Valmistelija
Liisa Garcia, ympäristösuunnittelija, liisa.garcia@tuusula.fi
Jaana Hietala, ympäristösuunnittelija, jaana.hietala@tuusula.fi
Mia Honkanen, ympäristösuunnittelija, mia.honkanen@tuusula.fi
Jukka Kuoppala, ympäristötarkastaja, jukka.kuoppala@tuusula.fi
Perustelut
Lausuntopyyntö
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 14.2.2020 pyytänyt Keski-Uudenmaan ympäristökeskukselta lausuntoa Tuusulan kunnan hakemuksesta Tuusulanjärven ruoppaamisesta (Dnro ESAVI/22565/2019). Lausunto pyydetään toimittamaan aluehallintovirastoon sähköisen asiointipalvelun kautta (www.avi.fi/muistutus). Kuulutus ja hakemusasiakirjat ovat luettavissa osoitteessa www.avi.fi/lupa-tietopalvelu. Lausuntoa on pyydetty 23.3.2020 mennessä. Lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 17.4.2020 asti.
Hakemus
Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 26.6.2019.
Tuusulan kunta hakee vesilain mukaista lupaa Tuusulanjärven ruoppaamiseen yhteisillä vesialueilla 858-876-1-0 ja 858-409-876-1. Ruopattavan alueen pinta-ala Tuusulanjärven itärannalla on noin 55 520 m2 ja ruoppausmassan suuruus arviolta 20 000 m3. Järven eteläosassa Natura-alueella ruopattavan massan määrä on noin 2 500 m3.
Ruoppaus tehdään Big Float -ruoppauskoneella vedestä kauharuoppauksena. Massat siirretään proomulle, jolla ne kuljetetaan rannalle välivarastointiin. Ruoppausmassa on välivarastoinnissa noin 1 - 2 viikkoa kunnan omistamalla Kaukjärvenrannan pellolla kiinteistöllä 858-405-3-628 tarpeeksi kaukana rannasta, jolloin massasta häviää vettä ja kuljetusten määrä vähenee (ekologisuus). Ruoppausmassa on liejua tai mutaa. Ruoppaus tehdään lintujen pesintäkauden ja virkistyskauden ulkopuolella.
Rantojen ruoppaaminen on osa Tuusulanjärven monivuotista kunnostushanketta, jonka tavoitteena on järven tilan parantaminen. Tuusulanjärvi on vaarassa kasvaa umpeen. Kunnostuksella pyritään parantamaan rantojen käyttökelpoisuutta poistamalla runsasta vesi- ja rantakasvillisuutta. Tuusulanjärven rantoja on ruopattu aiemminkin. Järven eteläpään Natura-alueella on tarkoitus poistaa reunapalteita ja kaivaa väylästö lintujen pesimä- ja ruokailupaikaksi vuonna 2016 laaditun toimenpidesuunnitelman mukaisesti. Tuusulanjärven itärannalla ruoppauksen tarkoituksena on edistää ja parantaa virkistyskäyttöä ja maisemakuvaa. Rannalle on suunnitteilla venevalkama, uimaranta ja kelluva rantareitti.
Tuusulan kunta omistaa Kaukjärvenrannan puistoalueen. Vesialueen osakaskunnilta on saatu suostumus ruoppaukseen.
Ehdotus
Esittelijä
Katariina Serenius, ympäristövalvontapäällikkö, katariina.serenius@tuusula.fi
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää antaa Tuusulan kunnan hakemuksesta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle seuraavan lausunnon:
Hakemuksessa on kaksi erillistä aluetta, joille haetaan lupaa ruoppaukseen. Tuusulanjärven eteläosan alue sijaitsee Natura-verkostoon kuuluvalla Tuusulanjärven lintuvesi -alueella (FI0100046). Tuusulanjärven itärannan alue ei sijaitse luonnonsuojelu- tai Natura-alueella.
Tuusulanjärven eteläosan alue sijaitsee Hyrylän laajentumissuunnat -osayleiskaava-alueella. Natura-alue on merkitty osayleiskaavassa luonnonsuojelualueeksi (SL-2). Suurimmassa osassa itärannan ruopattavaa aluetta on voimassa Kirkonseutu ja kunnantalonseutu -asemakaava. Pohjoisin osa itärannan ruopattavasta alueesta sijaitsee osittain Krapin asemakaava-alueella. Ruopattava alue sijaitsee kaavojen vesialueella. Ruoppausmassojen välivarastointialueella on voimassa Kirkonseutu rakennuskaavan muutos -asemakaava. Ruoppausmassojen välivarastointialue on kaavassa puistoaluetta.
Etelärannan alue
Tuusulanjärven etelärannalle suunniteltu ruoppaus perustuu Natura-alueelle vuonna 2016 yhteistyöryhmässä valmisteltuun hoitosuunnitelmaan. Ympäristölautakunta katsoo, että eteläosan ruoppaus voidaan toteuttaa hakemuksen mukaisesti.
Itärannan alue
Itärannalle suunniteltu 700 metrin pituinen rantaruoppaus on erittäin laaja ja saattaa aiheuttaa merkittävää haittaa ranta- ja vesiluonnolle. Tuusulanjärven tiiviisti rakennetulla itärannalla vesi- ja rantakasvillisuus on enimmäkseen melko vähäistä. 1920-luvulta peräisin olevasta kasvillisuuskartasta ja vanhoista valokuvista voi nähdä, että rantojen kasvillisuusalueet eivät ole laajentuneet, vaan vähentyneet asukkaiden tekemien rantaruoppausten takia. Vastoin hakemuksessa esitettyä, Tuusulanjärven itäranta ei ole vaarassa kasvaa umpeen.
Tuusulanjärven rantojen hoidosta tehtiin kokonaisvaltainen suunnitelma vuonna 2000, jonka suositusten perusteella venevalkaman ja kirkkorannan välille ruopattiin rannan suuntainen väylä veden vaihtuvuuden lisäämiseksi. Ruoppausalueen pinta-ala oli 7 500 m2. Vesiväylää on tämän jälkeen pidetty avoimena niittojen avulla.
Erityiset luontoarvot
Gustavelundin ja Tuuskodon välinen ranta-alue on säästynyt rakentamiselta ja alueen rantakasvillisuus linkittyy arvokkaaseen uhanalaisia luontotyyppejä sisältävään rantalehtoon. Ranta-alue edustaa hyvin alueelle tyypillistä rantaluontoa, kuuluu olennaisena osana maisemaan ja kasvillisuus suojaa rantaa eroosiolta. Laaja kasvillisuuden poisto vähentää kalanpoikasten kasvupaikkoja ja linnuston elinalueita. Alue on tärkeä ruovikkolintujen, kuten ryti- ja ruokokerttusen, pesimäalue. Siellä pesii myös runsaasti vesilintuja, sillä alue on rauhallinen ja suojaisa. Vesilinnustoon kuuluvat mm. sinisorsa, telkkä ja rantasipi.
Venevalkaman ympäristön on todettu olevan lepakoille tärkeää ruokailualuetta, lajeista on tavattu pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssonii), vesisiippaa (Myotis daubentonii) ja viiksi/isoviiksisiippaa (Myotis mystacinus / Myotis brandti). Ranta-alueiden on todettu olevan lepakoille merkityksellisiä koko kesäkauden aikana, ruovikkoisten rantojen etenkin pohjanlepakoille kesällä. Suojaisissa pohjukoissa, joissa rantakasvillisuutta esiintyy, esiintyy myös enemmän lepakoiden ravintona käyttämiä hyönteisiä. Rantojen vedenpintaa varjostavan puuston on todettu olevan tärkeä suoja mm. vesisiipan saalistukselle. Ruoppauksen yhteydessä monesti myös rantapuustoa/pensaita raivataan, mikä voi heikentää lepakoiden elinolosuhteita. Hakemuksesta ei käy ilmi, miten menetellään rantapuuston/pensaiden suhteen. Hakemuksesta ei myöskään selviä, mikä on ruoppauskoneen kulkureitti. Myös koneen kulun mahdollistaminen saattaa johtaa rantapuuston poistoon.
Viitasammakoita on havaittu venevalkaman molemmin puolin, lisäksi lajia on tavattu Piiliojan suulla, jonka edustalla on myös havaintoja jättisukeltajasta. Hakemuksen liitteenä olevasta vihersuunnitelman asemapiirustuksesta puuttuu kokonaan keväällä 2015 havaitut viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikat. Hakemuksessa on tuotu esille, että viitasammakoille ja jättisukeltajille on lisätty suoja/puskurivyöhyke, hakemuksesta ei kuitenkaan käy ilmi tämän vyöhykkeen laajuutta. Viitasammakon soidinpaikat saattavat vaihdella vuosittain mm. rantojen sulamisajankohdasta ja vedenpinnan korkeudesta johtuen. Siksi ruoppauksen suunnittelussa ja toteutuksessa tulisi varovaisuusperiaatteen mukaisesti pyrkiä huomioimaan kaikki lajin lisääntymis- ja levähdysalueiksi potentiaaliset habitaatit. Viitasammakolle soveliaat kutualueet on esitetty Faunatican raportissa (Luontoselvitykset Tuuskodon rannassa Tuusulassa 2018).
Viitasammakko (Rana arvalis), jättisukeltaja (Dytiscus latissimus) ja kaikki lepakot ovat luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuja tiukasti suojeltuja lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49.1 §:n nojalla kielletty. Ympäristölautakunta katsoo, että kokonaisuudessaan hakemus on tältä osin puutteellinen, eikä siinä ole riittävällä tarkkuudella kuvattu luontoarvojen huomioimista ja niiden turvaamiseksi suunniteltuja toimenpiteitä, jotta voitaisiin varmistaa lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja säilyminen alueella.
Hakemuksessa esitetty ruoppaus on laaja-alainen toimenpide ja se tapahtuu viitasammakon ja jättisukeltajan lisääntymis- ja levähdyspaikoilla tai niiden läheisyydessä. Koska lähes koko esitetty toimenpidealue on viitasammakon esiintymisaluetta/lajille potentiaalista habitaattia, tulisi arvioida voitaisiinko vastaavat rannan virkistyskäyttöä tukevat vaikutukset saavuttaa ruoppausta kevyemmin keinoin esim. niitoilla ruoppauksen sijaan. Myös tässä tapauksessa direktiivilajien lisääntymis- ja levähdyspaikat tulee turvata. Ympäristölautakunta katsoo, että etenkin Piiliojan luona, jossa esiintyy viitasammakon lisäksi myös jättisukeltajaa, ruoppauksesta tulisi luopua kokonaan.
Mikäli lupa ruoppauksen suorittamiselle myönnetään, tulisi luontoarvojen suojaamiseksi antaa määräyksiä:
a) Toimenpiteet tulee tehdä kasvukauden ulkopuolella aikaisintaan loppusyksystä, jolloin ruoppauksen aiheuttamat rehevöitymishaitat jäävät mahdollisimman pieniksi ja mahdolliset haitat pesivälle linnustolle ja direktiivilajeille saadaan minimoitua.
b) Tiukasti suojeltujen viitasammakon ja jättisukeltajan esiintymispaikat suojavyöhykkeineen tulee rajata selkeästi näkyville ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.
c) Viitasammakkojen ja jättisukeltajien elinkiertoon kuuluu myös maavaiheita vedessä elämisen ohella. Lajien kulku rantaan tulee turvata.
Kasvillisuuden merkitys Tuusulanjärven tilaan
Tuusulanjärven ravinnekuormitus on kaksinkertainen sietokykyyn nähden ja rantakasvillisuuden merkitys ravinteiden sitojana on merkittävä. Ravinteiden pidättyminen on erityisen tärkeää Piiliojan suulla, jonka noin 6 km2:n kokoisella valuma-alueella on asutusta, maatalousalueita ja golf-kenttä. Rannan kasvillisuus suojaa järveä Piiliojan varressa sijaitsevan Rantatien jätevesipumppaamon ylivuodoilta ja muulta ojan valuma-alueelta tulevalta ravinne- ja kiintoainekuormitukselta.
Matalissa rehevissä järvissä vesikasvit ovat merkittäviä leväkukintojen vähentäjiä, sillä kasvit ja niiden pinnalla elävät lajit kilpailevat ravinteista vedessä irrallaan elävien levien kanssa. Rantojen vesikasvillisuus tarjoaa myös lisääntymis- ja ruokailuympäristöjä kaloille sekä pesimäpaikkoja linnuille. Vesikasvillisuus vähentää lisäksi aallokon aiheuttamaa rantojen eroosiota.
Suunnitellun uimarannan kohdalla Tuuskodon edustalla kasvillisuus on melko niukkaa eikä sen vähentäminen ruoppauksella ole tarpeen vesiensuojelun kannalta.
Ruoppausmassan sijoittaminen
Lupahakemuksesta ei käy ilmi ruoppausmassan lopullinen sijoituspaikka. Ruopattavan alueen pinta-ala ja syntyvän ruoppausmassan määrä ovat arvioita. Lupahakemuksessa on esitetty eteläosan alueelta kertyvän noin 2 500 m3 ja itäosasta arviolta 20 000 m3 ruoppausmassaa eli yhteensä noin 22 500 m3. Hakemuksen täydennyksessä on esitetty piirroskuva ruoppausmassojen välivarastointipaikasta, jonka tilavuus on noin 1 000 m3. Syntyvä ruoppausmassa ei mitenkään mahdu esitettyyn välivarastointipaikkaan.
Alkuperäisessä hakemuksessa esitetty ruoppausmassojen välivarastointipaikka eroaa täydennyksessä esitetystä. Epäselväksi jää, onko massoja tarkoitus läjittää molemmille alueille vai vain täydennyksessä esitetylle alueelle. Alkuperäisessä hakemuksessa esitetty ruoppausmassojen välivarastointipaikka on sama kuin Kaukjärvenpuiston rannan tuntumassa olevan ruovikkosaarekkeen ruoppausmassojen välivarastointipaikka (Dnro ESAVI/3036/2019). Toisen ruoppaushankkeen syntyvien ruoppausmassojen määräksi on arvioitu 2 000 m3.
Ympäristölautakunta katsoo, että ruoppausmassan väli- ja loppusijoituspaikat tulee suunnitella tarkemmin. Suunnitelmasta tulee myös käydä ilmi, mihin ruopattava kasviaines tullaan sijoittamaan. Ruopattavan aineksen käsittelystä ei saa aiheutua haittaa sijoituspaikoille eikä Tuusulanjärvelle. Kuivatusvesien laatua ei ole arvioitu hakemuksessa. Massojen ja kuivatusvesien valuminen esim. sadeveden mukana käsittelemättöminä takaisin vesistöön tulee ehdottomasti estää lisäkuormituksen ehkäisemiseksi.
Ruoppausmenetelmä
Hakemuksessa on esitetty ruoppauksen tekotavaksi vedestä tehtävää kauharuoppausta. Massat siirretään proomulle, jolla ne kuljetetaan rannalle välivarastointiin. Epäselväksi jää, miten massat siirretään proomusta välivarastointipaikkaan ja minkälaisia vaikutuksia sillä voi olla. Proomu itsessään voi sekoittaa matalilla vesialueilla potkurivirtauksilla pohjasedimenttiä.
Vaikutusten seuraaminen
Ruoppaus aiheuttaa työnaikaista veden samentumista ja kiintoainepitoisuuden nousua. Samentunut vesi kulkeutuu virtausten mukana eri suuntiin ruoppauspaikalta. Tuore, löyhä sedimentti, jonka vesi- ja orgaanisen aineksen pitoisuus on suuri, on altis leviämään ruoppaustilanteessa. Ruoppaustoimenpiteiden vaikutuksesta sedimentin sisältämät ravinteet vapautuvat vesistöön ja saattavat aiheuttaa vesistön rehevöitymistä. Mikäli ruopattavassa vesistössä on runsaasti ravinteikasta pohjaliejua ja orgaanista ainesta, saattavat pohjan ja alusveden happiolosuhteet heiketä ja rehevöityminen lisääntyä. Kiintoaineen leviämistä työn aikana ja sen jälkeen voidaan mitata mm. sameus-, ravinne- ja happimittauksin. Hakemuksessa ei ole esitetty mitään vaikutustarkkailua eikä erityisiä toimenpiteitä kiintoaineen leviämisen estämiseksi ruoppauspaikalta. Ympäristölautakunta katsoo, että vaikutusten tarkkailun ja kiintoaineen leviämisen estämistoimenpiteiden tarpeellisuutta tulee vielä harkita.
Ympäristölautakunnan näkemys hankkeen toteuttamisedellytyksistä
Hakemuksen mukaisella Tuusulanjärven itärannan laaja-alaisella ruoppauksella voi olla merkittäviä vaikutuksia alueen luontoon ja Tuusulanjärven tilaan. Ympäristölautakunta katsoo, etteivät hakemusasiakirjat sisällä riittäviä selvityksiä hankkeen vaikutuksista.
Tuusulanjärvessä on viime vuosina ollut useita ruoppaushankkeita ja nyt käsiteltävä hakemus sisältää myös toisen alueen ruoppauksen. Harkittaessa luvan myöntämisen edellytyksiä, tulisi ottaa huomioon myös tämän hankkeen mahdolliset yhteisvaikutukset alueella muuten vireillä olevien ja jo suoritettujen ruoppaushankkeiden osalta. Kokonaisuudessaan tulisi varmistua, ettei yksittäisen toimenpiteen seurauksena tai niiden yhteisvaikutuksena aiheudu Tuusulanjärven tilan heikkenemistä.
Hakemuksen mukainen hanke on osa kunnan Tuusulanjärven ja -joen virkistyskäytön edistämishanketta, eikä se ole osa Tuusulanjärven kunnostushanketta, joka on useiden vuosien aikana tehnyt tavoitteellista vesiensuojelun edistämistä järvellä. Ympäristölautakunta katsoo, että virkistyskäyttöedellytysten parantaminen on sinänsä yleisen edun kannalta merkittävää. Jos kuitenkin samalla aiheutetaan vesistön tilan heikkenemistä, ei myöskään tavoitteita virkistyskäytön edistämiseksi voida saavuttaa. Tuusulanjärven rantojen hoidosta vuonna 2000 tehdyn kokonaisvaltaisen suunnitelman mukaisesti itärannalla on jo ruopattu venevalkaman ja kirkkorannan välille rannan suuntainen väylä veden vaihtuvuuden lisäämiseksi. Vesiväylää on tämän jälkeen pidetty avoimena niittojen avulla. Suunnitellun uimarannan kohdalla Tuuskodon edustalla kasvillisuus on melko niukkaa eikä sen vähentäminen ruoppauksella ole tarpeen vesiensuojelun kannalta. Ympäristölautakunta katsoo, että maltillinen vesikasvien poisto uimarannan leveydeltä on kuitenkin mahdollista, mikäli uimarannan rakentaminen sen vaatii.
Ympäristölautakunta katsoo, edellä esitetty huomioiden, että virkistyskäytön edistämiseksi tulisi selvittää, voitaisiinko vastaavat edut tai jopa virkistyskäytön kannalta parempi lopputulos saavuttaa haettua kevyemmin toimenpitein, jolloin myös vesienhoidon tavoitteet ja luontoarvot tulisivat paremmin huomioiduiksi.