Perustelut
Helsingin hallinto-oikeus on 9.9.2025 tekemällään päätöksellä 5526/2025 kumonnut Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan terveydensuojelulain mukaiset päätökset 16.1.2024 § 5 sekä 14.1.2025 § 5 ja palauttanut asian ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen kirjallisella valituksella, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n mukaan valituslupa on myönnettävä mm., jos asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi.
Ehdotus
Esittelijä
-
Miia Suurkuukka, terveysvalvonnanpäällikkö, miia.suurkuukka@tuusula.fi
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää
- hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksessä 5526/2025 (Dnrot 749/03.04.04.04.19/2024, 936/03.04.04.04.19/2024 ja 855/03.04.04.04.19/2025) olevien asiavirheiden vuoksi ja pyytää valituksen käsittelyä
- tarkastaa ja hyväksyä pöytäkirjan tämän asian osalta välittömästi kokouksessa
Hallinto-oikeuden päätöksen asiavirheet
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään sillä, että viranomaisen 11.11.2023 tekemässä melumittauksessa todettu asumisterveysasetuksen toimenpiderajan ylitys olisi ollut melumittauksen virhemarginaalin puitteissa oleva ylitys. Tämä on asiavirhe, koska klo 22-23 soitetun Sexmanen konsertin aikana mitattu tunnin keskiäänitaso 40 Hz:n terssikaistalla oli tarkasti ilmoitettuna 52,8 dB. Kun tästä vähennetään ilmoitettu mittausepävarmuus 2 dB, mittaustulokseksi tulee 50,8 dB. Asumisterveysasetuksen toimenpideraja tunnin keskiäänitasolle 40 Hz:n terssikaistalla on 49 dB, joten toimenpideraja ylittyi 1,8 dB:llä. Hallinto-oikeudella oli päätöstä tehdessään käytettävissä mittauksen tarkat desibeliarvot, mutta ratkaisua perusteltiin silti toiminnanharjoittajan valitusasiakirjassa esittämällä olettamuksella virhemarginaalin sisällä olevasta mittaustuloksesta.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään sillä, että terveydensuojeluviranomaisen päätös rajoittaa Aino Areenan yöaikaista musiikkitoimintaa perustui ainoastaan yhteen melumittaukseen. Tämä on asiavirhe, koska todellisuudessa päätös perustui kolmen eri artistin, eli kolmen eri konsertin melun mittaamiseen ja näiden konserttien asuntoon aiheuttamien melutasojen arviointiin. Mittausten perusteella voitiin todeta, että eri tyyppisten artistien konsertit aiheuttivat asuntoon saman tasoisia melutasoja. Viranomaisen johtopäätös oli, että mikä tahansa mitatuista konserteista olisi klo 22 jälkeen ajoittuessaan ylittänyt yöajan toimenpiderajan. Lisäksi erittäin tärkeänä kriteerinä terveyshaitan kokonaisarvioinnissa terveydensuojeluviranomainen piti asunnontarkastuksessa aistinvaraisesti todettua melun häiritsevyyttä, jolle hallinto-oikeus ei antanut päätöksessään sille kuuluvaa painoarvoa.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan valituksenalainen päätös ei perustu myöskään päiväaikaan syntyvän melun osalta riittäviin selvityksiin. Hallinto-oikeus perustelee tätä virheellisesti sillä, että yhden melumittauksen, jossa toimenpideraja on vieläpä osan ajasta ylittynyt, perusteella ei voida tehdä luotettavasti johtopäätöstä, jonka mukaan Aino Areenalta syntyvästä melusta ei aiheutuisi terveyshaittaa päiväaikaan. Tämä perustelu on virheellinen, koska mittaukset tehtiin kolmen eri artistin, eli kolmen eri konsertin aikana. Mitatuista konserteista kaksi ajoittui ns. päiväaikaan. Jokaisen konsertin mittaus oli tunnin mittainen. Missään mitatussa tunnin konsertissa ei päiväajalle asetettu toimenpideraja ylittynyt mittausepävarmuus huomioon otettuna. Matalien taajuuksien toimenpiderajat on asumisterveysasetuksessa määritelty tunnin keskiäänitasolle. Näin ollen hallinto-oikeudelta on virheellistä todeta, että toimenpideraja olisi osan ajasta ylittynyt.
Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan meluhaitan nykytilanteen arvoimiseksi ei oltu riittävästi selvitetty mahdollista terveyshaitan poistumista Aino Areenan lähiympäristön asunnoissa. Hallinto-oikeus katsoi, että vireillepanijoiden kieltäytyminen omissa asunnoissaan tehtävistä mittauksista ei olisi kokonaan estänyt todellisessa konserttitilanteessa ennalta ilmoittamatta tehtäviä viranomaismittauksia vertailukelpoisessa asunnossa. Hallinto-oikeuden peruste on virheellinen olettama, koska useista yrityksistä huolimatta viranomainen ei saanut haitankärsijöitä suostumaan asunnossa tehtävään tarkastukseen ja melumittaukseen. Melumittausta aidossa konserttitilanteessa tarjottiin kirjallisesti kuuteen eri haitankärsijän sopivaksi katsottuun asuntoon. Pyrkimyksiä tutkimuspaikan saamiseksi oli riittävästi ja niiden myötä terveysvalvonnalle tuli selväksi, että sopivaa asuntoa tarkastuskohteeksi ei ollut mahdollista saada. Hallinto-oikeudella oli päätöstä tehdessään käytettävissä kirjalliset yhteydenotot, jotka osoittavat viranomaisen lukuisat pyrkimykset saada lupa tehdä asunnontarkastus sopivaksi katsotuissa asunnoissa, joissa ilmoitusten mukaan kärsittiin meluhaitasta. Hallinto-oikeus on lisäksi perusteluissaan virheellisesti pitänyt eri asuntoja melun kulkeutumisen kannalta vertailukelpoisina. Näin ei kuitenkan ole, koska Aino Areenan ympäristössä olevat talot ja asunnot ovat toisiinsa nähden hyvin eri tyyppisiä, eri materiaaleista rakennettuja ja sijaitsevat eri etäisyydellä melulähteestä sekä toiset melulta paremmin suojassa toisten rakennusten takana.
Edellä mainittujen asiavirheiden lisäksi korkeimman hallinto-oikeuden uudelleenkäsittelyssä pyydetään huomioimaan myös se, että viranomaismittauksen (11.11.2023) ja viranomaispäätöksen (16.1.2024) välissä toimijan tekemää meluntorjuntakokeilua, jossa areenarakennuksen kaltevan vesikaton päälle laskettiin irrallisia räjäytysmattoja, pidettiin jopa vaarallisena ja selkeästi sellaisena tilapäisenä toimenpiteenä, joka ei edellyttänyt viranomaiselta tilanteen uudelleenarviointia vallinneessa tilanteessa.