Kunnanhallitus, kokous 29.11.2021

Pöytäkirja on tarkastettu

§ 460 Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi kaavoitus- ja rakentamislaiksi

TUUDno-2019-2109

Aikaisempi käsittely

Kunnanhallitus, 18.11.2019

Valmistelija

Sakari Eskelinen, lakimies, sakari.eskelinen@tuusula.fi

Perustelut

Lausuntopyyntö
Ympäristöministeriö käynnisti maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen keväällä 2018. Kokonaisuudistuksen valmistelua varten asetettiin työryhmä, parlamentaarinen seurantaryhmä ja sidosryhmäfoorumi. Työryhmän alaisuudessa toimii lisäksi kuusi valmistelujaostoa.

Pykäläluonnokset on valmisteltu virkamiestyönä ympäristöministeriössä. Työryhmässä tai parlamentaarisessa seurantaryhmässä ei ole vielä tehty pykäläluonnoksia koskevia linjauksia eli kyseessä ei ole pohjaehdotus. Pykäläluonnoksista saatuja kommentteja on tarkoitus käyttää alueidenkäytön jaostossa ja työryhmässä tehtävän jatkovalmistelun tukena.

Pykäläluonnokset koskevat vain alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Niihin ei sisälly esimerkiksi rakentamisen lupajärjestelmää tai kaavojen toteuttamista koskevia pykäliä.

Nykyiset alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää koskevat säännökset ovat maankäyttö- ja rakennuslain luvussa 3 (valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet), luvussa 4 (maakunnan suunnittelu), luvussa 5 (yleiskaava) ja luvussa 7 (asemakaava).

Ympäristöministeriö pyytää kommentteja uutta alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää koskevista alustavista pykäläluonnoksista ja niiden perusteluista. Kommentit pyydetään antamaan alla olevan Webropol-kyselyn kautta 22.11.2019 mennessä.

Keskeiset muutosluonnokset

Yleiset säännökset
Lain ns. ”Yleisiä säännöksiä” on tarkoitus täydentää. Pykälät 1 § ja 2 § eivät muutu, mutta lain määritelmistä tulisi uusi pykälä käsittäen määritelmät yhdyskuntarakenteesta, aluerakenteesta, liikennejärjestelmästä, liikenneverkosta, viherrakenteesta ja kulttuuriperinnöstä. Lain yleisiin säännöksiin tulisi oma pykälä ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta alueidenkäytön suunnittelusta. Alueidenkäytön suunnittelussa on edistettävä ilmastonmuutoksen hillintää. Yleisiin säännöksiin tulee lisäksi pykälä kansallisen turvallisuuden ja suuronnettomuusvaaraa aiheuttavista toiminnoista alueidenkäytön suunnittelussa. Kyse on maanpuolustuksen, rajaturvallisuuden, rajavalvonnan, väestönsuojelun ja huoltovarmuuden tarpeiden huomioimisesta.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
Lain ns. ”Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita” koskevia pykäliä on tarkoitus täydentää jatkossa niin, että tavoitteet voivat koskea myös asioita, joilla on valtakunnallisesti merkittävä vaikutus ilmastonmuutoksen hillintään tai siihen sopeutumiseen. Muutoin valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden soveltamisalaa ja tavoitteiden valmistelua koskevat pykälät eivät muuttuisi. Tavoitteiden toteuttamista ja huomioon ottamista koskevaa pykälää uudistettaisiin siten, että nyt alueidenkäytön suunnittelussa on edistettävä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista. Viittaus maakunnan suunnitteluun poistettaisiin.

Maakuntakaava
Lain ns. ”Maakuntakaavaa” koskevia pykäliä on luonnosteltu muutettavan laajasti. Maakuntakaavan tarkoitusta koskeva nimenomainen pykälä on uusi. Laatimista ja hyväksymistä koskevaa pykälää muutettaisiin siten, että hyväksyväksi elimeksi mainitaan nyt maakuntavaltuusto.

Maakuntakaavan osalta nykyiset ns. sisältövaatimukset korvattaisiin uusilla pykälillä koskien maakuntakaavan sisältöä ja laadullisia vaatimuksia. Luonnosten mukaan maakuntakaavassa on nyt muutoksena aiempaan kiinnitettävä erityistä huomiota myös aluerakenteen taloudellisuuteen, toimivuuteen, ilmastoon, kiertotalouteen ja viherrakenteen jatkuvuuteen. Maakuntakaavan määräysten osalta muutoksena olisi että, ns. suojelumääräyksiä ei enää voisi antaa maakuntakaavassa.

Maakuntakaavan oikeusvaikutusten osalta pykäliä luonnostellaan muutettavan siten, että maakuntakaavan valtakunnallisen ja maakunnallisen liikennejärjestelmän ja -verkon sekä muun infrastruktuurin kehittämisen periaatteet sekä maakunnan viherrakenne ja sen kehittämisen periaatteet olisivat ohjeena laadittaessa ja muutettaessa kuntakaavaa alueella, jolla ei ole voimassa kaupunkiseutukaavaa. Laadittaessa tai muutettaessa kaupunkiseutukaavaa on kaupunkiseutukaava sovitettava maakuntakaavan kokonaisuuteen em. asioiden osalta. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä otettava em. asiat huomioon ja varmistettava, etteivät toimenpiteillä vaikeuta em. asioiden toteutumista.

Maakuntakaava ei ole kuntakaavan ja kaupunkiseutukaavan alueella voimassa muutoin kuin kaavojen laatimista ja muuttamista koskevan vaikutuksen osalta.

Kaupunkiseutukaava
Lakiin luonnostellaan otettavaksi kahta uutta kaavatyyppiä ”Kaupunkiseutukaavaa” ja ”Kuntakaavaa” koskevat pykälät. Kaupunkiseutukaava korvaisi nykyisen yleiskaavan ja asemakaavan.

Kaupunkiseutukaavan tarkoitusta koskevan pykäläluonnoksen mukaan Kaupunkiseutukaavan tarkoituksena on sovittaa yhteen kaupunkiseudun merkittävät yhdyskuntarakenteen kehittämisen periaatteet ja tavoitteet. Kaupunkiseutukaavan tavoitteena on luoda toiminnallinen kokonaisuus, joka luo edellytykset erityisesti riittävälle asuntotarjonnalle, kestävään liikkumiseen perustuvalle liikennejärjestelmälle, elinkeinoelämän monipuoliselle kehittämiselle ja yhtenäiselle viherrakenteelle.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kaupunkiseutukaavan laatimista ja hyväksymistä. Kaupunkiseutukaava voidaan laatia, jos kaupunkiseudun kunnat niin sopivat. Kaava-alueeseen kuuluvat kunnat vastaavat yhteistyössä kaavan laatimisesta. Kaupunkiseutukaava hyväksytään kuntien yhteisessä toimielimessä tai kuntakohtaisesti kunkin kaupunkiseutukaavaan kuuluvan kunnan valtuustossa.
Hyväksyttäessä kaupunkiseutukaava kuntien valtuustoissa, valtuustojen on hyväksyttävä kaava kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä hyväksymispäätöksestä. Jos kaavaa ei ole hyväksytty kokonaan mainitussa ajassa, hyväksymispäätökset raukeavat. Kaupunkiseutukaavan muutos voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain, jos muutos on tarpeen useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteensovittamiseksi.

Lakiin on luonnosteltu uusi kaupunkiseutukaavan sisältöä koskeva pykälä. Kaupunkiseutukaavassa on esitettävä siinä laajuudessa kuin laadittavan kaupunkiseutukaavan ohjaustavoite edellyttää: 1) kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehittämisen periaatteet; 2) kaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittämisen sekä liikennejärjestelmän ja maankäytön yhteensovittamisen periaatteet huomioiden erityisesti kestävän liikkumisen edellytykset; sekä 3) kaupunkiseudun kannalta riittävä viherrakenne. Kaupunkiseutukaavassa voidaan käsitellä myös muita kaupunkiseudun kehityksen kannalta tarpeellisia asioita.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kaupunkiseutukaavan laadullisia vaatimuksia. Kaupunkiseutukaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota kaupunkiseudun: 1) yhdyskuntarakenteen toimivuuteen ja kestävyyteen sekä palveluiden, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueiden saavutettavuuteen; 2) liikennejärjestelmän toimivuuteen ja kestävyyteen, erityisesti joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräliikenteen edellytyksiin; 3) keskusta-alueiden palveluiden kehittämisedellytyksiin; 4) viherrakenteen jatkuvuuteen ja virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen; 5) asuntotuotannon riittävyyden ja monipuolisuuden, elinympäristön laadun sekä alueiden välisen haitallisen eriytymiskehityksen ehkäisyn edellytyksiin; 6) luonnonvarojen kestävään käyttöön ja kiertotalouden edellytyksiin; 7) elinkeinoelämän kestäviin toimintaedellytyksiin; 8) maiseman ja kulttuuriperinnön turvaamiseen ja vaalimiseen; sekä 9) luonnonarvojen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja vaalimiseen.

Kaavaa laadittaessa on myös otettava huomioon alueiden käytön taloudellisuus ja se, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa. Kaavaa laadittaessa on selvitettävä, kenen toteutettavaksi kaava ja sen edellyttämät toimenpiteet kuuluvat. Edellä tarkoitetut asiat on otettava huomioon siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin kaupunkiseudun alueiden käyttöä koskevien tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kaupunkiseutukaavan määräyksiä. Sen mukaan kaupunkiseutukaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan kaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa. Jos jotakin aluetta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, kaupunkiseutukaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset).

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kaupunkiseutukaavan oikeusvaikutuksia muuhun suunnitteluun ja viranomaistoimintaan. Sen mukaan kaupunkiseutukaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa kuntakaavaa. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava kaupunkiseutukaava huomioon ja varmistettava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Kaupunkiseutukaava ei ole kuntakaavan alueella voimassa muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetun kuntakaavan laatimista ja muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. Kaupunkiseutukaava voi olla voimassa korkeintaan 12 vuotta.

Kuntakaava
Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien ns. Kuntakaavaa. Kuntakaavan tarkoituksena on kunnan alueidenkäytön ja rakentamisen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Kuntakaavassa esitetään alueen tavoitellun kehittämisen periaatteet sekä ohjataan rakentamista ja muuta alueidenkäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, julkisen tilan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kuntakaavan laatimista ja laatimistarvetta. Kunta vastaa kuntakaavan laatimisesta ja sen pitämisestä ajan tasalla muuttamalla sitä sen mukaan kuin kunnan kehitys tai alueidenkäytön ohjaustarve sitä edellyttää. Kuntakaava voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain. Tällöin laadittavan kaavan tulee sopeutua kuntakaavan kokonaisuuteen. Kuntakaavassa on määrättävä miltä osin kuntakaava korvaa samaa aluetta koskevan aikaisemmin hyväksytyn kuntakaavan tai sen kaavamerkinnän tai kaavamääräyksen tai miltä osin kuntakaava täsmentää aiemmin hyväksyttyä kuntakaavaa.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kuntakaavan hyväksymistä. Kuntakaavan hyväksyy kunnanvaltuusto. Valtuuston päätösvaltaa voidaan hallintosäännössä siirtää kunnanhallitukselle tai lautakunnalle.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kuntakaavan laadullisia vaatimuksia. Sen mukaan kuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota: 1) yhdyskuntarakenteen toimivuuteen, taloudellisuuteen ja kestävyyteen sekä palveluiden, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueiden saavutettavuuteen; 2) liikennejärjestelmän toimivuuteen ja kestävyyteen, erityisesti joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiin; 3) keskusta-alueiden palveluiden kehittämisedellytyksiin; 4) virkistykseen soveltuvien alueiden, puistojen ja viherympäristön riittävyyteen ja jatkuvuuteen; 5) asuntotuotannon riittävyyteen ja monipuolisuuteen sekä asuinalueiden välisen haitallisen eriytymiskehityksen ehkäisyyn; 6) rakennetun ympäristön laatuun sekä elinympäristön terveellisyyteen, turvallisuuteen ja viihtyisyyteen; 7) luonnonvarojen kestävään käyttöön, kiertotalouden edellytyksiin sekä energia-, vesi ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen; 8) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin; 9) maiseman, ja kulttuuriperinnön sekä rakennettuun ympäristöön sisältyvien erityisten arvojen vaalimiseen; sekä 10) luonnonarvojen vaalimiseen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Edellä tarkoitetut asiat on otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan kuntakaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Kuntakaava ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua kuntakaavan tarkoitus huomioon ottaen.

Kuntakaava ei saa suoraan rakentamista ohjaavien alueiden ulkopuolella aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa. Suoraan rakentamista ohjaavalla kuntakaavalla ei saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kuntakaavamääräyksiä. Sen mukaan kuntakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan aluetta rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (kuntakaavamääräykset). Kuntakaavamääräykset voivat koskea myös haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, kuntakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Suojelumääräysten tulee olla maanomistajille kohtuullisia.

Kuntakaavaan voidaan ottaa 2 momentin estämättä rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) 3 §:ssä tarkoitetun kohteen suojelemiseksi tarpeelliset määräykset. Oikeudesta korvaukseen on voimassa, mitä edellä mainitun lain 13–15 §:ssä säädetään. Korvausvelvollinen muun kuin valtakunnallisesti merkittävän kohteen suojelun osalta on kuitenkin kunta. Kunnalle voidaan myöntää maksamiinsa korvauksiin avustusta valtion varoista talousarvion rajoissa. Mitä edellä säädetään kunnan korvausvelvollisuudesta, ei koske julkisyhteisöjen omistamia rakennuksia.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kehittämisperiaatteita. Kuntakaava voi sisältää kehittämisperiaatteita, joilla ohjataan yleispiirteisesti kunnan alueidenkäytön yksityiskohtaista suunnittelua. Kehittämisperiaatteet voivat muun ohella koskea alueidenkäytön ja rakentamisen muutos- tai tehostamistarpeita, täydennysrakentamisen periaatteita tai muuta alueidenkäytön kehittämistarvetta.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kuntakaavan oikeusvaikutuksia. Kuntakaavaa käytetään suoraan rakennusluvan perusteena kuntakaavan niillä alueilla, joilla kaavassa on siitä erikseen määrätty.

Kuntakaavassa voidaan enintään kolmen vuoden ajaksi kieltää uuden rakennuksen rakentaminen, jos se kaavan toteuttamisen ajoittamiseksi on tarpeen. Kunta saa erityisestä syystä pidentää kieltoaikaa enintään kolme vuotta.
Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta varmistettava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kuntakaavan toteutumista.

Kuntakaava-alueelle ei saa sijoittaa toimintoja, jotka aiheuttavat haittaa kaavassa osoitetulle muulle alueiden käytölle. Kuntakaava-alueelle ei saa myöskään sijoittaa toimintoja, jotka ovat haitallisten tai häiriöitä aiheuttavien ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista koskevien kuntakaavamääräysten vastaisia.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien rakentamisrajoituksia ja toimenpiderajoitusta. Sen mukaan kuntakaavan niillä alueilla, joilla kuntakaavaa käytetään suoraan rakennusluvan myöntämisen perusteena, rakennusta ei saa rakentaa vastoin kuntakaavaa (rakentamisrajoitus).

Kuntakaavan niillä alueilla, joilla kuntakaavassa ei ole määrätty kaavan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena, lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan kuntakaavan toteutumista.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu lupa on kuitenkin myönnettävä, jos kuntakaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämä lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta (ehdollinen rakentamisrajoitus). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa kuntakaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty kuntakaavan toteuttamista varten.

Kuntakaavassa voidaan määrätä, ettei 2 momentissa tarkoitetulla alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan kuntakaavan toteutumista (rakentamisrajoitus). Tällöin ei sovelleta, mitä 3 momentissa säädetään.

Kuntakaavassa voidaan myös määrätä, ettei maisemaa muuttavaa toimenpidettä saa suorittaa ilman X §:ssä tarkoitettua lupaa (toimenpiderajoitus).

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kuntakaavan laatimisaloitetta. Sen mukaan kunnan jäsenellä on oikeus tehdä kunnalle perusteltu aloite kuntakaavan laatimiseksi tai muuttamiseksi. Kunnan on käsiteltävä aloite ilman aiheetonta viivytystä.

Lakiin on luonnosteltu uusi pykälä koskien kuntakaavan ajanmukaisuuden arviointia. Sen mukaan kunnan tulee seurata kuntakaavan ajanmukaisuutta ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin vanhentuneen kuntakaavan uudistamiseksi. Kuntakaavan ajanmukaisuus on arvioitava vähintään 10 vuoden välein.

Kuntakaavaa ei voi käyttää rakennusluvan perusteena, jos 1 momentissa tarkoitettua arviointia ei ole tehty.

Kuntakaavan ajanmukaisuus tulee arvioida siten, että arvioitava alue muodostaa arvioinnin kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Kunnan päätökseen, jolla kuntakaavan on todettu olevan ajanmukainen, ei saa valittamalla hakea muutosta.

Kaikkia kaavatasoja koskevia säännöksiä
Lopuksi lakiin on luonnosteltu ”Kaikkia kaavatasoja koskevia säännöksiä” Kaavan esitystapaa koskevan pykäläluonnoksen mukaan maakuntakaava, kaupunkiseutukaava ja kuntakaava esitetään kartalla. Kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset. Suoraan rakentamista ohjaavassa kuntakaavassa esitetään lisäksi eri alueiden rajat ja rakentamisen määrän ohjaus sekä toimintojen ja muodon ohjaus suunnittelutarpeen edellyttämällä tarkkuudella. Maakuntakaavaan, kaupunkiseutukaavaan ja kuntakaavaan liittyy selostus, jossa esitetään kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot.

Kaavatietojen saatavuus valtakunnallisessa maankäyttöjärjestelmässä –pykäläluonnoksen mukaan kaava, selostus ja kaavan perusteena oleva keskeinen selvitysaineisto on oltava saatavilla valtakunnallisessa maankäyttöjärjestelmässä yhteentoimivassa ja koneluettavassa muodossa.

Viimeisenä lakiin on luonnosteltu kaavan voimaantulo ja hyväksymispäätöksestä tiedottaminen –pykälä. Sen mukaan päätös maakuntakaavan, kaupunkiseutukaavan ja kuntakaavan hyväksymisestä on saatettava yleisesti tiedoksi niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan.

Kun kaavan hyväksymispäätös on lainvoimainen, kaava on liitettävä ennen sen voimaantuloa osaksi valtakunnallista maankäyttöjärjestelmää siten, että se on julkisesti järjestelmästä saatavissa. Kaava tulee voimaan, kun se on saatettu yleisesti tiedoksi niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan.

Hyväksyttäessä kaupunkiseutukaava kuntien valtuustoissa, kaupunkiseutukaava voi tulla voimaan vasta kun kaikki kunnat ovat osaltaan hyväksyneet kaavan ja hyväksymispäätökset ovat lainvoimaisia.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kaavan voimaantulosta.

Kunnan lausunnon valmistelu
Kunnan lausuntoa varten kaavoitustoimelle annettiin tilaisuus tutustua lakiluonnokseen perusteluineen. Lausuntoa varten kuntasuunnittelupäällikkö, kaavoituspäällikkö ja rakennuslakimies tutustuivat aineistoon. Ympäristöministeriö on pyytänyt kommentoimaan pykäläluonnoksia seuraavalla jaotuksella Webropol-kysymysten mukaisesti:

1.Vastaajan taustaorganisaatio
2.Taustaorganisaation nimi
3.Kommentit yleisiä säännöksiä koskeviin pykäliin
4.Kommentit valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskeviin pykäliin
5.Kommentit maakuntakaavoitusta koskeviin pykäliin
6.Kommentit kaupunkiseutukaavaa koskeviin pykäliin
7.Kommentit kuntakaavaa koskeviin pykäliin
8.Kommentit kaikkia kaavatasoja koskeviin kysymyksiin
9.Millä muulla kuin näissä pykäläluonnoksissa esitetyllä tavalla alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää voitaisiiin kehittää?
10. Yleiset kommentit ja kommentit lain jatkovalmisteluun

Kunnanhallituksen lausunto
Kunnanhallitus päättää antaa Webropol-kyselylomakkeessa esitetyn jaottelun mukaisesti seuraavat kommentit ympäristöministeriölle:

1. Vastaajan taustaorganisaatio:

- Kunta

2. Taustaorganisaation nimi:

- Tuusulan kunta

3. Kommentit yleisiä säännöksiä koskeviin pykäliin:

- Määritelmien täsmentäminen ja täydentäminen omassa pykälässä on hyvä asia, kuten myös mm. liikenneverkon käsitteen täydentäminen myös kävelyn ja pyöräliikenteen osalta.

- Hyvä että ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen huomioidaan alueidenkäytön suunnittelussa ja siitä uusi nimenomainen oma pykälä.

- Hyvä että em. pykälässä mainitaan myös joukkoliikenne, kävely ja pyöräily.

- Hyvä ettei em. pykälä kategorisesti näyttäisi estävän myös hajarakenteisten kuntien kehittämistä, vaikka se ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta onkin ristiriitaista.

4. Kommentit valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskeviin pykäliin:

- Hyvä että Ilmastonmuutoksen hillintä tai siihen sopeutuminen on lisätty valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin.

5. Kommentit maakuntakaavoitusta koskeviin pykäliin:

- Hyvä että laadullisiin vaatimuksiin on sisällytetty myös ilmaston kannalta kestävät liikenneratkaisut, kiertotalous, viherrakenteen jatkuvuus yms..

- Maakuntakaavassa aiemmin päätetyt seudulliset seikat tulisi edelleen pitää seudullisesti arvioitavina ja päätettävinä. Aluerakenne ja mm. seudullisten suuryksiköiden sijainti eivät voi jäädä kuntakaavoituksen varaan, koska kyseessä on seudullisesta edusta ja koko alueen toimivuudesta.

6. Kommentit kaupunkiseutukaavaa koskeviin pykäliin:

- Kaavatyypin käytön kannustimet / pakottavat keinot näyttävät jäävän puuttumaan. Tämä voi vähentää kaavatyypin käyttöä. Vrt. kuntien yhteiset yleiskaavat nykylaissa ja -käytännössä. Maakuntakaavan merkintöjen myötä kuntien rajapintaan tulevien haitat tai hyödyt on hyvin hankalaa ratkaista, jos kuntien intressit ovat risteäviä. Esimerkiksi kaupallisten keskittymien tai liikenneväylien linjaukset olisi suotavaa ratkaista kaupunkiseutukaavassa. Näin ollen kaupunkiseutukaavan tulisi olla pakollinen silloin, kun maakuntakaavan ratkaisu jättää auki kysymyksiä, joihin naapurikuntien intressit eivät ole yhteneviä.

- Jatkovalmistelussa tulee täsmentää voidaanko kaupunkiseutukaava määrätä tulemaan voimaan osittain MRL 201 §:n nojalla ja miten tarkalleen mainittua pykälää sovelletaan silloin kaupunkiseutukaavan osalta.

- Kaupunkiseutukaavan sisältöä koskevan pykälän mukaan kaavassa voidaan käsitellä myös muita kaupunkiseudun kehityksen kannalta tarpeellisia asioita. Määritelmä näyttäisi olevan hyvin joustava ja voi vaatia täsmennystä jatkovalmistelussa. Muuten asiaan voidaan joutua hakemaan tulkintaa valitusten kautta.

- Hyvä että laadullisissa vaatimuksissa mainitaan nyt erikseen myös joukkoliikenne, kävely ja pyöräily sekä kiertotalous.

7. Kommentit kuntakaavaa koskeviin pykäliin:

- Hyvä että MRL:n kuntakaavaa koskevaan lukuun tulee oma nimenomainen pykälä kuntakaavan laatimisaloitteesta sen sijaan, että aloiteoikeudesta säädettäisiin edelleen vain kuntalaissa.

- Kuntakaavan ajanmukaisuuden arvioinnin osalta on syytä täsmentää mikä vähimmäismenettely täyttäisi vaatimuksen ajanmukaisuuden arvioinnin lainmukaisesta suorittamisesta.

- Kuntakaavan laadullisten vaatimusten osalta jatkovalmistelussa syytä tarkentaa miten kuntakaavan ohjaustavoite määritellään.

- Vaiheittain laadittavan kuntakaavan tai nykyisten vaiheittain laadittavien kaavojen laatimisesta on niukasti kokemuksia ja käytännöt tuntuvat olevan epäselviä ELY-keskuksellekin. Vaihekaavan laatiminen on hyvä ja käytännöllinen ratkaisu tarpeeseen päivittää tiettyjä kaavojen teemoja. Vaihekaavoittamisen myötä toisaalta on vaara, että tietyt hankalina pidetyt teemat jäisivät käsittelemättä, vaikka kaavojen ajanmukaisena pitämisvelvoite MRL:ssä olisikin. Kaikkien laatu- tai sisältövaatimusten käsittelyn tulisi olla välttämätöntä ja siksi vaihekaavan laatiminen tulisi olla mahdollista vasta kaavan muuttamiseksi.

- Mainittu "asuinalueiden välinen haitallisen eriytymiskehitys" voi olla vaikeaa estää kaavajärjestelmän keinoin, jos kyse on enemmänkin asuntopolitiikasta.

- Esityksessä oleva kohta: "Jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, kuntakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Suojelumääräysten tulee olla maanomistajille kohtuullisia.", pitäisi alkaa: "Jos jotakin aluetta, rakennusta tai muuta yksittäistä kohdetta on ..."

- Kaavan esitystapa -momentti on liian niukka. Lain valmisteluvaiheessa tulisi käytännön esimerkein tutkia miten muutokset vaikuttavat. Esimerkit tulisi esittää lausuntopyyntöjen yhteydessä, jotta kaikilla osallisilla olisi sama käsitys nyt vain tekstinä kuvatusta, kuten oli tehty kehittämisperiaatteiden osalta.

- Miten skaalaatuvuus ratkaistaan käytännössä? Tästäkin olisi hyvä saada esimerkki. Voiko yksi kaava sisältää tarkkuudeltaan eri tasoisia osia?

- "Kaavaa laadittaessa on myös otettava huomioon alueiden käytön taloudellisuus ja se, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa." Virkettä tulisi jatkaa: ”ellei se kaavan tavoitteista johtuen ole perusteltua.”

8. Kommentit kaikkia kaavatasoja koskeviin kysymyksiin:

- Jatkovalmistelussa on syytä tarkentaa puuttuuko suoraan rakentamista ohjaavassa kuntakaavassa esitettyjen asioiden joukosta jotain, kuten esim. rakentamisen laatu ja tyyppi yms.

- Kaavatietojen saatavuus valtakunnallisessa maankäyttöjärjestelmässä. Luonnosteltu pykälä vaikuttaa hyvältä ajatukselta. Kuka järjestelmän ylläpitää ja kustantaa ? Edellyttääkö koneluettava muoto kuntien investointeja ? Samalla kun tätä sinänsä loistavaa ajatusta selvitetään, kannattaa selvittää myös, voisiko saman alustan kautta jakaa ja yhtenäistää muitakin kuntien ylläpitämiä paikkatietopohjaisia tietoja jaettavaksi.

9. Millä muulla kuin näissä pykäläluonnoksissa esitetyllä tavalla alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää voitaisiiin kehittää ?

- Jatkovalmistelussa tulee varmistaa kaupunkiseutukaavan ja kuntakaavan osittainen voimaansaattamismenettely MRL 201 §:n nojalla ja selvittää tarkalleen miten mainittua pykälää sovelletaan uuden kaupunkiseutukaavan ja kuntakaavan osalta.

10. Yleiset kommentit ja kommentit lain jatkovalmisteluun:

- Lainmuutosten lopullinen aikataulu on määriteltävä ja kerrottava mahdollisimman tarkasti

- Siirtymäsäännökset nykyisten yleis- ja asemakaavojen osalta sekä lain voimaantullessa keskeneräisten yleis- ja asemakaavojen osalta. Tuleeko tällaisia säännöksiä ja millaisia ne ovat?

Ehdotus

Esittelijä

Arto Lindberg, valtuuston puheenjohtaja, arto.lindberg@tuusula.fi

Kunnanhallitus päättää

merkitä tiedoksi ympäristöministeriön lausuntopyynnön liitteineen
päättää hyväksyä perusteluosan mukaisen lausunnon ympäristöministeriölle toimitettavaksi
tarkastaa ja hyväksyä pöytäkirjan tämän asian osalta välittömästi kokouksessa.

Päätös

Ehdotus hyväksyttiin.

Valmistelija

Sakari Eskelinen, lakimies, sakari.eskelinen@tuusula.fi
Henna Lindström, yleiskaavasuunnittelija, henna.lindstrom@tuusula.fi

Perustelut

Yleistä

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja luonnoksesta hallituksen esitykseksi, joka koskee uutta kaavoitus- ja rakentamislakia.

Uudella kaavoitus- ja rakentamislailla on tarkoitus korvata voimassa oleva maankäyttö- ja rakennuslaki. Lausuntopyyntö koskee myös samassa yhteydessä esitettyjä muutoksia eräisiin muihin lakeihin. Esityksen päätavoitteita ovat hallitusohjelman mukaisesti hiilineutraali yhteiskunta, luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen sekä rakentamisen laadun parantaminen ja digitalisaation edistäminen. Tavoitteena on lisäksi muun muassa edistää kaavaprosessin sujuvuutta, vahvistaa kuntien maapolitiikkaa, parantaa ihmisten osallistumismahdollisuuksia, edistää rakentamisen luvissa ja ilmoituksissa yhden luukun periaatetta ja sähköistä asiointia sekä luoda rakennetun ympäristön valtakunnallinen digitaalinen rekisteri ja tietoalusta, joihin maankäyttöä ja rakentamista koskevat päätökset ja prosessit tukeutuvat. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2024.

Lausunto on pyydetty toimittamaan lausuntopalvelu.fi -palvelun kautta. Samasta osoitteesta löytyy lakiluonnos perusteluineen. Lausuntopyyntöön sisältyy seuraavat kysymykset:

Huomioita alueidenkäytön kokonaisuudesta (erityisesti luvut 1–16, 37–40)
Huomioita kaavojen toteuttamisen kokonaisuudesta (erityisesti luvut 1, 17–24, 37–40)
Huomioita rakentamisen kokonaisuudesta (erityisesti luvut 1, 25–36, 37–40)
Lakiuudistuksen valmistelun aikana käydyissä keskusteluissa on ollut esillä myös maakuntakaavaa koskeva vaihtoehtoinen malli, missä maakuntakaavan oikeusvaikutuksia ei rajattaisi laissa vaan maakuntakaava olisi nykyiseen tapaan kokonaisuudessaan oikeusvaikutteinen. Vaihtoehtoinen malli olisi oikeusvaikutusten osalta pääosin nykyisen lain kaltainen, mutta malli ei kuitenkaan sisältäisi nykyisen lain mukaista maakuntakaavan toteuttamisen edistämisvelvoitetta. Lausunnonantajia pyydetään esittämään näkemyksensä lakiluonnoksessa esitetyn mallin lisäksi myös vaihtoehtoisesta mallista.
Pyydetään näkemystä luonnoksessa ehdotetun toteuttamismaksun (nykylain kehittämiskorvaus) maksuvelvollisuuden alarajasta 250 kerrosneliömetriä (142 §). Tontinomistajan on maksettava maksu kunnalle, jos kunta vaatii maksun laissa säädetyin menettelyin. Jos asemakaavoituksen tuoma lisärakennusoikeus jää tätä pienemmäksi, ei maksuvelvollisuutta ole. Nykylaissa vastaava alaraja on 500 kerrosneliömetriä.
Erityisharkinta-alueen sijoittamisluvan lupaedellytyksissä ollaan palaamassa oikeusharkinnasta rakennuslain aikaiseen tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Miten lupaedellytykset pitäisi kirjoittaa, jotta: a) tuomioistuimen kannalta kunnan myöntämä lupa on mahdollista pitää voimassa eikä lupa mene valituksen johdosta nurin oikeudessa automaattisesti esimerkiksi siksi, että luvalla käsitellään vain yhden rakennuspaikan, eikä sitä ympäröivien alueiden tilanne? b) kunnan kannalta on mahdollista evätä lupa esimerkiksi siksi, että kyseinen rakentamisen lievealue on suunniteltava kaavoituksellisesti kokonaisuutena?
Miten päävastuullisen toteuttajan toteutusvastuuta koskevan pykälän perustelut pitäisi kirjoittaa, jotta niistä kävisi kyllin selkeäasti ilmi, että allianssimallin tai muiden yhteistoiminnallisten toteutusmuotojen käyttäminen on hankkeessa mahdollista?
Millaisia ja kuinka suuria taloudellisia vaikutuksia näette päävastuullisen toteuttajan toteutusvastuun aiheuttavan kuluttajille?
Olennaisten teknisten vaatimusten vaatimustasoa ei ole lähtökohtaisesti muutettu kaavoitus- ja rakentamislaissa lukuun ottamatta luonnonvalon johtamista asuintilaan. Miten asumista ja majoitusta koskevia olennaisia teknisiä vaatimuksia pitäisi mielestänne muuttaa ottaen huomioon kalustettujen asuntojen vuokraus ja Airbnb-toiminta?
Millaisia vaikutuksia näette ehdotettujen muutosten aiheuttavan?

Kuntaliitto antoi lausuntonsa 28.10.2021 ja KUUMA-seutu liikelaitoksen johtokunta 18.11.2021 (liitteenä).

Tuusulan kunnanhallituksen lausunnon on valmistellut kattava joukko viranhaltijoita kaavoituksesta, maankäytöstä, rakennusvalvonnasta ja lisäksi valmisteluun on osallistunut lakimies.

TUUSULAN KUNNANHALLITUKSEN LAUSUNTO

Tuusulan kunta yhtyy Kuntaliiton ja KUUMA-seudun lausuntoihin. Lisäksi Tuusulan kunta lausuu seuraavaa:

Alueidenkäytön kokonaisuus

Lain tavoitteena on ollut yksinkertaistaa alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Tuusulan kunta ei koe tavoitteen toteutuvan esitetyssä kaavoitus- ja rakentamislaissa. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä ja kaavahierarkia ehdotetaan säilytettäväksi pitkälti ennallaan, lisäksi laki toisi nykyiseen suunnittelujärjestelmään uuden pakollisen suunnittelutason, kaupunkiseutusuunnitelman. Kunta näkee, että kaupunkiseutujen maankäytön suunnittelun tulee säilyä edelleen vapaaehtoisena toimintana, jota kunnat voivat tehdä yhteisyössä esimerkiksi MAL-sopimusmenettelyyn liittyen.

Seututasoinen yhteistyö, jota jo nyt tehdään ansiokkaasti MAL-työssä, on tärkeää, mutta kaupunkiseutusuunnittelun pakollisuus ei palvele seudullisen suunnittelun tavoitteita. Kaupunkiseutusuunnitelman ollessa oikeusvaikutukseton lakiluonnoksessa määritelty vaikutusten arviointi ja osallistaminen ovat suhteettoman raskaita prosesseja hyötyihin nähden. Julkisen nähtäville asettamisen ja valitusmadollisuuden hyödyt ovat epäselvästi määriteltyjä ja niihin voi liittyä ennakoimattomia riskejä. Toisaalta myös kuntalaisia todennäköisesti hämmentäisi, mikä merkitys osallistamisella on, jos tavoitellaan vain oikeusvaikutuksetonta suunnitelmaa. Samalla kun maakuntakaavan ohjausvaikutusta kavennetaan koskemaan vain tiettyjä teemoja, seututasoisten selvitysten ja vaikutusten arviointien tilaaminen ja kustannukset lankeaisivat kunnille.

Kaupunkiseutusuunnitelman laatimisen tarkka muodollisuus ja sen mahdollinen muutoksenhaku kasvattaisivat huomattavasti seutusuunnittelun prosessiin käytettävää aikaa. Näin ollen kaupunkiseutusuunnitelma ei voisi olla toimivan ja sujuvasti valmisteltavan MAL-sopimuksen pohjana eikä varsinkaan korvata sitä. Esimerkiksi lakiluonnoksen mukaisessa kaupunkiseutusuunnittelussa ei ole mitenkään huomioitu oleellista kuntarajat ylittävää seudullista liikennejärjestelmäsuunnittelua. Siten kaupunkiseutusuunnitelmaa ei voi edellyttää tehtäväksi, tai MAL-sopimukseen liittyvä lakisääteinen liikennejärjestelmäsuunnittelu on säilytettävä entisen kaltaisena ja erillään seutusuunnittelusta. Näillä perusteilla kaupunkiseutusuunnitelma ei voi korvata MAL-suunnittelua, vaan sitä pitää jatkaa kuten ennenkin. Uusi kaavoituksen taso poistaisi vahingollisesti nykyiset seudulliset toimivat ja sujuvat menettelytavat.

Lakiluonnos ei sujuvoita kaavaprosessia hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti. Toteutuessaan laki lisäisi kunnalle uusia hankalia menettelyjä, lisäten selvitysten velvoitteita. Selvitysvelvoitteet puolestaan edellyttäisivät huomattavaa lisäresursoinnin tarvetta hankaloittaen entisestään kuntien toimintamahdollisuuksia. Kaavoitus- ja rakentamislakiluonnoksen vaikutusten arviointi ei ole riittävää, koska on tunnistettavissa, että kunnalle aiheutuvien muutosten vaikutuksia ei ole huomioitu kattavasti. Lakiluonnoksen kaupunkiseutusuunnitelma ei tuottaisi minkäänlaisia hyötyjä tai arvoja, jos se korvaisi nykyiset ylikunnalliset suunnittelukäytännöt. Se vain kasvattaisi byrokratiaa, monimutkaistaisi kaavatasojen keskinäistä rakennetta sekä lisäisi oleellisesti jo nyt suuria julkisen sektorin työmääriä. Kaupunkiseutusuunnitelmien valmistelu olisi kuntien vastuulla ja huomattavan laajuisen uuden kaavatason laadintaan ei ole osoittaa nykyistä enempää resursseja, kun myös muut tehtävät on kyettävä suorittamaan häiriöttä.

Tuusulan kunta onkin huolissaan eteenkin pienten kuntien resursseista. Lakisääteiset selvitysvelvoitteet kuntakaavoituksessa laajenisivat lakimuutoksen myötä huomattavasti. Yleiskaavoissa tehtäisiin jatkossa alueidenkäytön ratkaisuja, jotka on aiemmin tehty maakuntakaavoissa ja näin kunnille siirtyisi näiltä osin vastuu selvitysten ja vaikutusten arvioinnin laatimisesta (esimerkiksi kaupallisen verkon seudulliset vaikutukset). Myös laissa esitetyt yleis- ja asemakaavan laadulliset vaatimukset ja vaikutusten arviointi todennäköisesti merkittävistä vaikutuksista lisäävät selvitysten laatimisen tarvetta ja siten kuntien työmäärää. Asemakaavoitukseen liittyvien aloitteiden käsittely neljän kuukauden määräajassa vuorovaikutusmenettelyineen on mahdotonta toteuttaa. Lisäksi laki tuo lisää velvoitteita yksityisten maanomistajien erityiseen tiedottamiseen liittyen.

Kuntien selvitysvastuu laajenee myös lakiin kirjattujen haitankorvauspykälien vuoksi. Lakiesityksen mukaan kiinteistönomistajalla on oikeus saada korvausta metsänkäytön rajoituksesta, jos rajoituksesta aiheutuu maanomistajalle vähäistä suurempaa taloudellista menetystä (KRL 170 §). Lakimuutoksen myötä kaavatyössä tulisi selvittää, aiheutuuko yksittäiselle maanomistajalle tarkkaa euromääräistä haittaa (3 000€). Tällaisen yksittäisten kiinteistöjen puuston hinnan selvittämistyö metsäisen kunnan yleiskaavaprosessin yhteydessä on kohtuutonta. Tämä voi saada aikaan tilanteen, jolloin kunnan yleiskaavaan ei tulla merkitsemään paikallisesti arvokkaita luontokohteita tai varata alueita virkistykseen, koska varmuutta korvausvelvollisuudesta ei ole. Kunta katsoo, että lain laatimisen tavoite luonnonsuojelusta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ei tällöin toteudu.

Rakentamispaine pääkaupunkiseudun kehyskunnissa on kova. Nykyiset rakennusluvan myöntämisen edellytykset suunnittelutarvealueella MRL 137 §:ssä ovat selkeät ja nämä tulee säilyttää. Esitetyn kaavoitus- ja rakentamislain mukaisessa sijoittamisluvan myöntämisessä erityisharkinta-alueelle voi jäädä jää epäselväksi, tuleeko huomioiduksi hankkeen vaikuttavuus, valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävä kulttuurimaisema ja rakennettu kulttuuriympäristö, palvelujen saatavuus ja maanomistajien yhdenvertainen kohtelu. Epäselväksi jää myös, vesittyykö emätilatarkastelu täysin, mikä johtaisi suunnittelemattoman asutuksen muodostumiseen ja tätä kautta merkittäviin kustannuksiin kunnallistekniikan ja palveluiden tuottamisen- ja saavutettavuuden näkökulmasta.

Lain valmistelun pohjana on ollut hyviä tavoitteita koskien mm. ilmastonmuutoksen huomioimista tai siirtymistä tietomallipohjaiseen tiedontuottamiseen. Periaatteessa poikkihallinnollisen tiedonkulun ja digitalisaation kehittäminen lakiin perustuen on hyvä tavoite. Valtakunnallinen digitaalisen rakennetun ympäristön rekisteri ja tietokanta sekä sen kehittäminen yhteen toimivana ovat kannatettava ajatus. Digitaalisten menetelmien käyttöönotto muuttaa suunnittelun ja päätöksenteon prosesseja sekä tiedonsiirron velvoitteita - nämä eivät saa lisätä kuntien työtaakkaa kohtuuttomasti. Lakiluonnoksen edellyttämä tietomallimuotoisten kaavojen laatiminen ja koneluettavuuden vaatimus eivät saa mitenkään rajoittaa tai ohjailla kaavojen sisältöä, sisältöjen tuotantoa eikä paikallisten olosuhteiden ja erityistilanteiden huomioimista. Valtion osallistuminen keskitetyn rekisterijärjestelmän toimintaan on oltava riittävää, sekä tiedon tuottajien että sen käyttäjien puolesta. Lain edellyttämä tiedonsiirto kunnilta valtiolle tulee olla kertaluontoista ja automatisoitua. Valtion eri toimijoiden on hyödynnettävä täysin samoja, kunnista keskitettyyn järjestelmään toimitettuja tietoja.

Erillisenä lainsäädäntöhankkeena valmisteltavan rakennetun ympäristön tietojärjestelmän (RYTJ) toteutuminen ei ole varmaa. Siihen liittyy tällä hetkellä lain säädännän ja käytännön toteutuksen haasteita ja epäselvyyksiä. Siksi KRL:n säädöksiä ei vielä voi liittää epävarman RYTJ:n käyttöönottoon. Lisäksi ei ole selvää, onko keskitetystä valtakunnallisesta tai valtiollisesta tietojärjestelmästä mitään hyötyjä tai etuja kunnalle tai kuntalaisille, verraten nykytilanteeseen, jossa käytössä on ollut vuosia kuntakohtainen avoin tiedonhallinta. On oleellista, että kaavoituksen ja rakentamisen lupien tietoaineistot ovat avoimesti käytettävissä kuntalaisten ja yritysten tarpeisiin. Epäselvää lakiluonnoksessa on myös kaavan tietosisällön siirtymäsäännös 370 § ja kuinka sitä sovellettaisiin ennakoimattomissa tilanteissa. Kolmen vuoden siirtymäsäännös on liian lyhyt. Pykälän 370 säännöksestä perusteluineen ei ilmene, tuleeko kolmen vuoden siirtymäajan kuluttua kaikkien voimassaolevien kaavojen olla tietomallimuotoisia, vai koskeeko vaatimus vain siirtymäajan päätyttyä laadittavia kaavoja.

Viranomaisen tiedonsaantioikeus: Maakuntien liitoille ja kunnille tulee turvata oikeus lakisääteisten tehtävien hoitamisen kannalta oleellisten tietojen saantiin tietotarpeen kannalta käyttökelpoisessa muodossa yksityisyydensuojasäännösten sitä estämättä. Lakiluonnoksessa ei ole säännöstä, joka turvaisi oikeuden lakisääteisten tehtävien kannalta välttämättömien tietojen saamiseen. Nimenomainen tietojensaantioikeus olisi vain verohallinnolta (353 §). Tietojenluovutuksissa tietosuojaan liittyvät tulkintakäytännöt ovat ajan myötä huomattavasti kiristyneet ja tiedon luovuttaja edellyttää usein nimenomaista säännöstä tiedonpyytäjän tiedonsaantioikeudesta. Tällaisen nimenomaisen säännöksen tulisi sisältyä lakiin, jotta maakuntien liitot sekä kunnat pystyvät asianmukaisesti huolehtimaan niille säädetyistä tehtävistä.

Aloiteoikeuden laajentaminen (49 §). Asemakaavojen valmisteluoikeuden antaminen laissa maanomistajille olisi poistanut kaavoituksen kokonaisvaltaisuuden ja ennakoitavuuden, yhdyskunnan tarkoituksenmukaisen vaiheittain toteuttamisen sekä suunnitteluresurssien hyödyllisen ja tehokkaan käyttämisen. Kuntien kaavoituksen hallinta lakiin perustuen on oikea ratkaisu, eikä sitä ole lakiluonnoksessa enää mukana. Silti esitetään lakiin kunnan jäsenen aloiteoikeutta asemakaavan laatimiseen sekä aloitteen käsittelyn neljän kuukauden määräaikaa. Myös edellisestä ehdotuksesta on luovuttava, koska hallintolaissa on jo yleinen sääntö asioiden käsittelemisestä. Ei ole perusteltua syytä, miksi asemakaavoituksen aloitteita pitäisi kohdella eriarvoisesti kuin muita kuntalaisten aloitteita antamalla tarkka enimmäiskäsittelyaika. Ennen kuin kuntalaisen aloiteoikeus on tulevassa laissa, on arvioitava riittävästi mikä vaikutus on sillä, että aloiteoikeutta käytettäisiin kaavahankkeiden viivyttämiseen, koska kuntalaisen aloitteeseen annettu vastaus on valituskelpoinen päätös. Se on huomattava riskin lisäys kaavojen aikataulujen toteutumisen kannalta. Lakiluonnoksessa mainittu aloitteen perustelemisen vaatimus kasvattaa paljon hallinnon töitä tilanteissa, joissa aloitteen perustelut ovat puutteelliset. Kunnan on hallintolain perusteella pyydettävä aloitteen tekijältä täydennystä aloitteeseensa. Siksi kuntalaisen aloiteoikeus on rajattava ainoastaan yleiskaavan liittyviin sisältöihin. Lisäksi on oleellista, että kunta voi itse hallintosäännössään päättää kuntalaisen tekemän aloitteen käsittelijästä.

Lakiluonnos sisältää esityksen (67 §) maanomistajien kuulemisesta sähköisesti tai kirjeillä kaikissa kaavaprosessin vaiheissa kaavahankkeessa, jossa kaava mahdollistaisi lunastamisen tai toisi muun tyyppisiä rajoitteita. Maanomistajien kuulemista ei ole syytä järjestää erillisenä menettelynä, koska menettely yleispiirteisessä luonnosvaiheessa tai laajoja alueita kaavoitettaessa olisi erittäin työlästä ja johtaisi valmistelun prosessien pidentymiseen. Vuorovaikutuksen ja osallistamisen kehittämisessä on hyödynnettävä uusimpia digitaalisia välineitä, mutta maanomistajien osalta ei ole tarpeen kirjata lakiin eriarvoisia menettelyjä. Vuorovaikutuksen tekeminen monimutkaiseksi ja siihen lakiluonnoksessa liittyvät muodollisuuksien vaatimukset kasvattavat vahingollisesti kaavoituksen prosessien riskejä, etenkin muutoksenhaun osalta. Edellisen johdosta suurin haitta kohdistuu kaavoituksen vähäisiin työvoima- ja aikaresursseihin.

Lakiluonnoksessa on esitys ELY-keskusten aseman palauttamiseksi vuoden 2017 lakimuutosta edeltäneeseen tilanteeseen (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät, 10 §). Se merkitsisi ELY-keskuksille palautettavia aiempia valvonnan tehtäviä, jotka liittyivät kuntien alueidenkäytön suunnittelun lainmukaisuuden valvontaan. ELY-keskusten vanhaa asemaa ei ole syytä palauttaa, koska ELY-keskuksilla on hyväksi todettu erilaisia tavoitteita yhteen sovittava ja konsultoiva merkitys. Muutoksenhakuun perustuvan valvontavallan lisääminen ilman kaavoituksen ohjaustehtävää muuttaisi ELY-keskuksen merkityksen jälkijättöiseksi laillisuusvalvonnaksi, vaikka kunnan ja ELY-keskuksen etu on, että panostettaisiin etupainotteiseen laillisuuden varmistukseen.

Pykälä ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta sekä luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamista ovat kannatettavia. Nämä huomioidaan hyvän suunnittelukäytännön ja nykylain nojalla jo nytkin.

Kaavojen toteuttamisen kokonaisuus

Tuusulan kunta yhtyy Kuntaliiton esittämiin maankäyttöä koskeviin kannanottoihin. Erityisesti halutaan korostaa, että Tuusulan kunta vastustaa maankäyttösopimuksia koskevan sopimusvapauden heikentämistä sekä maapoliittisen ohjelman laatimiseen liittyvän tarpeettoman vuositason raportointibyrokratian lisäämistä normaalin talousarviotarkastelua koskevan raportoinnin rinnalle.

Katualueiden ilmaisluovutuksen poistaminen

Tuusulan kunta haluaa korostaa katualueiden haltuunottomenettelyyn esitettyihin muutoksiin ja niiden ongelmallisuuteen liittyen asiaa koskevien siirtymäsäännösten olevan mm. aikamääreiden ja suurten lisäresurssitarpeiden puitteissa utopistisia ja lisäksi epätasa-arvoa tuottava. Tuusulassa, kuten lukuisissa rakennuslain aikaan maalaiskunniksi kuuluneissa kunnissa, on suuri määrä rakennuskaavatiealueita, joiden haltuunottohistoria on monitahoinen. Tilanteen on käytännössä aiheuttanut rakennuslaissa maalaiskunnilta vaaditun prosessin jätettyä monta seikkaa eri tavoin keskeneräisiksi. Vanhoja haltuunottoja selvitetään ja tarvittaessa täydennetään kohde kerrallaan ja lohkotaan yleisiksi alueiksi tarpeen mukaan, erityisesti katujen saneeraushankkeiden yhteydessä, sopivissa kokonaisuuksissa. Työssä huomioidaan nykylainsäädännössä olevien muutokset huomioivien määräajattomien siirtymäsäännösten turvin kulloinkin voimassa ollut lainsäädäntö. Työ on hidasta, koska päätöksenteko ja dokumentaatio on aikojen saatossa ollut hyvin kirjavaa ja resurssien ollessa niukat, mutta prosessi etenee kunkin kaava-alueen osalta tasapuolisen menettelyn mukaisesti ja lopputuloksena saatetaan tilanne aikanaan ajan tasalle. Prosessin kustannukset jakautuvat tasaisesti kullekin vuodelle vähän kerrallaan.

Nyt esitettyjen muutosten takia edellä mainitusta pitkäjänteisestä työprosessista loppuu auttamatta aika kesken, jolloin suuri osa vanhoista haltuunotoista suoritettuine korvauksineen muuttuvat mitättömiksi eli uudelleen veronmaksajien varoin suoritettavaksi. Niiden saman alueen kiinteistöjen osalta, joiden kohdalla työtä ei ole ehditty tehdä määräaikana, tilanne muuttuu täysin eriarvoiseksi verrattuna aiempaan menettelyyn. Siirtymäsäännöksessä esitettyjen määräaikojen puitteissa prosessin loppuunsaattaminen, eli mm. erilaisten säännöksessä vaadittujen toimenpiteiden toteuttaminen on käytännössä mahdotonta, jolloin kustannukset nousevat merkittävästi, kun käytännössä määräajan loputtua prosessia joudutaan jatkamaan uuden lainsäädännön mukaisesti, kuten Kuntaliittokin lausunnossaan esittää.

Esitetystä katualueiden omistus- ja hallintaoikeuksien kunnalle siirtymisen prosessin muutoksesta Tuusulan kunta haluaa edellyttää, että jos em. prosessi tulee muuttumaan nykyisestä erillisestä haltuunotosta ja lohkomisesta lunastustoimitusmenettelyn kaltaiseksi, tulee prosessin olla samankaltainen kuin esim. maantietoimituksessa maantiealueiden osalta. Toisin sanoen nykymuotoisen yleisiä alueita koskevan erikseen haettavan ennakkohaltuunoton aloituskokouksen ja pidettävän katselmuksen yhteydessä on oltava automaatio. Näin mahdollistetaan katualueen sujuvan rakentamisen aloittaminen.

Rakentamisen kokonaisuus

Rakentamisen ohjaus ja luvanvaraisuus

Ehdotetut muutokset vaikuttavat ilmeisimmin rakentamisen suunnittelun ja toteutuksen kustannuksiin. Osittain esitetyt muutokset voivat parantaa suunnittelun laatua ja vaikuttaa suunnitteluun varattuun aikatauluun. Tietomallipohjaisen lupakäsittelyn osalta vaikutukset ovat suuria niin suunnitteluun kuin valvontaan. Osaamista tällä saralla ei ole riittävästi, jotta siirtyminen uuteen malliin olisi sujuvaa. Tietomallipohjainen lupakäsittely vaatii valtakunnallisia vaatimusten luokituksia sekä osaamistason nostoa niin suunnittelijoilla kuin viranomaisillakin. Tietomallipohjainen lupakäsittely tarvitsee tuekseen myös laadukkaan ja visuaalisesti riittävän korkeatasoisen 3D-kaupunkimallin. Tämän luomisessa maanmittauslaitoksella on tärkeä rooli, jotta kuntien kustannukset ja resurssit pysyisivät halittavina.

Esitetty lakimuutos sisältää runsaasti määräyksiä, joita tukemaan ja avaamaan tullaan laatimaan ympäristöministeriön asetus. Näiden osalta lakiin kirjatun sisällön vaikutusta viranomaistyöhön tai hankkeeseen ryhtyvän velvollisuuksiin on vaikea arvioida, koska asetuksen sisältöä ei ole luettavissa ja verrattavissa esitettyyn lakiin.

Lupakynnyksen nostaminen ja lupatyyppien yhdistäminen johtaisi laajempaan jälkivalvontaan ennakoivan valvonnan sijaan ja söisi rakennusvalvontaviranomaisten resursseja entisestään. Kuntien olisi käytännössä rakennusjärjestyksellään määrättävä kuntakohtaisesti lupakynnyksen rajojen alle jäävien turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta selkeästi merkittävät rakennushankkeet luvanvaraisiksi, jotta jälkivalvonnan tarve ei kasvaisi. Tämä tekee lupatarvetulkinnan, koko Suomi huomioiden, sekavaksi eikä yhtenäistäisi tulkintaa, kuten lain tavoitteena on ollut. Tämä saattaa myös johtaa rakennusjärjestyksen poliittisen hyväksyntämenettelyn vuoksi myös määräyksiin, joilla saattaa olla ympäristö ja maankäyttö huomioiden niin turvallisuuteen kuin viihtyisyyteen vaikuttavia seikkoja.

Lain yksi iso tavoite on hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitteleminen rakentamisen ohjausta hyödyntäen. Lakiin on kirjattu runsaasti rakentamisluvan yhteydessä ja rakentamisen edetessä vaadittuja selvityksiä. Näiden laatiminen ja liittäminen hakemukseen tulee lisäämään hankkeeseen ryhtyvän ja suunnittelijoiden työmäärää. Pienemmissä hankkeissa vaadittujen selvitysten tarpeellisuus ja vaikutus jäävät avoimeksi. Myöskin vaadittujen selvitysten tarkastaminen tai läpikäyminen lupakäsittelyvaiheessa lisää viranomaisen työmäärää sekä osaamistarvetta. Jää arvioitavaksi, onko selvitysten laatimisella todellisuudessa vaikutusta rakentamisen laatuun vai onko kyse enemmänkin EU direktiivin vaatimusten täyttämisestä.

Rakentaminen (luku 25 ja 26)

186 §:ssä todetaan, että ullakko ei ole kerros, vaikka sinne sijoitettaisiin pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Ullakon määritelmää ei ole kuitenkaan avattu. Ympäristöministeriön perustelujen mukaan ullakko määriteltäisiin kerrosalan laskentaoppaan mukaisesti. Tällainen opas tulee myös laatia, sillä voimassaolevaa opasta ei tällä hetkellä ole olemassa.

Kerrosalan tulkinta on nykyisessä laissa tuonut hankaluuksia pelastuslain 11 luvun mukaisten väestönsuojan rakentamisvelvoitteen ja väestönsuojaa mitoittavan pinta-alan määrittämisen osalta. Tämä ongelma tulisi laissa ratkaista, jotta nykyisin esim. pääkaupunkiseudulla noudatettu tulkinta mitoitusperiaatteesta olisi lain mukainen. Pelastuslaki viittaa suoraan MRL:n 115 §:n mukaiseen kerrosalaan, jolloin väetönsuoja mitoitetaan ja rakennetaan lain mukaan myös tiloihin, joissa ei oleskella (esim. asumiseen liittyvät autosuojat ja varastot) sekä seinävahvuudella 250 mm yli meneville rakennusosille. Tällä ei ole ilmeisestikään merkitystä pelastusturvallisuuteen.

Luvussa 26 kokoontumistilapykälässä (205 §) mainitaan toimenpidelupa, vaikka kyseistä lupatyyppiä ei enää lakiluonnoksessa ole.

Rakentamisen yhteydessä edellytetään, että rakennuksen elinkaari varmistetaan siten, että purettaessa tulee rakennusosia käyttää uudelleen. Edellytetään siis jotakin selvitystä, jonka sisältö selviää vasta ympäristöministeriön asetuksesta. Selvityksen osalta vaikutusta viranomaistyöhön ja hankkeeseen ryhtyvän vastuisiin on vaikea arvioida, koska selvitystarkkuutta ei ole kirjattu.

Rakentamisen luvanvaraisuus (luku 27):

Rakennus- ja toimenpideluvan yhdistäminen yhdeksi lupatyypiksi voi johtaa tarpeettomasti lupakynnyksen laskuun tai nykyistä raskaampaan menettelyyn nykyisin kevyempää toimenpidelupamenettelyä edellyttävien toimenpiteiden osalta. Ehdotettu 208 § 1 momentin mukainen lupakynnys on nykyiseen verrattuna huomattavan korkealla. Tämä johtaisi laajempaan jälkivalvontaan ennakoivan valvonnan sijaan ja söisi rakennusvalvontaviranomaisten resursseja entisestään. Kuntien olisi käytännössä rakennusjärjestyksellään määrättävä kuntakohtaisesti lupakynnykset rajojen alle jäävien turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta selkeästi merkittävät rakennushankkeet luvanvaraisiksi, jotta jälkivalvonnan tarve ei kasvaisi. Tämä tekee lupatarvetulkinnan koko Suomi huomioiden sekavaksi eikä yhtenäistäisi lupaharkintaa, kuten lain tavoitteena on ollut. Tämä saattaa myös johtaa rakennusjärjestyksen poliittisen hyväksyntämenettelyn vuoksi myös määräyksiin, joilla saattaa olla ympäristö ja maankäyttö huomioiden niin turvallisuuteen kuin viihtyisyyteen vaikuttavia tilanteita.

Lupamenettely (luku 28):

Rakennussuunnittelijan ja erityissuunnittelijoiden on laadittava rakennuskohteen rakentamista koskevat rakennussuunnitelmat ja erityissuunnitelmat tietomalleina tai muutoin koneluettavassa muodossa. Tämä jää esityksessä epäselväksi eli mitä koneluettavalla muodolla tarkoitetaan. Rakentamisluvan edellyttämät toimenpiteet ovat myös eritasoisia, joten tarvitaan lisämääräyksiä, mitä missäkin hankkeessa edellytetään. Määräys tulee vaikuttamaan suunnitelmien toteuttamiseen, suunnittelun hintaan sekä viranomaisen ohjaamistarpeeseen suunnittelun yhteydessä.

Rakennuslupahakemukseen tulee liittää erilaisia selvityksiä. Näiden osalta ei kuitenkaan ole määritelty, millaisen henkilön selvitykset ovat riittäviä. Myöskään suunnitelmien ja tietomallin osalta ei ole esitetty vaatimuksia. Nämä ilmeisemmin annetaan erikseen ympäristöministeriön asetuksessa. Näiden osalta vaikutus viranomaistyöhön ja hankkeeseen ryhtyvän vastuisiin on vaikea arvioida.

Kuulemis- ja tiedottamispykäliin (224-227 §) tulee kirjata viranomaisen tiedonsaantioikeus. Osoitetiedot ovat salassapidettäviä, joten tiedonsaannin tulee perustua lakiin. Näin ei nykyisessä laissa ole ja tämä on aiheuttanut kohtuuttomia vaikeuksia viranomaistyöhön ja lisää hankkeeseen ryhtyvän kustannuksia turhaan. Jos kuuleminen tulee hankkeen osalta tehdä molemmissa luvissa (sijoittamis- ja toteuttamislupa) erikseen, tulee kuulutusten kautta kustannukset melkoisiksi ja lisäävät viranomaisen työtä.

Purkamisluvasta tulee 227 §:n mukaan pyytää ELY:n lausunto, jos rakennuspaikka luonnonsuojelualueella yms. Mitä tällä tavoitellaan? Lausuntoa ei kuitenkaan tarvita, jos purkaminen perustuu poikkeamislupaan, josta jo pyydetty ELY:n lausunto. Lausunnon antamiseen on pykälään kirjattu määräaika, mikä on hyvä lisäys nykyiseen.

Julkipanosta luovutaan ja siirrytään kuulutukseen hallintolain mukaisesti. Rakentamisen osalta lainvoimaisuusaika pitenee ja voi johtaa aloittamisoikeuksien hakemiseen enemmän kuin nykyisin (aloittamisella aina tuntuu olevan kiire).

Lakiesityksestä ei käy ilmi se, kuka valvoo 234§:n 2 momentin mukaista omistajan velvollisuutta toimittaa luvanvaraisista muutoksista tieto DVV:lle. Tällaista valvontavastuuta ei tule osoittaa rakennusvalvontaviranomaiselle.

Kelpoisuusvaatimukset (luku 29)

Rakennuslupavaiheessa tulee 245§:n mukaan ilmoittaa pääsuunnittelija, rakennussuunnittelija ja hankkeen arvioimisen kannalta olennaiset erityssuunnittelijat. Miten tämä arvioidaan? Perustelujen mukaan nämä hankeen kannalta olennaiset erityissuunnittelijat tulisi nimetä jo sijoittamislupavaiheessa. Edellyttänee sijoittamislupavalmistelun yhteydessä rakennusvalvontaviranomaisen lausuntoa, mikäli sijoittamisluvan ratkaisee jokin muu kuin rakennusvalvontaviranomainen.

Hankkeeseen ryhtyvän 249 §:n mukaan ilmoitettava kirjallisesti rakennusvalvontaviranomaiselle vastaava työnjohtaja. Ilmoituksessa tulee olla työnjohtajan kirjallinen suostumus. Työnjohtajan hakemusmenettelystä luovutaan ja työnjohtajan tulee olla valtakunnallisessa rekisterissä, jossa pätevyydet todennettu. Tämä helpottaa rakennusvalvonnassa henkilön pätevyyden arvioimista kyseiseen hankkeeseen.

Rakennustarkastajan pätevyyden osalta on lakiin kirjattu korkeakoulututkinto kuten nykyisessäkin laissa. Miten varmistetaan jo alalla olevien alempiasteisten ammattilaisten soveltuvuus? Nykyisessä maankäyttö ja rakennusasetuksessa kirjattu siirtymäsäännös (MRA 108 §) tulisi säilyttää, jotta turvataan rakennusvalvontatehtävissä toimivien ja rakennusvalvontakokemusta omaavien henkilöiden jatkaminen rakennusvalvontatehtävissä. Rakennusvalvontatehtävissä edellytettävää ja kertyvää kokemusta ei ole mahdollista arvioida suoraan esimerkiksi suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimuksia vastaavalla tavalla, mikä tulisi huomioida erityisesti pätevyysvaatimusten sekä ympäristöministeriön valtuuttaman toimijan suorittamassa pätevyysarvioinnissa.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuuteen lisätty aikataulutus, mikä on hyvä lisä ja voi vaikuttaa suunnitelmien laatuun.

Pääsuunnittelija vaaditaan 255 §:n mukaan rakentamislupaan. Luettelossa on kuitenkin hyvin eri tasoisia hankkeita, joten onko poikkeaminen tästä määräyksestä, jos ei edellytetä. Pykälään voisi kirjata tarkoituksenmukaisuusharkintaa mahdollistavan kirjauksen. Kaikissa rakentamisluvan edellyttämissä hankkeissa pääsuunnittelijan ei varmastikaan ole tarpeen. Pääsuunnittelijan vastuita ja roolia on avattu enemmän kuin nykyisessä laissa ja tämä on hyvä asia. Pääsuunnittelijan vastuu on 5 vuotta. Vastuu siis päättyy, jos luvan voimassaoloajalle haetaan pidennystä eli mikäli hanketta ei saada valmiiksi alkuperäisen rakentamisluvan määräajassa. Mistä vastuu lasketaan alkavaksi? Tätä ei ole pykälään kirjattu.

Hankkeessa voi olla useampi rakennussuunnittelija 256 §:n mukaan, mutta enää ei määrätä nimettäväksi vastuullista rakennussuunnittelijaa kuten nykyisessä 120 b §:ssä. Korvaako pääsuunnittelija tämän vastuullisen rakennussuunnittelijan. Olisi tarpeen tarkentaa suunnittelijoiden vastuita, jos vastuullista suunnittelijaa ei enää edellytetä.

Suunnittelijoiden, työnjohtajien ja päävastuullisen toteuttajan sekä sivu-urakoitsijoiden osalta on kirjattu vastuuaikoja. Mistä tämä vastuuaika lasketaan alkavan? Luvan myöntämisestä vai rakennuksen valmistumisesta. Vastuiden alkamisen määritelmää tulee tarkentaa.

Yleisesti lakiin kirjattujen vastuiden osalta tulee olla selkeä sääntely. Päävastuullisen toteuttajan osalta vastuissa viitataan rakentamislupaan, suunnitelmiin, säännöksiin ja hyvään rakentamistapaan, joita on viranomaisen mahdollista valvoa. Sen sijaan yksityisoikeudellisen sopimuksen ja sen mukana tuomien vastuiden valvominen on hankalaa, mikäli hankkeessa tulee toteutuksen osalta valvottavaa.

Rakennusvalvonnan järjestäminen (luku 31)

Kunta ratkaisee luvan ja sen minkä tasoisena rakennusvalvonta toteutetaan. Osaamista tulee varmistaa vaativissa hankkeissa sopimusteitse, jos oma taso ei riitä. Nykyinen MRL mahdollistaa jo kuntien yhteistyön ja asiantuntija-avun hankkimisen toisilta rakennusvalvonnoilta. Tavanomaisen rakennusvalvonnalle asetettu velvoite vaativan tason hankkeissa asiantuntija-avun ostamiseen vaativan tason rakennusvalvonnalta vaikuttaa hankkeiden käsittelyaikoihin ja viranomaistoiminnan järjestämiskustannuksiin. Miten turvataan asiantuntija-avun saaminen, kun nyt jo rakennusvalvonnat ovat täystyöllistettyjä?

Rakennusvalvontaviranomainen velvoitetaan 266 §:n mukaan sattumanvaraisiin tarkastuksiin. Tämä lisää rakennusvalvontaviranomaisen työmäärää.

Rakennustyön suoritus (luku 32), Rakennuksen käyttö- ja kunnossapito (luku 34), Pakkokeinot ja seuraamukset (luku 36)

Ennen rakennustöiden aloittamista sallittavat toimet lueteltu 273 §:ssä. Tämä on hyvä lisäys nykyiseen lakiin. Myös vastaavan työnjohtajan ilmoittaminen paalutustyöhön ennen rakennustöiden aloittamista on hyvä tarkennus.

Laadunvarmistusselvityksen sisältö jää, kuten monen muunkin selvityksen sisältö, erikseen ympäristöministeriön asetuksessa annettuihin tarkempiin määräyksiin. Näiden vaadittujen selvitysten vaikutusta viranomaistyöhön sekä hankkeeseen ryhtyvien ja suunnittelijoiden vastuisiin on vaikea arvioida ilman asetuksen määräämiä sisältövaikutuksia. Loppukatselmuksen edellytyksiin lisätyt kohdat 7 ja 8 ovat hyvä lisä.

Rakennuksen kunnossapidon laiminlyönti otettu omaksi pykäläksi ja 305 §:n mukaan rakennusvalvontaviranomaisen tulee kieltää rakennuksen tai sen osan käyttö tai määrättävä rakennus purettavaksi, mikäli rakennuksesta tai sen osasta on ilmeistä vaaraa terveellisyydelle tai turvallisuudelle. Tämä on iso muutos nykyiseen lakiin, jossa määräys on kirjattu mahdollisuutena. Muutos edellyttää viranomaisen arviointia rakennuksen tai sen osan turvallisuus- ja terveellisyysvaikutuksista. Ilman tutkimuksia voi olla hankala tätä arviointia tehdä. Arviointi tulee tällöin perustumaan näkö- ja aistihavaintoihin ja voi johtaa ylilyönteihin. Todennäköisesti tämä tulee sovellettavaksi melko harvoin.

Uusi määräys rakennusten katsastamisesta jättää kysymyksen siitä, kuka valvoo katsastusten suorittamista. Tätä valvontaa ei tule osoittaa rakennusvalvonnalle.

Erityissuunnitelmien toimittamatta jättämisestä säädetty 320 §:ssä rangaistusmahdollisuus. Kyse rikoslain mukaisista rikkomuksista. Miten säädös vaikuttaa poliisiviranomaisen toimintaa ja työmäärään, jos rikkomuksista alkaa kunnilta tulla ilmoituksia?

Olennaisten teknisten vaatimusten vaatimustasoa ei ole lähtökohtaisesti muutettu kaavoitus- ja rakentamislaissa lukuun ottamatta luonnonvalon johtamista asuintilaan. Miten asumista ja majoitusta koskevia olennaisia teknisiä vaatimuksia pitäisi mielestänne muuttaa ottaen huomioon kalustettujen asuntojen vuokraus ja Airbnb-toiminta?

Olennainen kysymys tässä taitaa olla, miten Airbnb-toiminta on sallittua esim. asemakaavassa asumiselle varatulla alueella. Milloin toiminta muuttuu majoitustoiminnaksi ja milloin se on yksityisen henkilön oman asunnon käyttöä? Mikäli rakennus rakennetaan asumiskäyttöön, tulee suunnittelussa ja rakentamisessa noudattaa asumiselle asetettuja määräyksiä ja vaatimuksia. Majoitustoiminta poikkeaa normaalista asumisesta ja sille tulee olla omat määräykset ja vaatimukset.

Vaikutukset rakentamisen valvontaan

Lain yksi iso tavoite on hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitteleminen rakentamisen ohjausta hyödyntäen. Lakiin on kirjattu runsaasti rakentamisluvan yhteydessä ja rakentamisen edetessä vaadittuja selvityksiä. Näiden laatiminen ja liittäminen hakemukseen tulee lisäämään hankkeeseen ryhtyvän ja suunnittelijoiden työmäärää. Pienemmissä hankkeissa vaadittujen selvitysten tarpeellisuus ja vaikutus jäävät avoimeksi. Myöskin vaadittujen selvitysten tarkastaminen tai läpikäyminen lupakäsittelyvaiheessa lisää viranomaisen työmäärää sekä osaamistarvetta. Jää arvioitavaksi onko selvitysten laatimisella todellisuudessa vaikutusta rakentamisen laatuun vai onko kyse enemmänkin EU direktiivin vaatimusten täyttämisestä.

Lopuksi

Tuusulan kunta näkee, että lausuttavana oleva luonnos hallituksen esitykseksi uudeksi kaavoitus- ja rakentamislaiksi ei vastaa lain valmistelutyölle asetettuihin tavoitteisiin. Esityksellä saavutettavat hyödyt nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna jäävät pieniksi, kun taas monet muutokset arvioidaan jo ennakolta haitallisiksi. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä monimutkaistuu ja sen nykyinen joustavuus heikkenee. Rakentamisen lupajärjestelmään tai maapolitiikkaan esitetyt muutokset eivät vastaa esityksen tavoitteisiin.

Lausuttavana oleva esitys on nyt nähtävissä kokonaisuutena ensimmäisen kerran. Näin myöhäinen kuntien vaikuttamismahdollisuus tekee lausumisesta haastavaa. Lausuttavana olevan lakiluonnoksen aikataulu on lisäksi hyvin tiukka ottaen huomioon, miten laajasta kokonaisuudesta on kyse ja miten monen viranomaisen tehtäviin se vaikuttaa merkittävästi kuntien sisällä. Edellä mainittujen haasteiden lisäksi moni kunnille tärkeä kysymys jätetään ratkaistavaksi asetuksella. Myös siirtymäsäännökset ovat ongelmallisia, sillä ne ovat osin ajallisesti mahdottomia noudattaa ja niihin liittyy ennakoimattomia riskejä mm. kuntakaavoituksen lähtökohdista.

Tuusulan kunta näkee, että maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukselle asetetut tavoitteet voivat toteutua nykyisen lainsäädännön puitteissa ja tarvittaessa joitain maankäyttö- ja rakennuslain pykäliä päivittäen. Tuusulan kunta yhtyy KUUMA-seudun ja Kuntaliiton näkemykseen siitä, että lain valmistelu tulee keskeyttää.

Ehdotus

Esittelijä

Kalle Ikkelä, pormestari, kalle.ikkela@tuusula.fi

Kunnanhallitus päättää

antaa Ympäristöministeriölle perusteluosion mukaisen lausunnon hallituksen esitykseksi kaavoitus- ja rakentamislaiksi
tarkistaa ja hyväksyä tämän pykälän kokouksessaan.