavuttamaan kaikissa vesimuodostumissa vielä vuoteen 2027 mennessä. Syynä tähän ovat luonnonolosuhteista johtuvat viiveet. 

Vesistöjen rehevöityminen on ongelma koko vesienhoitoalueella, mutta erityisesti vesistöjen alaosissa. Ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta kriittisiä ovat etenkin Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen intensiivisen maatalouden kuormittamat vesistöalueet, joiden kuormituksen vähentäminen on tärkeää myös Suomenlahden ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta. Metsätalouden ja haja- ja loma-asutuksen aiheuttamaa kuormitusta tulee vähentää koko vesienhoitoalueella. 

Vesistöjen kunnostamista rakentamista ja säännöstelyä koskevia toimenpiteitä on esitetty koko vesien-hoitoalueelle. Määrällisesti eniten on esitetty kalankulkua helpottavia toimenpiteitä ja järvikunnostuksia. Virtavesikunnostuksia esitetään myös runsaasti tukemaan kalojen ja muun eliöstön vapaata liikkuvuutta ja luontaista lisääntymistä. Lisätietoa, mm. toimenpiteiden tarkemmat kuvaukset, ohjauskeinot sekä arviot toimenpiteiden tehokkuudesta ja vaikutuksista löytyy toimenpiteiden suunnittelua varten laadituista oppaista. 

Keskeiset toimenpiteet Uudenmaan alueella 

Pintavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeintä on peltoviljelyn ravinnekuormituksen vähentäminen. Toimenpiteitä ovat esimerkiksi peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen, suojavyöhykkeet ja kosteikot. Asutuksen osalta keskeisiä toimenpiteitä ovat siirtoviemäreiden rakentaminen ja viemäriverkoston saneeraaminen. Uudellemaalle kaavoitetaan paljon uusia työpaikka- ja asuinalueita ja niiden suunnittelussa tulee huomioida hulevesien hallinta siten, etteivät huuhtoumat lisäänny. Lisäksi esitetään tehtäväksi kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteitä vesistöjen rakentamisesta ja kuormituksesta aiheutuneiden haittojen vähentämiseksi. Toimenpiteillä pyritään erityisesti vesiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, vaellusesteiden poistamiseen ja järvien sisäisen kuormituksen hallintaan.  

Pohjavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeimpiä toimenpiteitä ovat pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen, liikennealueiden riskien hallinta ja pohjavesien suojaaminen, pohjaveden tilan seuranta, suojelusuunnitelmien laatiminen ja päivittäminen sekä pohjavesialueiden tutkiminen. Muita merkittäviä toimenpiteitä ovat uusien riskitoimintojen ohjaaminen pohjavesialueen ulkopuolelle sekä neuvonnan ja valvonnan tehostaminen.  

Vesienhoitosuunnitelman vaikuttavuus 

Vesienhoidon suunnittelussa on keskeistä löytää vaikutuksiltaan mahdollisimman kustannustehokas toimenpidekokonaisuus, jolla vesienhoidon ympäristötavoitteet saavutetaan. Toimenpiteiden valintaan vaikuttavat tehokkuuden lisäksi kustannukset, lainsäädännölliset, yhteiskunnalliset ja poliittiset sekä luonnonolosuhteisiin liittyvät rajoitteet. Kustannustehokkaan toimenpideohjelman sisältöön vaikuttaa keskeisesti se, mitkä paineet alueella ovat merkittävimpiä vesistöjen tilaa heikentäviä tekijöitä. Yksittäisten toimenpiteiden vaikuttavuutta on arvioitu toimialakohtaisissa toimenpideoppaissa. Toimenpiteiden kustannusten ja vaikuttavuuden avulla voidaan arvioida sektorin sisällä kustannustehokkaimpia toimenpiteitä eri paineiden vähentämisessä. 

Vesilaissa ja ympäristönsuojelulaissa edellytetään, että valtioneuvoston hyväksymä vesienhoitosuunni-telma on otettava lupaharkinnassa huomioon (VL 3:6, YSL 51 §). EU-tuomioistuin on linjannut Weser-tuomiossa (C-461/13), että vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, kun ne Suomessa vesienhoitolain säätämisen aikaan hahmotettiin pikemmin vesienhoidon suunnittelua ohjaaviksi tavoitteiksi. 

Vesienhoitosuunnitelman materiaali: https://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/vesiensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Vesienhoitoalueet/KymijokiSuomenlahti/Osallistuminen_vesienhoitoon  

Ympäristösuunnittelija Jaana Hietala kertoo asian yhteydessä tarkemmin Tuusulanjärven kunnostushankkeesta.

