Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta, kokous 8.9.2020

Pöytäkirja on tarkastettu

§ 103 Ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisten määräysten antaminen koskien hevosten laidunaluetta, Tuusula

TUUDno-2020-976

Valmistelija

  • Katja Koli, ympäristötarkastaja, katja.koli@tuusula.fi

Perustelut

Vireilletulo

Keski-Uudenmaan ympäristökeskukseen on tehty 27.4.2020 kirjallinen vireillepano, jonka mukaan ilmoittajan naapurikiinteistöllä, Tuusulan Nuppulinnassa, pidettävät hevoset aiheuttavat terveys- ja viihtyvyyshaittaa. Vireillepanija on ilmoituksessaan kertonut olevansa mm. huolissaan talousvesikaivostaan, koska hevosten laidun on hyvin lähellä sitä.

Asian käsittely

Asian selvittäminen viranomaisessa

Paikalle tehtiin Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristövalvonnan toimesta tarkastus 20.5.2020 yhdessä ympäristökeskuksen terveysvalvonnan kanssa. Terveystarkastaja pyydettiin mukaan tarkastukselle koska terveysvalvonnan tehtäviin kuuluu talousveden laadunvalvonta. Tarkastuksella keskusteltiin hevosten omistajan kanssa hevosten laiduntamisesta sekä lannan varastoinnista ja käsittelystä kiinteistöllä. Lisäksi tarkastettiin vireillepanijan kaivo. Tarkastuksella todettiin mm., että laitumen etäisyys kaivoon on n. 18 m, kaivo on n. 100 m syvä porakaivo, laitumella laiduntaa kaksi hevosta ja laidun on nurmipohjainen. Tarkastuksesta on laadittu tarkastuskertomus. 

Kiinteistön kaivosta on otettu vesinäyte 7.5.2020. Laboratorion testausselosteen mukaan näytevesi on tutkituilta ominaisuuksiltaan hyvää juoma- ja talousvettä. Sameusarvo on hieman koholla.

Terveystarkastajalta on pyydetty lausuntoa vesinäytteen tuloksista, kaivon kunnosta ja mahdollisesta kaivoveden pilaantumisen vaarasta. Terveystarkastaja on lausunnossaan todennut, että hevoslaidun voi aiheuttaa riskin kaivon veden laadulle, jos lantaa tai sen sisältämiä ravinteita pääsee kulkeutumaan pintavesien tai huonosti suotautuneen pohjaveden mukana kaivoon. Porakaivon korkea suojaputki kuitenkin suojaa kaivon vettä pintavesien kuljettamilta ravinteilta hyvin. Näytetuloksissakaan ei havaittu typpiyhdisteitä tai bakteereja, jotka voisivat viitata siihen, että lanta olisi saastuttanut kaivon veden. Vaikka laitumen suojaetäisyydestä kaivoon ei ole säädetty nitraattiasetuksessa, riskinhallinnan kannalta on terveystarkastajan näkemyksen mukaan välttämätöntä, että alue pidetään säännöllisesti siistinä. Lanta ei saa päästä kasaantumaan alueelle ja aiheuttaa hajuhaittaa naapurikiinteistölle tai vaarantaa kaivon veden laatua.

Kuuleminen

Keski-Uudenmaan ympäristökeskus on varannut 22.7.2020 päivätyllä kuulemiskirjeellä ympäristönsuojelulain (527/2014) 185 §:n ja hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti asianosaisille mahdollisuuden vastineen jättämiseen mahdollisten velvoitteiden asettamista koskien, jotka tulisivat koskemaan osoitteessa Niittykulmantie 55 pidettävien hevosten laiduntamista ja laitumen puhtaana pitoa. Samalla asianosaisille on varattu mahdollisuus esittää kirjallisesti mielipiteensä ja selityksensä kuulemiskirjeessä sekä asian käsittelyn aikana muodostuneissa asiakirjoissa esitetyn johdosta sekä antaa selityksensä ja selvityksensä kaikista sellaisista asioista, jonka he katsovat saattavan vaikuttaa asian ratkaisuun.  

Asianosaisten vastineet ovat saapuneet Keski-Uudenmaan ympäristökeskukseen 4.8.2020. Vireillepanija ei pidä määräyksinä tarpeeksi selkeinä ja riittävinä. Vireillepanijan mielestä esitetyillä määräyksillä ei oteta kantaa siihen, kuinka usein lanta tulee poistaa laitumelta. Vastineessa kysytään myös, miten laitumen ravinnekuormituksen määrää seurataan tai mitataan. Vireillepanija on lisäksi ilmoittanut hevoslaitumella olevien ojien olevan kunnostamattomia ja rajaojan olevan hoitamaton koko matkalta.
Vireillepanon kohde on vastineessaan esittänyt, että määräykset ovat perusteettomia, koska toiminnasta ei aiheudu ympäristön pilaantumista. Hän on vastineessaan kertonut hevoslaitumen olleen nykyisellä paikalla ainakin kymmenen vuotta, jonka aikana laidunpaine ei ole kasvanut. Lanta ei kerry yhdelle alueelle, vaan jakautuu tasaisesti hevosten liikkuessa alueella. Hän on vastineessaan ilmoittanut, että kolmenkymmenen metrin raja on mielivaltainen, koska sitä ei ole kirjattu lakiin tai asetukseen, ja hänen mielestään vaatimus alueen pitämisestä kasvipeitteisenä rajoittaa huomattavasti kiinteistön omistajan itsemääräämisoikeutta. 
 

Ehdotus

Esittelijä

  • Katariina Serenius, ympäristövalvontapäällikkö, katariina.serenius@tuusula.fi

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on tutkinut asiaa ja päättää antaa asianosaiselle ympäristönsuojelulain 180 §:n nojalla seuraavat yksittäiset määräykset: 

1. Laidunalueet tulee pitää kasvipeitteisinä. Eläinten kulkutiet laitumelle ja eläinten keräilyalueet tulisi perustaa riittävän kovapohjaisiksi ja kuiviksi. 
2. Toiminnanharjoittajan on pidettävä se osa laidunalueesta, joka on alle 30 metriä naapurin talousvesikaivosta, siistinä. Tälle alueelle ei saisi kasaantua suuria määriä lantaa. 

Perustelut

Oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 186 §:ssä on säädetty asianosaiselle, kuten mahdolliselle haitan kärsijälle, erityinen vireillepano-oikeus. Kirjallisesta vireillepanosta on viranomaisen aina tehtävä valituskelpoinen päätös. Vireillepano-oikeutta koskevan säännöksen tarkoituksena on taata haittaa kärsiville asianosaisille oikeus saada asiansa viranomaisen ratkaistavaksi.

Hallintolain 31 §:n mukaan viranomaisen velvollisuutena on asian selvittäminen. Selvittämiskeinoja ovat mm. tarkkailu ja seuranta, selvitysten pyytäminen asianosaisilta, valvontakäynti, tarkastus, katselmus ja asianosaisten kuuleminen. Keinoja ei ole kuitenkaan laeissa rajattu tai priorisoitu.
Asian selvittäminen edellyttää usein aluksi valvontaviranomaisen valvontakäyntiä kohteessa. Valvontaviranomaisella on lakisääteinen oikeus tietojen saamiseksi päästä paikkaan, jossa toimintaa harjoitetaan sekä kulkea toisen alueella (YSL 172 §). Käynti tapahtumapaikalla on tarpeellinen varsinkin silloin, kun asia tulee viranomaisen tietoon yksityishenkilön ilmoituksesta. Valvontakäynnin tarkoituksena on selvittää jatkotoimenpiteiden tarpeellisuus. Tarkastuksessa pyritään asian yksityiskohtaiseen selvittämiseen tekemällä havaintoja, erilaisia tutkimuksia tai muita vastaavia toimia. Tarkastuksen tarkoituksena on selvittää, täyttääkö toiminta sille laissa asetetut edellytykset. Tähän tarkastukseen osallistui Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristötarkastaja sekä kaksi terveystarkastajaa. 

Maataloustoimintaa ja kotieläintaloutta koskevia keskeisimpiä kansallisia säädöksiä ovat ympäristönsuojelulaki (YSL 527/2014) ja -asetus (YSA 713/2014) sekä nitraattiasetus (1250/2014). Ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista siten kuin laissa on siitä tarkemmin säädetty (YSL 2 §). Ympäristönsuojelun tavoitteena on ympäristön hyvä tila ja siinä painotetaan haittojen ennalta ehkäisyä. Maatalouden ympäristönsuojeluvaatimuksista säädetään erityisesti maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (1250/2014, ns. nitraattiasetus). Nitraattiasetuksessa säädetään mm. lannan varastoinnista, lannan ja lannoitteiden levityksestä sekä käytettävistä typpimääristä. Hevosten pitäjä on ympäristönsuojelulain mukaisesti toiminnanharjoittaja, jonka voidaan katsoa harjoittavan valtioneuvoston asetuksen 1250/2014 (Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta) ns. nitraattiasetuksen 3.1 §:n mukaista maataloutta ja hevosten olevan asetuksen piiriin kuuluvia tuotantoeläimiä. 

Nitraattiasetuksessa ei suoraan säädetä laitumen vähimmäisetäisyydestä talousveden hankintaan käytettävään kaivoon. Asetuksen 4 §:n mukaan lannan varastointitilaa, tuotantoeläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa kuitenkaan sijoittaa alle 50 metrin etäisyydelle talousvesikäytössä olevasta kaivosta ja asetuksen 10 §:n mukaisesti talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille on jätettävä maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen vähintään 30–100 metrin levyinen vyöhyke, jota ei lannoiteta lannalla ja orgaanisilla lannoitevalmisteilla. 

Ympäristönsuojelulain 180 §:n mukainen yksittäinen määräys

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi toimittamansa tarkastuksen nojalla antaa muuta kuin luvanvaraista toimintaa koskevan ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisen yksittäisen määräyksen, joka on tarpeen ko. toiminnan aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräyksen tulee olla kohtuullinen ottaen huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen merkittävyys. Pykälän soveltaminen ei edellytä yleistä säännöstä tai määräystä, jota vastaan pilaantumista aiheuttamalla on toimittu, mutta pilaantuminen tai sen olennainen riski tulee olla todettu asianmukaisilla selvityksillä. Toisaalta on syytä kiinnittää erityistä huomiota ympäristön pilaantumisen määritelmään, jonka piiriin kuuluu hyvin laaja joukko oikeushyviä ihmisen terveydestä ja luonnon toiminnoista omaisuuden sekä muun yleisen tai yksityisen edun suojaan. Ympäristönsuojelulain 5.1 §:n 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. 

Määräysten yksityiskohtaiset perustelut
 
Määräys 1

Määräys laitumen pitämisestä kasvipeitteisenä on nitraattiasetuksen 3 §:n mukainen. Nitraattiasetuksessa laitumella tarkoitetaan yksi- tai monivuotisia nurmi- tai rehukasveja kasvavaa peltoaluetta, jolta tuotantoeläimet syövät rehua. 

Laidun oli tarkastuksen perustella kasvipeitteinen, eikä siitä näin ollen ole arvioitu aiheutuvan ympäristön pilaantumista. Kunhan laitumen kasvipeitteisyydestä huolehditaan jatkossakin, toiminta ei ennalta arvioiden aiheuta pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Laitumen on aina oltava kasvipeitteinen, muuten kyseessä on eläinten jaloittelualue, eikä sellaista saa asetuksen mukaisesti sijoittaa alle 50 metriä talousvesikaivosta. Laitumella kasvipeite hyödyntää lannan hajoamisen mukana irtoavat ravinteet ja hillitsee myös pintavaluntaa. Ilman suojaavaa kasvipeitettä ympäristön pilaantumisen riskit kasvavat huomattavasti. Tästä syystä on aiheellista antaa määräyksiä laidunalueen käytön suhteen. 

Jos laidunpaine on sopiva, alue tarjoaa eläimille riittävästi ruohoa koko laidunkauden ajan ja nurmipinta ei rikkoudu eläinten liikkeistä (paitsi juoma/laitumelle laskupaikoista). Mikäli hevosia on pinta-alaan nähden liikaa, maa tiivistyy kavioiden alla ja nurmi ei kasva. Tällöin laidun muuttuu hiljalleen jaloittelutarhaksi. Laidunalaa tarvitaan pääsääntöisesti 0,25 - 0,5 hehtaaria hevosta kohden. Alkukesästä riittää 0,25 ha, mutta loppukesästä nurmen kasvun hidastuessa ja ravitsemuksellisen laadun heikentyessä laidunalaa tarvitaan 0,5 ha per hevonen. Hevoset on siirrettävä lohkolta seuraavalle ennen kuin ne ovat syöneet ruohon liian lyhyeksi. Silloin ruohon kasvukyky säilyy koko kasvukauden ajan aina loka-marraskuulle asti ja ruoho pystyy vielä talvehtimaan. Jos laitumen nurmipeite on vaurioitunut tai loppuun kulunut, ainoa keino palauttaa nurmipeite on muokata maa, kylvää nurmi ja lannoittaa hiukan tai levittää hevosenlanta parantamaan maan rakennetta muokkauksen yhteydessä. Yleisesti laitumia lannoitetaan keväisin epäorgaanisilla lannoitteilla, jotta nurmi kasvaa koko laidunkauden. Lannoitteen tai lannan levittäminen lähemmäksi talousvesikaivoa kun 30 metriä on kuitenkin lainsäädännössä kielletty. 

Määräys 2

Nitraattiasetuksessa ei suoraan säädetä laitumen suojaetäisyydestä talousveden hankintaan käytettävään kaivoon. Määräyksessä asetetaan naapurin kaivolle tapauskohtaisen harkinnan perusteella 30 metrin suojaetäisyys. Samalla edellytetään, että tältä alueelta lanta tulee poistaa säännöllisesti eli toiminnanharjoittajan on varmistettava, että alueelle ei keräänny likaa lantaa.  

Lannan levityksestä on säädetty nitraattiasetuksen 10 §:ssä, jonka mukaan talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ympärille on jätettävä maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen vähintään 30–100 metrin levyinen vyöhyke, jota ei lannoiteta lannalla. Koska laitumen sijoittamiselle ei ole asetuksella säädetty suoja-aluetta, on määräyksissä asetettu 30 metrin suojavyöhyke johdettu nitraattiasetuksen 10.8 §:stä. Määräyksellä pyritään pienentämään ympäristön pilaantumisen vaaraa ja naapureihin kohdistuvaa haittaa. Kolmenkymmenen metrin suojaetäisyys on nitraattiasetuksessa pidetty riittävänä lannanlevityksen vähimmäisetäisyytenä talousvesikaivoon, joten voidaan katsoa tämän turvaavan kaivoveden laadun myös laidunnuksessa laitumelle jäävän lannan osalta.

Jos liikaa lantaa kerääntyy pienelle alueelle, lanta toimii pikemminkin pistekuormittajana, eikä lannoitteena. Lannan käytössä lannoitteena tulee jatkossa huomioida nitraattiasetuksen säännökset, joten lannan levityksessä talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ympärille tulee jättää vähintään 30 metriä leveä vyöhyke, jota ei lannoiteta. 

Asian kokonaisarvioinnissa ja määräyksissä on otettu huomioon toiminnan laajuus ja luonne. Tämänhetkinen toiminta ei aiheuta ympäristön pilaantumista. Määräyksillä ei ole tarkoitus kieltää hevosten laiduntaminen tai pitoa kiinteistöllä. Jos laitumen kasvipeitteisyydestä sekä siisteydestä huolehditaan jatkossakin, toiminta ei todennäköisesti aiheuta ympäristön pilaantumista. Määräyksillä pyritään säilyttämään tilanne nykyisen laatuisena ja turvata näin talousvesikaivon hyvä vedenlaatu. 

Toiminnanharjoittajalta ei ole kohtuutonta edellyttää, että hän huolehtii hevostensa laitumen kasvipeitteisyydestä ja kaivoa lähimpänä olevan laitumen siisteydestä. Annetut määräykset ovat kohtuullisia suhteessa pilaantumisen vaaraan. Määräyksiä annettaessa on otettu huomioon myös velvollisuus sietää kohtuullisessa määrin naapurin toiminnasta aiheutuvia haittoja. 

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5 §, 6 §, 7 §, 16 §, 17 §, 172 §, 180 §, 185 §, 186 §, 190 § ja 191 §;
Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) 2 §, 3 §, 10 §
Hallintolaki (434/2003) 11 §, 19 §, 20 §, 34 §, 36 §, 43 §, 44 §, 45 §, 47 §, 54 §, 55 §, 56 § ja 60 §;

Päätös

Ehdotus hyväksyttiin.

Tiedoksi

Päätösote ja valitusosoitus  / asianosaiset

Muutoksenhaku

VALITUSOSOITUS

VALITUSVIRANOMAINEN

Tähän päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta.

VALITUSAIKA

Määräaika valituksen tekemiselle on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen tiedoksisaannista. Valitus on toimitettava valitusviranomaiselle viimeistään valitusajan viimeisenä päivänä ennen valitusviranomaisen aukioloajan päättymistä.

Tavallinen tiedoksianto

  • Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä tai kuulutuksen julkaisemisesta viranomaisen verkkosivuilla.
  • Päätöksen katsotaan tulleen viranomaisen tietoon kuitenkin kirjeen saapumispäivänä.
  • Käytettäessä tavallista sähköistä tiedoksiantoa asianomaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, kolmantena päivänä viestin lähettämisestä.

Todisteellinen tiedoksianto

  • Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon sinä päivänä, jona päätös on luovutettu asianosaiselle tai hänen lailliselle edustajalleen.
  • Postitse saantitodistusta vastaan lähetetystä asiakirjasta katsotaan asianosaisen saaneen tiedon saantitodistuksen osoittamana aikana.
  • Käytettäessä todisteellista sähköistä tiedoksiantoa päätös katsotaan annetun tiedoksi, kun asiakirja on noudettu viranomaisen osoittamalta palvelimelta, tietokannasta tai muusta tiedostosta.

Tiedoksisaantipäivää ei lueta valitusaikaan. Jos valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, joulu- tai juhannusaatto tai arkilauantai, saa valituksen tehdä ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.

VALITUSOIKEUS on:

  • asianosaisella
  • rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät
  • toiminnan sijaintikunnalla ja muulla kunnalla, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät
  • valtion valvontaviranomaisella ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella
  • muulla asiassa yleistä etua valvovalla viranomaisella.

VALITUSVIRANOMAINEN

Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Vaasan hallinto-oikeudelle.

Vaasan hallinto-oikeuden kirjaamon yhteystiedot

käyntiosoite:                          Korholmanpuistikko 43
postiosoite:                            PL 204, 65101 Vaasa
puhelin:                                 029 56 42780
faksi:                                     029 56 42760
sähköposti:                           vaasa.hao@oikeus.fi
sähköinen asiointipalvelu:    https://asiointi2.oikeus.fi/hallintotuomioistuimet#/
aukioloaika:                          maanantaista perjantaihin kello 8.00 – 16.15.

VALITUKSEN MUOTO JA SISÄLTÖ

Vaasan hallinto-oikeudelle osoitettu valitus on tehtävä kirjallisesti. Myös sähköinen asiakirja täyttää vaatimuksen kirjallisesta muodosta.

Valituksessa on ilmoitettava:

  • päätös, johon haetaan muutosta (valituksen kohteena oleva päätös);
  • miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi (vaatimukset);
  • vaatimuksen perustelut;
  • mihin valitusoikeus perustuu, jos valituksen kohteena oleva päätös ei kohdistu valittajaan.

Valituksessa on lisäksi ilmoitettava valittajan nimi ja yhteystiedot. Jos puhevaltaa käyttää valittajan laillinen edustaja tai asiamies, myös tämän yhteystiedot on ilmoitettava. Yhteystietojen muutoksesta on valituksen vireillä ollessa ilmoitettava viipymättä hallintotuomioistuimelle.

Valituksessa on ilmoitettava myös se postiosoite ja mahdollinen muu osoite, johon oikeudenkäyntiin liittyvät asiakirjat voidaan lähettää (prosessiosoite). Mikäli valittaja on ilmoittanut enemmän kuin yhden prosessiosoitteen, voi hallintotuomioistuin valita, mihin ilmoitetuista osoitteista se toimittaa oikeudenkäyntiin liittyvät asiakirjat.

Valituskirjelmään on liitettävä:

  • valituksen kohteena oleva päätös valitusosoituksineen;
  • selvitys siitä, milloin valittaja on saanut päätöksen tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta;
  • asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle.

OIKEUDENKÄYNTIMAKSU

Muutoksenhakuasian vireille panijalta peritään oikeudenkäyntimaksu sen mukaan kuin tuomioistuinmaksulaissa (1455/2015) säädetään.

PÖYTÄKIRJA

Päätöstä koskevia pöytäkirjan otteita ja liitteitä voi pyytää Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen kirjaamosta.

Postiosoite:                            PL 60, 04301 Tuusula             
Käyntiosoite:                          Hyrylänkatu 8 C, Tuusula, 4. krs
Sähköpostiosoite:                  yaktoimisto@tuusula.fi
Puhelinnumero:                     (09) 87181 (vaihde)

Kirjaamon aukioloaika on maanantaista perjantaihin klo 9.00 – 15.00.

Asianosaiselle lähetettävään valitusosoitukseen merkitään lähettämispäivä:

Päätös on annettu asianosaiselle tiedoksi kirjeellä, joka on lähetetty ____________________

Päätös on annettu asianosaiselle tiedoksi sähköpostilla, joka on lähetetty suoraan tietojärjestelmästä (lähetyspäivä näkyy saatteessa).