Perustelut
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt Nurmijärven kunnan ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaiselta lausuntoa ASM Kiviainespalvelu oy:n ympäristönsuojelu- ja maa-aineslain mukaisista täydennyksistä. Täydennykset ovat pohja- ja pintavesien tarkkailusuunnitelma sekä täydennykset liikenneselvitykseen, luontoselvitykseen, vesistö- ja kalastoselvitykseen sekä pohjavesiselvitykseen. Lausunto on pyydetty toimittamaan aluehallintovirastoon 15.2.2021 mennessä. Asian dnro on ESAVI/8686/2020. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on antanut aluehallintovirastolle lupahakemuksesta aiemman lausunnon 9.6.2020.
Lupahakemus 24.4.2020
Maa-aineslupaa haetaan maa- ja kiviainesten ottamiseen. Ottamisalueen (toiminta-alue) pinta-ala on noin 7 ha ja varsinaisen kaivu- ja louhinta-alueen pinta-ala noin 5 ha. Suunniteltu kokonaisottomäärä on noin 756 000 m3ktr, josta noin 700 000 m3ktr on kiviainesta. Ottaminen aloitetaan alueen koillisosasta ja se etenee kohti lounasta. Louhinta on suunniteltu ulotettavan tasoon +92...+93 metriä. Pintamaat sijoitetaan kaivualueen reunoille meluvalleiksi ja hyödynnetään myöhemmin alueen muotoilussa ja maisemoinnissa.
Ympäristölupaa haetaan louhinnan lisäksi kiviaineksen murskaukselle sekä betoni- ja tiilijätteen ja muualta tuotavien ylijäämämaiden käsittelylle. Betoni- ja tiilijäte on tarkoitus murskata ja toimittaa hyödynnettäväksi maarakentamisessa. Ylijäämämaita hyödynnetään kaivualueen ympärille rakennettavissa meluvalleissa ja louhinnassa syntyvien kallioseinämien loiventamiseen. Osa ylijäämämaista toimitetaan muualle hyödynnettäväksi.
Ottamisalueen irtomaapeitteen paksuuden arvioitiin olevan keskimäärin noin 0,8 m. Kallioalueen ympärillä olevien alavampien kohtien maa-aines on hiekkamoreenia. Maaperäkartan mukaan alue on suurelta osin kalliomaata ja osin aluetta peittää hiekkamoreeni. Alueen ulkopuolella idän suunnassa on karkean hiedan alue. Alue sijaitsee ensimmäisen Salpausselän linjalla. Kallioselänteessä toiminta-alueen itä-ja länsipuolilla on pohjois-eteläsuuntaisia ruhjelaaksoja. Näiden ruhjelaaksojen pohjalle on kasautunut moreenia ja hietaa. Pintavedet valuvat näitä alavampia maastokohtia pitkin. Suunnittelualueen kallio on rakenteeltaan ehjä.
Osa suunnittelualueelle satavasta vedestä imeytyy ottamisalueen pintamaakerroksiin ja kulkeutuu siten maaperässä ympäröiville alavammille alueille. Osa vedestä imeytyy myös alapuolisen kallion halkeamiin ja rakoihin. Pintavettä ja kalliopohjavettä purkautuu moreenien ja savien yläpuolisista kalliokohoumista maapeitteisille alueille.
Pohjaveden pinnan tutkimusta varten alueelle on asennettu kaksi pohjavesiputkea, toinen alueen koillisosaan ja toinen kaakkoisosaan lähdepurkauman lähistölle. Vesipintojen korkeusero oli ennakko-oletusta pienempi. Tämä selittyy kallion päällä olevien maa-ainesten laadulla, ainekset olivat maaperäkartan aineksia karkeampia ja siten paremmin vettä johtavia kuten hiekkaista soraa ja hiekkaa. Moreenia oli vain kaakkoisen putken kohdalla 11...15 m. Siten kalliossa oleva vesi pääsee purkautumaan ympäröiviin maakerroksiin ja virtaamaan niissä. Pohjaveden virtaussuunta kalliossa ja sen itäpuolta ympäröivissä maa-aineksissa on itä...kaakko. Pohjavettä purkautuu todennäköisesti myös itäpuolen puroon, joka laskeutuu peltoalueelle.
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan lausunto 9.6.2020
Ottamisalueen länsipuolella Leikontien vieressä kulkeva noro on Vehkaojan ylin läntinen haara. Se on peltoalueen yläpuolella luonnontilainen noro, jonka luonnontilan vaarantaminen on kielletty vesilain nojalla. Ympäristökeskuksen maastokäynnillä norolaaksossa todettiin lähteisyyttä sekä avopintaisia lähteitä/lähde. Norolaakso on ottamisalueen vaikutusaluetta, sillä laakson pohjavesiriippuvaiset luontotyypit ovat hydrologisessa yhteydessä hankealueeseen. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on lausunnossaan edellyttänyt hakijaa rajaamaan alueen lähteet ja norot suojavyöhykkeineen, selvittämään niiden kasvilajiston sekä rajaamaan muut mahdolliset arvokkaat luontotyypit alueella. Lisäksi lautakunta on edellyttänyt arviota maa-aineistenoton vaikutuksista lähteiden ja noron hydrologian muuttumiseen, kuten niiden mahdolliseen kuivumiseen ja sen myötä lajiston muuttumiseen.
Luontoselvityksen täydennys
Luontoselvityksen täydennyksen (Luontoselvitys Kotkansiipi 2020) mukaan Vehkaojan ylimmän läntisen haaran laakson pohja ja rinteet kauttaaltaan pohjavesi/-orsivesivaikutteisia. Vaikutuksen voimakkuus vaihtelee mosaiikkimaisesti ollen voimakkaampaa noron länsipuolella kuin sen itäpuolella. Pohjavesi-/orsivesivaikutus on myös vähäisempää rinteillä kuin laakson pohjalla. Paikoin vaikutus ilmenee heikosti upottavina tihkupintoina, mutta rajauksen keski- ja eteläosassa noron länsipuolella esiintyy myös laajoja, upottavia tihkupinta-alueita.
Edellä mainittujen luontotyyppien väliin sijoittuu kosteita lehtoja ja lehtokorpialueita. Pohjoisosassa noron länsipuolella on kaksi avointa pohjavesi-/orsivesipintaa, jotka eivät ainakaan kartoitusajankohtana olleet niin antoisia, että niitä olisi voitu varmasti luokitella varsinaisiksi avolähteiksi. Alueella on vaikea sanoa, mikä osa alueen kosteudesta on peräisin suoraan pohja-/orsivedestä ja mikä pintavesivaikutusta. Edelleen on vaikea määrittää, purkautuuko uomaan pohja-/orsivettä noron pohjasta. Myös ylempänä rinteillä on paikoin tuoretta lehtoa. Valtapuusto alueella on iäkästä ja hyvin järeää. Pohjoisosassa on runsaasti tervaleppälahopuuta ja keski- ja eteläosissa runsaasti eri lahoasteita edustavaa järeää metsäkuusta. Lahottajalajistoon kuuluu vaatelias rusokääpä.
Selvityksen mukaan alueen kasvillisuus on hyvin edustavaa, ja alue on myös potentiaalinen liito-oravametsä. Kokonaisuutena kohde arvioitiin luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaaksi ja sen todettiin sisältävän useita uhanalaisiksi arvioitua luontotyyppejä. Alueella elää myös suurella todennäköisyydellä useita uhanalaisia ja silmällä pidettäviä lajeja. Alueen uhanalaista lajistoa ja luontotyyppejä ei ole arvioitu kattavasti.
Täydennys toiminnan pohjavesivaikutuksiin
Täydennys sisältää arvioinnin toiminnan vaikutuksista lähteiden ja noron hydrologiaan. Täydennyksen mukaan pohjaveden virtaussuunnaksi on arvioitu itä....kaakko, ja pohjavettä arvioidaan purkautuvan todennäköisesti itäpuolen peltoalueelle laskeutuvaan puroon. Luontoselvityksen mukaisen laajasti maanpintakerrosta kosteuttavan vaikutuksen arvioidaan johtuvan purolaakson rinteen maa-ainesten tiiveydestä, jolloin pohjavesi ei pääse purkautumaan erityisistä lähdepaikoista. Alueen maa-ainekset ovat pääosin moreenia. Erillistä orsivesiesiintymää ei ole alueella havaittu eikä merkittävät esiintymät ole todennäköisiä.
Ottamisalueen ja purolaakson välissä on Leikontie sivuojineen, jotka johtavat nykyiseltä ottamisalueelta pintoja pitkin valuvat vedet eteläkaakon suuntaan, josta ne johtuvat Leikontien ali peltoalueella ja edelleen Vehkaojaan. Pohjavesien muodostuminen nykytilassa suunnitellulla ottamisalueella on vähäistä. Vesi valuu pääosin pintavaluntana. Kuitenkin osa imeytyy ja tätä vettä valuu moreenipeitteisessä maassa purolaaksoon kostuttaen rinteitä ja laaksonpohjaa. Täydennyksen mukaan maa-ainesten ottotoiminnan seurauksena pintavesien virtaus muuttuu siten, että vedet johdetaan tasaus-/selkeytysaltaan kautta suoraan Vehkaojaan. Vesien virtaus ei tällöin muutu, mutta purkupaikka muuttuu.
Oletuksena on, että toiminta ei vaikuta idän puolella olevan Vehkaojan läntisen latvahaaran vesimääriin eikä myöskään purolaakson lähteisyyteen ja tihkupintoihin. Siten toiminnalla ei tule olemaan vaikutusta myöskään alueen lajistoon.
Ehdotus
Esittelijä
-
Katariina Serenius, ympäristövalvontapäällikkö, katariina.serenius@tuusula.fi
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää antaa ASM Kiviainespalvelu oy:n ympäristö- ja maa-aineslupahakemuksen täydennyksestä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle seuraavan lausunnon:
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan lausunto
Täydennyksessä todetaan kuten alkuperäisessäkin pohjavesiselvityksessä, että alueella muodostuva pohjavesi kulkeutuu kallion pinnalla olevassa moreenikerroksessa kohti puronvarsilehtoa. Varsinaisten hakemusasiakirjojen mukaan ottamisalueen itäreunassa maa-ainekset ovat kuitenkin hyvin vettä johtavia hiekkaista soraa ja hiekkaa. Myös Vehkaojan laakson ja osin rinteidenkin maaperä on maaperäkartan perusteella hyvin vettä läpäisevää karkeaa hiekkaa. Täydennys ei sisällä tarkempia selvityksiä alueen maaperästä, kallioperästä tai pohjavesiolosuhteista. Maa-ainesten ottamisessa kallion päällä oleva moreenin, hiekan ja hiekkaisen soran muodostama vettäjohtava kerros kuoritaan pois ja virtausyhteys ottoalueelta purovarsilehtoon siten katkeaa. Pohjaveden virtaukseen ja virtausnopeuteen vaikuttavat myös alueen korkeuserot, jotka olennaisesti muuttuvat louhinnan seurauksena.
Pohjavesivaikutuksia arvioitaessa tulisi ottaa huomioon, että lopullisen louhintatason alapuolelle jäävä ja ohiporauksen aiheuttama irtilouhintakerros (syvyys yleensä 1-2 metriä) on kallion rikkonaisuuden vuoksi hyvin vettä johtavaa. Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristövalvonnan kiviainesalueilla tekemässä valvonnassa on havaittu, että vaikka lupamenettelyssä alueella muodostuvien hulevesien määrän on yleensä arvioitu toiminnan seurauksena pysyvän samansuuruisena tai kasvavan alkuperäisestä, on alueelta poisjohdetun veden määrä jäänyt todellisuudessa usein huomattavasti suunniteltua vähäisemmäksi. Pääosin ottoalueen pintavedet näyttäisivät imeytyvän irtilouhimispatjan kautta kalliopohjavedeksi. Pölyntorjuntaan käytetty vesi, haihdunta ja veden purkautumisen irtilouhintapatjan kautta edelleen kalliorakosysteemiin vaikuttavat merkittävästi alueelta johdettavien hulevesien ja maaperän pintakerroksissa kulkeutuvan pohjaveden määrään. Vaikutus on erityisen suuri alhaisen virtaaman aikana, jolloin kiviainesalueilla kaikki muodostuva vesi käytetään pölyntorjuntaa, haihtuu tai imeytyy kallioperään.
Luontoselvityksen mukaan Vehkajoen ylimmän läntisen haaran norolaaksonpohja ja siitä nousevat rinteet ovat rajauksen alueella kauttaaltaan pohjavesivaikutteisia. Laakson pohjalla, ja ainakin yhdessä paikassa sen länsirinteellä, esiintyy heikosti upottavia tihkupintoja ja rajauksen keski- ja eteläosassa noron länsipuolella esiintyy laajoja, upottavia tihkupinta-alueita. Kartoituksessa on todettu noron länsipuolella olevan kaksi avointa pohjavesi-/orsivesipintaa, jotka eivät kuitenkaan ainakaan kartoitusajankohtaan olleet niin antoisia, että niitä voisi varmasti luokitella varsinaisiksi avolähteiksi. Havainnot pohjaveden vaikutuksista norolaaksoon ovat olleet selvästi havaittavia, vaikka kartoitusajankohta on selvityksen mukaan ajoittunut kuivaan ajankohtaan, jolloin pohjavesivaikutukset ovat vähäisimmillään. Selvityksessä on katsottu, että kartoituksen perusteella on vaikea sanoa, mikä osa alueen kosteudesta on peräisin suoraan pohja-/orsivesistä ja mikä noron uomien aiheuttamaa pintavesivaikutusta. Pohjavesivaikutusta olisi voitu tutkia kartoittamalla suoraan pohjavedestä riippuvaista sammal- ja putkilokasvilajistoa ja mittaamalla veden lämpötilaa kohteessa. Näitä ei kuitenkaan ole selvitetty.
Täydennetyn luontoselvityksen ja ympäristökeskuksen maastokäynnin perusteella on selvää, että Vehkaojan ylimmän läntisen haaran norolaakso on luonnonsuojelullisesti arvokas. Selvityksen mukaan laaksoon ja sen rinteille sijoittuu useita uhanalaisia luontotyyppejä ja suurella todennäköisyydellä alueella elää myös useita uhanalaisia ja silmällä pidettäviä lajeja. Selvityksessä mainituista luontotyypeistä lailla suojeltuja kohteita ovat Vehkaojan laakson lähteet ja noro (vesilain 2 luvun 11 §:n nojalla suojeltuja vesiluontotyyppejä) sekä alueen lehdot, lehtokorvet sekä lähteiden ja norojen välittömät lähiympäristöt (metsälain 10 §:n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä). Kaikista Vehkaojan läntisen haaran luontoarvoista ei ole tietoa, sillä hankehakemusta varten ei selvitetty kattavasti alueen uhanalaista lajistoa eikä uhanalaisia luontotyyppejä.
Toteutuessaan hanke suurella todennäköisyydellä muuttaa alueen hydrogeologiaa niin, että siitä aiheutuu muutoksia luontoarvoiltaan arvokkaan norolaakson pohjavesivaikutteisessa ekosysteemissä ja sen lajistossa. Louhinnan seuraukset ovat peruuttamattomia eikä pohjaveden virtausolosuhteita voida palauttaa myöhemmin ennalleen. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta katsoo, että hakijalle ei tule myöntää maa-aines- ja ympäristölupaa maa-ainestenottoon, louheen murskaukseen, betonijätteen käsittelyyn ja ylijäämämaiden hyödyntämiseen hakemuksessa ja sen täydennyksessä esitetyillä tiedoilla.