Ehdotus

Esittelijä

  • Leena Sjöblom, ympäristökeskuksen johtaja, leena.sjoblom@tuusula.fi

Ympäristölautakunta päättää antaa seuraavan lausunnon Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmasta ja Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelmasta 

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan lausunto 

Vesienhoitosuunnitelmassa on pyritty luomaan kuva kaikista tarvittavista toimenpiteistä ja niiden kustannuksista. Samalla vesienhoitoon ollaan panostamassa huomattavasti aiempaa enemmän. Toimenpiteiden kustannustehokkuutta on arvioitu kattavasti. Toimenpiteiden priorisointi onkin edelleen tärkeässä asemassa, jotta vesienhoidon tavoitteisiin päästäisiin pääasiassa vuoteen 2027 mennessä. Keski-Uudenmaan alueen hyvää huonommassa tilassa oleville vesistöille on esitetty hyvän tilan tavoitevuodeksi 2027. Hyvää huonommassa tilassa olevia järviä on yhdeksän ja jokia kymmenen. Alueen kunnostuskohteiden priorisointi on tärkeää, jotta vesienhoidon tavoitteisiin päästäisiin edes joissakin kohteissa vuoteen 2027 mennessä. 

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta pitää myös tärkeänä, että valtion eri viranomaistahojen ja kuntien välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta vesienhoidon toimeenpanemiseksi tehostetaan. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että maatalouden parhaat vesiensuojelukäytännöt saadaan jatkossakin maatalouden ympäristötuen piiriin ja, että tietoa parhaista käytännöistä jaetaan tehokkaasti viljelijöille. Valtion viranomaisten toivotaan tukevan kuntia toimenpiteiden käynnistämisessä ja toteutuksessa. Kuntien toimeenpanovastuulla olevia vesienhoitotehtäviä tulisi käsitellä esimerkiksi ELY-keskusten ja kuntien välisissä kehittämiskeskusteluissa. 

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on hyväksynyt omalle toiminta-alueelleen (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi ja Tuusula) ehdotukset vesienhoidon paikallisiksi toimenpiteiksi (K-U ympltk 3 §, 15.1.2019), joka tähtäävät vesistöalueen hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2027 mennessä Keski-Uudellamaalla. Se ohjaa ympäristökeskuksen ja kuntien yhteistyötä ja sen toteuttamisessa korostuu toimenpiteiden hankkeistaminen. Keski-Uudenmaan kuntien toimenpideohjelma tukee hyvin nyt käsillä olevia vesienhoidon suunnitelmia kaudelle 2022 –2027. Erityisiä painopisteitä Keski-Uudellamaalla ovat: 

  • pelloilta tulevan kuormituksen vähentäminen, kuten talviaikaista kasvipeitteisyyttä ja peltomaan rakennetta edistävien toimenpiteiden toteuttaminen, 

  • jatkuvatoimisen vedenlaadun mittauksen toteuttaminen, 

  • jätevesien käsittelyn tehostaminen ja jätevesiylivuotojen minimoiminen, 

  • haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen, 

  • pohjavesiä suojeleva maankäytön suunnittelu, kuten suojelusuunnitelmien päivittäminen, rakennesuunnitelmien laatiminen, pohjaveden muodostumisen turvaaminen taajama-alueilla ja pohjaveden seurantaryhmien perustaminen, 

  • järvien ekologisen tilan parantaminen, etenkin valuma-alueiden kunnostaminen,  

  • arvokkaiden pienvesien turvaaminen, kuten purojen kunnostaminen ja eroosion ja tulvimisen torjunta, 

  • hulevesien hallinta, kuten hyvien käytäntöjen jakaminen ja hulevesien laadun seuranta,

  • tulvariskien kartoittaminen taajamien ulkopuolella ja torjunta mm. pelloilla  ja

  • kalakantojen luontaisen lisääntymisen turvaaminen, kuten nousuesteiden poistaminen 

Ympäristökeskus pitää tärkeänä, että edellä mainitun kaltaisiin hankkeisiin on jatkossa saatavilla riittävää rahoitusta, jotta niiden toteuttaminen voidaan käynnistää ja jatkaa riittävän kauan. Rehevöityneiden järvien tilan paraneminen on hidasta ja kunnostustoimia on jatkettava useita vuosia ennen näkyviä muutoksia. Myös parantuneen tilan ylläpito vaatii resursseja. Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelmassa on esitetty tietoja vesistöjen kunnostustarpeesta ja niiden suuntaamisesta käytännössä kaikille järville ja jokivesistöille. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta pitää tärkeänä, että kohteiden kunnostuksen käynnistämisestä ja niiden preferoinnista keskustellaan valtion ja kuntien välillä. Lähtökohtaisesti ainakin seuraavat suunnitellut toimet tulisi toteuttaa.  

Keski-Uudellamaalla käynnissä olevia tai käynnistymässä olevia hankkeita, joihin ympäristökeskus toivoo tiivistä yhteistyötä muiden viranomaisten välillä, ovat tällä hetkellä mm. seuraavat:

  • Tuusulanjärven kunnostus on aloitettu vuonna 1999. Järven tila on kohentunut hitaasti ja ekologinen tila nousi välttävästä luokasta tyydyttävään vuonna 2019. Tuusulanjärven hajakuormituksen vähentäminen lähes puoleen on edellytys hyvän tilan saavuttamiselle. Pääkaupunkiseudun kasvupaineet heijastuvat myös Tuusulan ja Järvenpään kuntien väestönkasvutavoitteisiin. Maankäytön suunnittelussa hulevesien hallinta tulee suunnitella siten, ettei kuormitus järveen lisäänny. Järven maatalousvaltaisille valuma-alueille on laadittu vesiensuojelun yleissuunnitelmat, joita toteutetaan yhdessä maanomistajien kanssa.

  • Tulvaherkälle Mäyräojalle on laadittu luonnonmukainen kunnostussuunnitelma. Kunnostustoimiin päästään vuonna 2022, kun ELY-keskuksen vaatima ojitustoimitus on saatu toteutettua. Ojakunnostus toteutetaan luonnonmukaisin menetelmin rakentamalla kaksitasouomaa, Samalla toteutetaan Järvenpään kaupungin maille kosteikkoketju Eriksnäsintien varrelle. Kosteikot päästäneen toteuttamaan vuonna 2021.  

  • Nurmijärven Valkjärvelle on laadittu kunnostussuunnitelma vuonna 2009. Järvi on tyydyttävässä tilassa. Valkjärvellä on aiemmin tehty hoitokalastusta, mutta viime vuosina järven kunnostus on rajoittunut lähinnä hapetukseen. Jatkossa tulee varautua kunnostussuunnitelman päivittämiseen ja etenkin Valkjärveen tulevan ulkoisen kuormituksen vähentämiseen. Tätä työtä on lähdetty jo tekemään yhdessä Nurmijärven kunnan kanssa Lähtelänojan kunnostuksen osalta.  Lähtelänojan alajuoksun siivous ja eroosiosuojaus tullaan toteuttamaan talkoovoimin yhteistyössä Nurmijärven kunnan ja alueen aktiivien kanssa. 

  • Mäntsälän järvien osalta vesienhoitosuunnitelma koskee kahdeksaa suurinta järveä, joista vain kaksi, Keravanjärvi ja Suojärvi, on hyvässä ekologisessa tilassa. Hunttijärvi, Sahajärvi ja Sääksjärvi ovat tyydyttävässä ja Sulkavanjärvi välttävässä tilassa. Isojärvi ja Kilpijärvi ovat pudonneet uudessa arvioinnissa huonoon tilaan. Ympäristökeskuksen tavoitteena on aloittaa Isojärven ja Kilpijärven kunnostaminen yhdessä paikallisten tahojen kanssa etenkin valuma-alueelle kohdistuvilla toimilla vuoden 2022 alusta. Tätä varten ollaan hakemassa hankerahoitusta, jonka saaminen on olennaista kunnostuksen käynnistämisen kannalta. Jatkossa resursseja pitäisi pystyä kohdistamaan myös muiden hyvää huonommassa tilassa olevien järvien kunnostamiseen. 

  • Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen toiminta-alueella on yhteensä 45 luokiteltua pohjavesialuetta. Näistä alueista 35:lle on laadittu suojelusuunnitelma. Osa tehdyistä suojelusuunnitelmista on päivitetty, osa alkaa olla päivityksen tarpeessa. Järvenpään ja Tuusulan osalta suojelusuunnitelmien päivittämistä on koordinoinut kunnan pohjavesialueiden seurantatyöryhmä. Tällaisen ryhmän perustaminen edistäisi myös Nurmijärven ja Mäntsälän pohjavesialueiden suojelutyötä. Pohjavesialueiden suojelun edistämiseksi tulisi laatia myös rakenneselvityksiä etenkin Mäntsälän pohjavesialueille. 

  • Lisäksi on tarpeen kiinnittää huomiota kalojen vaelluksen estäviin patoihin, joita on  Kilpijärvellä, Sahajärvellä ja Valkjärvellä sekä Mustijoessa. Lisäksi Haarajoen kalojen vaellusesteen poistaminen on parhaillaaan suunnitteilla Järvenpään kaupungin toimesta. Esteiden purkamisen selvittäminen on ajankohtaista suunnittelukaudella, samoin säännöstelykäytäntöjen mukauttaminen ilmaston muutoksen aiheuttamiin hydrologisiin muutoksiin Tuusulanjärvellä. Ympäristölautakunta ottaa osaltaan nämä huomioon päivittäessään toiminta-alueensa paikallista vesienhoidon toimenpideohjelmaa.

Päätös

Ehdotus hyväksyttiin.


Muutoksenhaku

Päätöksestä ei saa tehdä kuntalain 136 §:n mukaan oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta, koska päätös koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa.