Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta, kokous 18.2.2025

§ 27 Lausunto Vaasan hallinto-oikeudelle, hallintopakkomääräys 17.9.2024 § 96, lannan varastointi, Mäntsälä

TUUDno-2023-2769

Aikaisempi käsittely

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta, 17.9.2024

Valmistelija

Katja Koli, ympäristötarkastaja, katja.koli@tuusula.fi

Perustelut

ASIAN KÄSITTELY

Vireilletulo 28.6.2023

Uudenmaan ELY-keskus on ilmoittanut Keski-Uudenmaan ympäristökeskukseen 28.6.2023 maatalouden tukivalvonnan yhteydessä havaituista mahdollisista puutteista tilan lannan varastoinnissa. Ilmoituksen johdosta Keski-Uudenmaan ympäristökeskus on 14.9.2023 suorittanut tarkastuksen kiinteistöillä 505-401-1-29 ja 505-401-1-306. Nyt käsittelyssä oleva hallintopakkomääräys koskee toimintaa kiinteistöllä 505-401-1-306.

Tarkastus 14.9.2023

Kiinteistöllä 505-401-1-306 suoritettiin tarkastus 14.9.2023. Tarkastuksesta on laadittu 9.11.2023 päivätty tarkastuskertomus. Alue kiinteistöllä 1:306 on jaettu kahteen laitumeen; sonnien laidun, joka on käytössä vuoden ympäri, sekä lehmien ja hiehojen laidun, joka on käytössä keväästä syksyyn (toukokuu-syyskuu/lokakuu).

Tarkastuksella tehtyjen havaintojen perusteella on katsottu, että toiminnasta aiheutuu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Havaintojen perusteella on katsottu, että kuivikepatjat kiinteistöllä 1:306 on lannan varastointia. Lantaa varastoidaan maapohjalla, mistä voi aiheutua valumia ympäristöön. Toiminnanharjoittajalle annettiin ympäristönsuojelulain mukainen kehotus lopettaa lannan varastointi nitraattiasetuksen vastaisesti, eli maapohjalla. Toiminnanharjoittajaa on samassa yhteydessä kuultu hallintolain 34 §:n ja uhkasakkolain 22 §:n sekä ympäristönsuojelulian 185 §:n mukaisesti mahdollisesta hallintopakkomääräyksestä sekä uhkasakon asettamisesta.  

Toiminnanharjoittajan vastine 1.12.2023

Toiminnanharjoittaja on toimittanut 1.12.2023 päivätyn vastineen. Hän kertoo vastineessaan, että kiinteistöllä 1:306 on kyse liharotuisten sonnien talvimetsälaitumesta, jonka pinta-ala on noin neljä hehtaaria. Alueella on metsässä kaksi sääsuojaa, jotka eivät ole lannan varastointipaikkoja vaan eläinten kuivia makuupaikkoja olkikuivituksella.

Tilan naudat laiduntavat kesäaikana viljeltyjä peltonurmia, joita tilalla on laidunnuskäytössä noin 18 hehtaaria. Myös tilan sonnit laiduntavat kesäaikaan peltonurmia sekä perinnebiotooppilaitumia. Metsälaidunta ei käytetä lannan säilytykseen kasoissa tai aumattuna. Metsälaitumen ollessa käytössä lanta kerätään kerran kuukaudessa traktorilla laidunkatosten edestä ja ruokintakatoksen ympäristöstä ja viedään välivarastoitavaksi lantalaan. Keräilyä ei toteuteta pakkasjaksojen aikana, jolloin lanta ei irtoa jäätyneestä maasta eikä pääse aiheuttamaan valumia ympäristöön. Hiehoilla on olkikuivitettu sääsuoja, joista lannat poistetaan talikolla kaksi kertaa päivässä koko sen talvikauden, jonka hiehot oleskelevat kyseisellä alueella. Ulkotarhan pohja puhdistetaan traktorilla talvikauden aikana kerran kuukaudessa pois lukien pakkasjakso, jolloin lanta jäätyy kiinni maahan.

Edellä mainittu toimintatapa huomioiden toiminnanharjoittaja katsoo, että toiminnassa ei ole kyse nitraattiasetuksen vastaisesta lannan varastoinnista vaan eläinten metsälaitumelle sijoitutusta kuivitetusta sääsuojasta, josta lanta kerätään säännöllisesti betonipohjaiseen lantalaan.

Lausunto 12.2.2024

Keski-Uudenmaan ympäristökeskus on lausunut tapauksesta 12.2.2024 päivätyllä lausunnolla. Keski-Uudenmaan ympäristökeskus katsoo edelleen, että ulkona sijaitsevat kuivikepatjat kiinteistöllä 1:306 ovat nitraattiasetuksen tarkoittamaa lannan varastointia ja ne tulee siten perustaa vesitiiviille alustalle, eli perusta tulisi rakenteellisesti toteuttaa siten, että lannan sekä virtsan ja muiden nesteiden joutuminen maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin estetään.

Toiminnanharjoittajan selvitys 1.3.2024

Toiminnanharjoittaja on toimittanut 1.3.2024 päivätyn selvityksen, jossa hän toteaa, että sääsuojissa olevat säännöllisesti vaihdettavat kuivikepohjat eivät ole lannan varastointia. Hänen näkemyksensä mukaan nykyiset rakenteet sekä niihin liitetyt hoitotoimenpiteet ovat riittävät ympäristön pilaantumisen estämiseksi.

Tarkastus 6.3.2024

Keski-Uudenmaan ympäristökeskus on 6.3.2024 suorittanut tarkastuksen. Tarkastuksesta on laadittu 15.4.2024 päivätty tarkastuskertomus. Tarkastuksella tehtyjen havaintojen perusteella Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristövalvontayksikkö on katsonut, että eläinten kuivitetut alueet kiinteistöllä 1:306 ovat verrattavissa pihattoon. Ne ovat kiinteitä rakennelmia ja tarkoitettu eläinten makuualueiksi. Pihattojen kestokuivikepohjat katsotaan nitraattiasetuksessa olevan lannan varastointitilaa ja niissä tulee olla vesitiivis pohja. Tästä syystä myös kiinteistön 1:306 kuivikepatjat tulee perustaa tiiviille alustalle.

Toiminnanharjoittajan selvitys 21.5.2024

Toiminnanharjoittaja on toimittanut 21.5.2024 päivätyn selvityksen. Kiinteistöllä 1:306 sijaitsevat sääsuojat vastaavat ohjeistusta nautakarjatalouden sääsuojista sekä eläinten hyvinvointisäädöksiä ja ne ovat yleisesti viranomaisten hyväksymiä. Sääsuojat ovat katoksia, eivät pihattoja.

Ehdotus

Esittelijä

Marjo Alho, ympäristövalvontapäällikkö, marjo.alho@tuusula.fi

Salassapidettävät tiedot poistettu.

Päätös

Ehdotus hyväksyttiin.

Valmistelija

  • Katja Koli, ympäristötarkastaja, katja.koli@tuusula.fi

Perustelut

Lausuntopyyntö

Vaasan hallinto-oikeus on 9.12.2024 päivätyllä kirjeellään pyytänyt Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan lausuntoa valitukseen, joka koskee Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan tekemää päätöstä hallintopakosta 17.9.2024 § 96.

Lausunto on pyydetty toimittamaan hallinto-oikeuteen viimeistään 31.1.2025.  Lisäaikaa on myönnetty 24.2.2025 asti. Lausunnossa pyydetään ilmoittamaan asian diaarinumero 1489/2024.

Valituksenalainen päätös

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on päätöksellään 17.9.2024 § 96 antanut toiminnanharjoittajalle ympäristönsuojelulain (527/2014) 175 §:n mukaisen hallintopakkomääräyksen, jonka mukaan kiinteistöllä 505-401-1-306 sijaitseviin kuivitettuihin makuualueina käytettäviin rakennelmiin tulee rakentaa vesitiiviit pohjat. Ympäristölautakunta on asettanut päävelvoitteen tehosteeksi 3000 euron suuruisen uhkasakon.

Valitus

Toiminnanharjoittaja vaatii, että asiassa tehty hallintopakkomääräys kumotaan. Samalla vaaditaan kumottavaksi valvontaviranomaisen vaatimus toiminnanharjoittajan metsälaitumilla olevien sääsuojien kiinteistä alustarakenteista.  

Toiminnanharjoittaja esittää vaatimustensa perusteluiksi mm. seuraavaa:

Toiminnanharjoittaja esittää eriävän näkemyksen teemasta lannan varastointi maapohjalla. Sääsuojat kiinteistöllä Koivula 505-401-1-306 eivät toiminnanharjoittajan näkemyksen mukaan ole nk. nitraattiasetuksen (Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014) tarkoittamia eläinsuojia tai lannan varastointipaikkoja, vaan eläinten katettuja olkikuivitettuja makuupaikkoja, joista lantaa sisältävät kuivikepohjat poistetaan säännöllisesti ja levitetään vuodenajasta riippuen joko suoraan pellolle tai toimitetaan välivarastoitavaksi nitraattiasetuksen mukaisessa lantalassa.

Toiminnanharjoittaja ei hyväksy hallintopakkopäätöksessä esitettyä näkemystä siitä, että toiminnanharjoittajan toimenpiteet katettujen ja kuivitettujen sääsuojien puhtaanapidosta eivät riittäisi rajoittamaan riittävästi lannan ja virtsan joutumista maaperään. Karjan ulkokasvatukseen liittyvän ympäristökuormituspaineen osalta on tärkeä tunnistaa myös alueella pidettävän eläinyksikkömäärän suhde käytettävissä oleviin laidun- ja sääsuojapinta-aloihin. Toiminnanharjoittajan eläintenpitotoiminta ei laajuutensa puolesta edellytä eläinsuojailmoitusta tai ole muuten lähtökohtaisesti ympäristöluvanvaraista. Toimintaa ei myöskään voida pitää luvanvaraisena ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 tai 28 § perusteella. Valvontaviranomaisen vaatimusta sääsuojien tiivispohjaisista rakenteista tulee siten pitää kohtuuttomina huomioiden toiminnan muodostama todellinen kuormitusriski ympäristölle. 

Toiminnanharjoittaja vetoaa kohtuuttomuuteen sillä perusteella, että säänsuojissa kuormituspaine on oleellisesti pienempi kuin tiheäpuustoisilla aluilla, jonne eläimet yleisesti hakeutuvat suojaan.

Toiminnanharjoittaja katsoo, että toiminnan nykyiset järjestelyt riittävät rajaamaan kuormitusriskit maaperään tai pintavesiin vähäisiksi. Tilan eläinyksikkömäärä on pieni. Tarhojen ja laidunten yhteydessä olevat rakenteet sekä niihin liitetyt hoitotoimenpiteet ovat riittävät ympäristön pilaantumisen estämiseksi. Vaatimusta metsälaitumen sääsuojien tiivispohjaisuudesta ei voida johtaa suoraan lainsäädännöstä vaan asiassa on kyse valvontaviranomaisen omasta tulkinnasta, joka tässä tapauksessa kohdistuu ainoastaan yhteen toiminnanharjoittajaan asettaen samalla saman alan toimijat eriarvoiseen asemaan.

Toiminnanharjoittajan valitus liitteineen on oheisena.

Ehdotus

Esittelijä

  • Marjo Alho, ympäristövalvontapäällikkö, marjo.alho@tuusula.fi

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää

  • antaa Vaasan hallinto-oikeudelle valituksesta (Dno 1489/2024) seuraavan lausunnon:
     

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta viittaa päätöksessä 17.9.2024 § 96 olleisiin perusteluihin ja toteaa sen lisäksi:

Ympäristönsuojelun tavoitteena on ympäristön hyvä tila. Ympäristönsuojelussa painotetaan haittojen ennaltaehkäisyä ja varovaisuusperiaatetta. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 7 §:n mukaan toiminta on järjestettävä niin, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä ennakolta. Ympäristösuojelulaki kieltää maaperän ja pohjaveden pilaamisen (16–17 §). Pilaamiskiellot sisältävät myös kiellon vaaran aiheuttamisesta.

Euroopan neuvoston direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (91/676/ETY) on pantu täytäntöön eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (1250/2014, nitraattiasetus), joka on annettu ympäristönsuojelulain nojalla. Asetusta sovelletaan kaikkeen maa- ja puutarhatalouden harjoittamiseen, joten se koskee esimerkiksi kaikkia eläinsuojia luvanvaraisuudesta riippumatta.

Lannan varastointitilojen sekä lantakourujen ja muiden lannan johtamiseen tarkoitettujen rakenteiden on oltava vesitiiviit (nitraattiasetus 7 §). Rakenteiden ja laitteiden tulee olla sellaiset, ettei lannan tai orgaanisten lannoitevalmisteiden varastoinnin, siirron, käsittelyn ja varastointitilan tyhjennyksen aikana pääse nesteitä ympäristöön.

Ko­tieläintalouden ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:17) todetaan, että ruokinta-, juotto- ja makuualueilla ympäristöihin syntyy runsaasti kuormitusta koko alueen pinta-alasta riippumatta. Eli tuotantoeläinten makuualueet on myös tunnistettu pistekuormittajana.

Kiinteistöllä 505-401-1-306 sijaitsevat sääsuojat ovat kiinteitä rakennelmia. Niitä ei voi suoraan verrata kevytrakenteisiin siirrettäviin sääsuojiin. Kiinteistöllä 1:306 sijaitsevat sääsuojat ovat siten verrattavissa pihattotyyppisiin kuivikepohjiin, joilla tulee olla vesitiivis pohja. Vesitiivis pohjarakenne estää ulosteesta ja virtsasta erittyvien raviteiden pääsyn maaperään tehokkaasti, eikä siten ole kohtuuton vaatimus.   

Eläimet, sekä hiehot että sonnit, käyttävät tarhoissa sijaitsevia sääsuojia säännöllisesti. Tämä on todettu tarkastuksilla, katso tarkastuksilla otetut kuvat (liite 1). Etenkin talvikautena, jolloin hiehoilla ei ole pääsyä laitumelle.

Keski-Uudenmaan lautakunta toteaa, ettei valituksessa ole tuotu esille sellaisia asioita, joiden perusteella päätöstä tulisi muuttaa, joten valitus tulee tästä syystä hylätä.

Tiedoksi

Vaasan hallinto-oikeus (vaasa.hao@oikeus.fi, saatteeseen viite Dno 1489/2024).

Muutoksenhaku

Päätöksestä ei saa tehdä kuntalain 136 §:n mukaan oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta, koska päätös koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Päätös

Ehdotus hyväksyttiin.

Tiedoksi

Vaasan hallinto-oikeus

Muutoksenhaku

Päätöksestä ei saa tehdä kuntalain 136 §:n mukaan oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta, koska päätös koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa.