Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta, kokous 10.9.2019

Pöytäkirja on tarkastettu

§ 75 Keravan Lämpövoima Oy, lausunto ympäristöluvan muuttamishakemuksesta

TUUDno-2019-1755

Valmistelija

  • Tuuli Laukkanen, ma. ympäristötarkastaja, tuuli.laukkanen@tuusula.fi
  • Anu Tyni, ympäristösuunnittelija, anu.tyni@tuusula.fi

Perustelut

Lausuntopyyntö

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 20.6.2019 päivätyllä kirjeellään pyytänyt Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnalta lausuntoa Keravan Lämpövoima Oy:n ympäristölupahakemuksesta, joka koskee Keravalla sijaitsevan biovoimalaitoksen olemassa olevan ympäristölupapäätöksen lauhdevesien johtamista koskevan lupamääräyksen muuttamista. Lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 11.9.2019 asti. Lausunnossa tulee ilmoittaa asian diaarinumero ESAVI/17830/2019.

Toiminnalla on Etelä-Suomen aluehallintoviraston (Nro 65/2019 ESAVI/11516/2018) myöntämä ympäristölupa.

Toiminnan kuvaus ja muutoshakemus

Keravan Lämpövoima Oy:n Keravan biovoimalaitos sijaitsee Keravan kaupungissa osoitteessa Myllykorventie 20, 04260 Kerava, kiinteistöllä 245-9-348-1.

Voimalaitos (polttoaineteho 81 MW) tuottaa kaukolämpöä, prosessilämpöä sekä sähköä. Voimalaitos toimii koko vuoden ympärivuorokautisesti vuosittaista huoltoseisokkia lukuun ottamatta. Voimalaitoksessa on kiinteän polttoaineen kerrosleijukattila ja turbiini. Voimalaitoksen pääpolttoaineita ovat metsäpolttoaineet ja teollisuuden puutähteet sekä jyrsinturve.

Hakemus koskee toiminnan ympäristöluvan lupamääräyksen 2 muuttamista savukaasulauhteen johtamisen osalta. Lupamääräyksen mukaan savukaasupesurin esipesuvaiheen jälkeinen rejektivesi ja muut savukaasupesurin lauhdevedet on johdettava jätevesiviemäriin. Keravan Lämpövoima Oy hakee lupaa johtaa savukaasulauhde jätevesiviemärin sijasta laitosalueen reunalla virtaavaan Karhuntassunojaan. Hakemuksessa esitetään myös, että luvassa säilytettäisiin mahdollisuus johtaa savukaasulauhde jätevesiviemäriin perustuen vesihuoltolaitoksen kanssa tehtävään sopimukseen.

Lupamääräyksen muutosta haetaan, koska savukaasulauhdetta ei todennäköisesti voida johtaa vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriin, sillä savukaasulauhteen sisältämät liuenneet sulfaatit aiheuttavat jätevesiviemärijärjestelmän betonirakenteille rapautumisriskin. Hakemuksen mukaan sulfaatin poistaminen savukaasulauhteesta ei ole teknistaloudellisesti järkevää tässä hankkeessa.

Hakemuksen mukaan savukaasulauhteesta erotetaan kiintoaine lamellisuodattimen, suotonauhapuristimen tai vastaavan järjestelmän avulla. Puhdistusprosessiin lisätään pH:n säätämiseksi ja kiintoaineen poistamiseksi tarvittavat kemikaalit, polymeeriliuos ja alumiini- tai rautapohjainen saostusaine. Savukaasulauhteen sisältämät metallit erottuvat suurelta osin kiintoaineen mukana. Karhuntassunojaan johdettavan savukaasulauhteen lämpötila on vuorokausikeskiarvona korkeintaan 40˚C.

Ympäristön kuvaus

Voimalaitoksen alue sijoittuu Keravanjoen valuma-alueen Rekolanojan osa-alueelle. Voimalaitosalueen reunalla Karhuntassunoja virtaa avo-ojana, mutta kulkee Myllykorventien kohdalla putkessa. Karhuntassunojan vedet laskevat hulevesiviemärin kautta Savionojaan. Keravan luontoselvityksen 2014 mukaan Savionojan purolaakso on lajistoltaan arvokas luontokohde ja Savionoja on arvokas pienvesi. Etelämpänä Savionoja muuttuu Korsonojaksi ja sen jälkeen Rekolanojaksi, joka laskee Keravanjokeen noin 13 kilometrin päässä voimalaitoksesta. Rekolanoja on purovesistö, jossa esiintyy mm. taimenta, minkä lisäksi Rekolanojan varrella on kaksi arvokasta luontokohdetta. Karhuntassunojan ja Savionojan vedenlaatua tarkkaillaan Savion jätehuoltoalueen yhteistarkkailun puitteissa.

Kuormitus ympäristöön ja vaikutusten tarkkailu

Karhuntassunojaan johdettavan savukaasulauhteen määrä vaihtelee laitoksen kuorman, polttoaineen kosteuden ja kaukolämmön paluuveden lämpötilan mukaisesti. Keskimäärin ojaan johdettavan savukaasulauhteen määrä on 2-4 l/s. Hakemuksessa esitettyjen arvioiden mukaan Karhuntassunojaan johdettavaan savukaasulauhteen määrä olisi 200-400 m3/vrk. Esitettyjen arvioiden mukaan lauhteen sisältämä kiintoaineksen määrä olisi 10-30 mg/l, lämpötila 30-60 C, pH 6-8 ja sulfaatin määrä 500-4000 mg/l.

Lauhdevesi lisää Karhuntassunojan virtaamaa noin 2-4 l/s ja kiintoainekuormitusta noin 300 kg/a. Savukaasulauhde nostaa veden lämpötilaa purkupaikan lähellä, mutta vesi jäähtyy edetessään ojauomassa eteenpäin. Kiintoainetta ja siihen sitoutuneita haitta-aineita laskeutuu ojan pohjalle. Pitoisuudet laimenevat ojauomaan laskeviin pintavesiin ja johdettaviin hulevesiin. Näin ollen kuormitus ja vaikutuksen alapuoliseen vesistöön ovat hakemuksen mukaan vähäisiä.

Savukaasulauhteen pH:ta, lämpötilaa ja virtausta mitataan jatkuvatoimisesti. Mittaus tehdään savukaasulauhteen puhdistuksen jälkeen ennen lauhdeveden johtamista ojaan. Karhuntassunojaan johdettavasta savukaasulauhteesta määritetään kerran kuukaudessa pH, TOC, CODCr, sulfaatti- ja kokonaistyppipitoisuus, sähkönjohtavuus, sekä arseeni, kadmium, kromi, kupari, nikkeli, lyijy, sinkki ja elohopea. Hakemuksessa esitetään, että ensimmäisen käyttövuoden jälkeen kokoomanäytteitä otettaisiin joka toinen tai joka kolmas kuukausi, mikäli lauhteen haitta-ainepitoisuudet ovat päätelmien mukaiset ja vaihtelu vähäistä.

Ehdotus

Esittelijä

  • Katariina Serenius, ympäristövalvontapäällikkö, katariina.serenius@tuusula.fi

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää antaa Keravan Lämpövoima Oy:n ympäristöluvan muuttamishakemuksesta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle seuraavan lausunnon.

Ympäristölautakunnan lausunto

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta katsoo, että Keravan Lämpövoima Oy:lle ei tule myöntää lupaa johtaa savukaasupesurin lauhdevesiä Karhuntassunojaan. Ensisijaisesti savukaasupesurin lauhdevedet tulisi käsitellä siten, että ne voidaan johtaa jätevesiviemäriin. Savionojaan kohdistuu jo nykytilanteessa useita kuormitustekijöitä, joita hakemuksessa esitetty muutos vielä lisäisi.

Maastokartasta poiketen Karhuntassunoja kulkee nykytilanteessa pääosin hulevesiviemärissä. Karhuntassunoja purkaa vetensä Savionojaan, joka on luontoselvitysten mukaan luonnoltaan arvokas pienvesistö (puro). Se virtaa Saviontien ja Vantaan rajan välisellä osuudella enimmäkseen luonnonuomassa. Vantaalla Savionoja jatkuu Rekolanojana. Rekolanojassa on tehty viime vuosina lukuisia havaintoja kookkaista merestä kudulle nousseista taimenista sekä todettu taimenen lisääntymistä vuosina 2012, 2016 ja 2017. Myös Savionojassa on potentiaalia lohikalojen lisääntymis- ja elinalueena. Vuonna 2019 aloitettu Tikkurilankosken padon purku Vantaalla lisää todennäköisyyttä sille, että alueella tavataan tulevaisuudessa enemmän merestä vaeltaneita taimenia.

Hakemuksessa ei ole arvioitu lauhdeveden aiheuttamaa sulfaattipitoisuuden nousua Karhuntassunojassa tai Savionojassa, eikä sulfaatin, kohonneen lämpötilan ja kiintoaineksen mahdollisia yhteisvaikutuksia Savionojan ekologiseen tilaan ole esitetty. Hakemuksen mukaan vesi viilenee ja kiintoainetta ja sen sisältämiä haitta-aineita laskeutuu ojan pohjalle, jolloin pitoisuudet vedessä pienenevät. Karhuntassunoja kulkee kuitenkin pääosin hulevesiviemärissä, jossa veden viileneminen sekä kiintoaineksen sedimentoituminen ja muu puhdistuminen on vähäisempää. Keravan Vedeltä saadun tiedon mukaan hulevesiviemäri on pääosin betoninen, joten sulfaattipitoinen vesi aiheuttaisi myös hulevesiviemärille rapautumisriskin.

Hakemus on ristiriidassa laitokselle myönnetyn ympäristöluvan kanssa lauhteen määrän suhteen: luvan mukaan lauhdevettä muodostuu noin 60 000 m3 vuodessa, kun taas muutoshakemuksen mukaan lauhdevettä muodostuisi enintään 30 000 m3 vuodessa. Hakemuksessa on todettu vain yleisellä tasolla, ettei sulfaatin poistaminen savukaasulauhteesta ole tässä hankkeessa teknistaloudellisesti järkevää. Tätä toteamusta ei kuitenkaan ole hakemuksessa perusteltu.

Mikäli Keravan Lämpövoima Oy:lle myönnetään lupa johtaa lauhdevesiä Karhuntassunojan kautta Savionojaan, tulee lupamääräyksessä huomioida Savionojan herkkyys ja luontoarvot. Lisäksi tulee selvittää taimenen mahdolliset elinympäristöt ja lisääntyminen Savionojassa sekä arvioida lauhdevesien vaikutuksia kalastoon. Koska sulfaatin vaikutuksista makeissa vesissä ei ole riittävän tarkkaa tietoa, tulisi varovaisuusperiaatetta noudattaen sulfaatin pitoisuusraja-arvo asettaa riittävän alhaiseksi laitoksen teknisistä ratkaisuista riippumatta. Tarkkailuvelvollisuuteen tulee kuulua useita tarkkailupisteitä, jotka kattavat myös Savionojan. Veden laadun lisäksi tarkkailuun tulee sisällyttää myös velvoite kalataloudellisesta tarkkailusta.

Ympäristölautakunta päättää tarkastaa ja hyväksyä pöytäkirjan tämän asian osalta kokouksessa.

Päätös

Ehdotus hyväksyttiin.

Tiedoksi

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Muutoksenhaku

Päätöksestä ei saa tehdä kuntalain 136 §:n mukaan oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta, koska päätös koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa.