Ehdotus
Esittelijä
-
Marjo Alho, ympäristövalvontapäällikkö, marjo.alho@tuusula.fi
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta katsoo, että valitus tulee hylätä ja ympäristölautakunnan päätös pitää voimassa. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta päättää antaa valituksen johdosta Vaasan hallinto-oikeudelle seuraavan lausunnon:
Ympäristölautakunnan lausunto
Keskeisistä oikeusohjeista
Ympäristönsuojelulain (527/2014, YSL) 12 §:n perusteella alueella, jolla on voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on katsottava, ettei toiminnan sijoittaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun käyttötarkoitukseen. Hallituksen esityksessä eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 214/2013 vp) pykäläkohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella, että tällöin on otettava huomioon maakunta- ja yleiskaavan esittämistavasta johtuva yleispiirteisyys. Yleispiirteisten kaavojen ohjausvaikutus vaihtelisi maankäyttömuodoittain. Esimerkiksi virkistyskäyttöä tai luonnonsuojelua koskeva käyttörajoitus yleensä estäisi toiminnan sijoittamisen tällaiselle alueelle. Sen sijaan esimerkiksi maa- ja metsätalouteen osoitetulle alueelle alueen pääkäyttötarkoituksen yhteyteen soveltuvan toiminnan sijoittaminen olisi mahdollista. Saman pykälän perusteluissa todetaan sen velvoittavuudesta seuraavaa: Lupaharkinnan perusteita koskevan 48 §:n mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta muun muassa täyttää tämän lain vaatimukset. Tämä yleinen viittaus kattaa viittauksen myös 12 §:n velvoittavuuteen. (HE 214/2013 vp, s. 92)
Ympäristönsuojelulain 48 §:n mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.
Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristönsuojelulain 5.1 §:n 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa; 3) ympäristönsuojelulain 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; tai 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.
Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (800/2010, MURAUS-asetus) on säädetty normitasoisesti ko. toimialalle vähimmäisvaatimuksia mm. toiminnan sijoittumisesta, ilmaan joutuvien päästöjen ja niiden leviämisen rajoittamisesta, ilmalaadusta ja meluntorjunnasta, melutasoista, työvaiheiden aikarajoista, maaperän ja pohjaveden suojelusta, jäte- ja hulevesistä sekä tarkkailusta. Esimerkiksi asetuksen 7 §:n mukaan toiminnasta syntyvä melu ei saa häiriöille alttiissa kohteissa ylittää melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) säädettyjä ulkomelun ohjearvoja.
Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 2.2 §:n mukaan mm. taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7-22) 45 dB. Asetuksen 4 §:n mukaan, jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB ennen niiden vertaamista edellä mainittuihin ohjearvoihin.
Maa-aineslain (555/1981, MAL) 3.2 § edellyttää mm., että oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella on katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Luvan myöntäminen puolestaan edellyttää maa-aineslain 6.1 §:n perusteella mm., ettei ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa.
Kaavan mukaisten virkistysarvojen säilyttäminen sekä alueen yleinen virkistyskäyttö ja YSL 49 §
Destia Oy:n hakemuksen mukaisesti louhittavasta alueesta yli puolet sijoittuisi oikeusvaikutteisessa Keravan yleiskaavassa 2035 MU-2 -merkitylle maa- ja metsätalousalueelle, jolla on retkeilyyn ja ulkoiluun liittyviä virkistysarvoja. Kaavamerkinnän MU-2 mukaan virkistysarvot pyritään alueella olennaisin osin säilyttämään. Tarkasteltaessa suunnittelualuetta, sen ympäristöä ja yleiskaavan aluevarauksia kokonaisuutena, ottaen samalla huomioon hakemuksen mukaisen toiminnan laajuus, luonne ja kesto sekä muistutuksista, mielipiteistä ja Vantaan kaupungin ympäristölautakunnan lausunnosta saadut tiedot alueen nykyisestä virkistyskäytöstä, on Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että hakemuksen mukainen toiminta estää alueen yleiskaavan pyrkimyksen säilyttää alueen virkistysarvot olennaisilta osiltaan. Varsinaisella suunnittelualueella virkistyskäyttö katkeaisi kokonaan hankkeen toiminta-ajaksi ja samalla toiminta heikentäisi melupäästöjen vuoksi olennaisesti ympäröivän metsäalueen ulkoilu- ja virkistyskäyttöä suunnittelualuetta laajemmalla alueella ja Keinukallion urheilupuiston latu- ja kuntoilureitillä. Lautakunta on valituksenalaisessa päätöksessä myös katsonut, että louhinnan toteutuksen myötä suunnittelualueen kaavan mukaisten virkistysarvojen olennainen heikkeneminen kallioisena metsäalueena olisi myös toiminnan päätyttyä pitkäaikaista ja osin pysyvää. Maisemointitoimenpiteiden jälkeen louhinta-alueen kasvillisuuden palautuminen kestäisi vuosia. Nykyiselle metsäalueelle muodostuisi maastonmuodoiltaan ja osin myös kasvillisuudeltaan muusta ympäristöstä erottuva alue. Alueelle saattaisi syntyä ajan kuluessa maisemointisuunnitelmassa kuvailtuja uudenlaisia virkistysarvoja, mutta olemassa olevan metsäympäristön virkistysarvojen ei ole voitu katsoa säilyvän olennaisilta osiltaan, jos yleiskaavan mukaiselta MU-2 alueelta louhitaan kalliota suunnitellulla tavalla.
Lisäksi lautakunta on päätöksessään katsonut, että toiminnasta tulisi sen aikana aiheutumaan ympäristönsuojelulain 5.1 §:n kohdan 2 e tarkoittamaa ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä, jota on voitu pitää tässä tapauksessa merkittävänä ottaen huomioon yleiskaavan virkistyskäyttörajoitus, alueen nykyisten virkistyskäyttömahdollisuuksien kokonaisuus, melutason raja-arvon ylitys suunnittelualueen läheisellä latu- ja kuntoilureitillä sekä muistutuksista, mielipiteistä ja Vantaan kaupungin ympäristölautakunnan lausunnosta saadut tiedot alueen nykyisestä virkistyskäytöstä. Koska toiminnasta aiheutuisi merkittävää ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltumisen vähentymistä, eivät ympäristönsuojelulain 49 §:n tarkoittamat luvan myöntämisedellytykset ole tältäkään osin täyttyneet sen lisäksi, että hanke on ristiriidassa yleiskaavan virkistyskäyttörajoituksen kanssa.
Maastollisesti suunnittelualue sijoittuu Keravan ja Pohjois-Vantaan taajamien väliin jäävälle metsäiselle ja kallioiselle alueelle. Sekä suunnittelualueella että sen pohjois-, itä- ja eteläpuolella maasto on topografialtaan hyvin vaihtelevaa kallioista aluetta. Korkeimmat kohdat ovat avokallioita, joilla maanpinnankorkeus on noin +60. Etäisyys suunnittelualueelta Keinukallion urheilupuistoon on noin 1,7 kilometriä. Keinukalliolta etelään suuntautuva latu- ja kuntoilureitti kulkee lähimmillään noin 300 metrin etäisyydellä suunnittelualueen rajasta itään. Virallisen ulkoilureitin ulkopuolisia polkuja kulkee myös Koukkusuon ja Lahdentien välisellä metsäalueella, johon suunnittelualuekin lukeutuu. Suunnittelualueen läpi kulkee Maanmittauslaitoksen maastokarttaan merkitty polku, joka yhtyy Keinukallion kuntoilureittiin suunnittelualueen itäpuolella. Kyseinen polku kulkee maastokartan perusteella suunnittelualueen pohjoispuolella kohti Koukkukalliota. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta toteaa tässä yhteydessä, että suunnittelualueen ja sitä ympäröivien alueiden virkistyskäytön merkittävyyden arvioinnissa on otettu muun ohella huomioon useista muistutuksista ja mielipiteistä sekä Vantaan kaupungin ympäristölautakunnan lausunnosta saadut tiedot virkistyskäytön laajuudesta ja monipuolisuudesta.
Valituksenalaisen yhteisluparatkaisun yhtenä perusteena olleessa hakemuksen ympäristömeluselvityksessä (Promethor, 4.11.2019) on yleisen tausmelun kuvaamiseksi mallinnettu lännen suunnalla kulkevien Lahden moottoritien (E75) ja Lahdentien (seututie 140) meluvaikutukset alueelle. Melumallinnuksen perusteella yleisen tieliikenteen meluvaikutukset ulottuvat yksinään lähinnä suunnittelualueen länsipuolella oleville metsäalueille. Sen sijaan louhinta- ja murskaustoiminnan ja toimintaan liittyvän liikenteen meluvaikutukset ulottuisivat melumallinnuksen perusteella myös suunnittelualueen pohjois-, etelä- ja itäpuolella oleville metsäalueille ja Keinukallion urheilupuiston latu- ja kuntoilureitille. Melumallinnuksen perusteella louhintavaiheen 2 kaakkoisosan louhinnan aikana toiminnan ja siihen liittyvän liikenteen päiväajan keskiäänitaso voi ympäristömeluselvityksestä ilmenevistä meluntorjuntatoimenpiteistä huolimatta nousta yli MURAUS-asetuksen (800/2010) 7 §:ssä säädetyn päiväajan keskiäänitason raja-arvon 45 dB (LAeq7-22) noin 100 metrin osuudella kyseistä latu- ja kuntoilureittiä. Kyseinen reitin osuus on lähimmillään noin 650-750 metrin etäisyydellä YKR-taajamarajauksesta. Reitti on Keinukallion urheilupuistosta etelään lähtevällä osuudella muutoinkin taajama-alueiden ulkopuolella (Lähde: Paikkatietoikkuna, maanmittauslaitoksen ylläpitämä kansallinen paikkatietoportaali, Suomen ympäristökeskuksen tuottama Suomen virallinen YKR-taajamarajaus, jota Tilastokeskus käyttää tilastoinnissaan). Ottaen huomioon edellä mainitut melumallinnuksen tiedot yleisen tieliikenteen alueelle yksinään aiheuttamasta melusta ja tiedot latu- ja kuntoilureitin sijainnista suhteessa YKR-taajamarajaukseen, ei reitin voida katsoa olevan melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 2.1 §:n tarkoittamalla tavalla taajamassa tai taajaman välittömässä läheisyydessä oleva virkistysalue, kuten valituskirjelmässä todetaan. Lautakunta toteaa, että kyseinen latu- ja kuntoilureitin osuus on tulkittu päätöksenteossa saman asetuksen 2.2 §:n tarkoittamalla tavalla taajaman ulkopuolella olevaksi virkistysalueeksi. Myös hakija on esittänyt melumallinnuksessa Keinukallion urheilupuiston latu- ja kuntoilureitillä sovellettavaksi raja-arvoksi 45 dB (LAeq7-22).
Suunnittelualueen ja sitä ympäröivien metsäalueiden osalta lautakunta toteaa, että valituskirjelmässä esitetyn melutason ohje- ja raja-arvovertailun sijaan toiminnan aiheuttamien meluhaittojen virkistyskäytölle tarkastelu on kohdistettu muun muassa toiminnan aiheuttamiin pitkäaikaisiin muutoksiin alueen äänimaisemassa, meluavan toiminnan luonteeseen ja toiminta-aikoihin, metsäalueiden tosiasialliseen soveltuvuuteen ulkoilu- ja virkistyskäyttöön toiminnan aikana samoin kuin yleiskaavan virkistyskäyttörajoitukseen ja alueen nykyisten virkistyskäyttömahdollisuuksien kokonaisuuteen sekä muistutusten, mielipiteiden ja lausunnon myötä saatuihin tietoihin alueen laajasta ja monipuolisesta virkistyskäytöstä. Louhinta- ja murskaustoiminnan aikaiseen liittyvässä metsäalueiden yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden kokonaistarkastelussa melumallinnuksen tietoja on käytetty päätöksenteon tukena, mutta ohje- tai raja-arvovertailua ei metsäalueiden osalta ole tehty vastaavalla tavalla kuin latu- ja kuntoilureitin kohdalla. Samalla tavoin melumallinnusta on käytetty päätöksenteon tukena arvioitaessa toiminnan aiheuttamaa meluhaittaa yleiskaavan MU -2 alueen virkistyskäyttörajoituksen näkökulmasta. Näiltä osin lautakunta toteaa yhteenvetona, että toiminnasta aiheutuvien meluhaittojen tarkastelu on ollut edellä kuvattua kokonaistarkastelua ottaen huomioon muun muassa louhinta- ja murskaustoiminnan laajuus, luonne ja kesto, sen aiheuttamat muutokset alueen äänimaisemassa, yleiskaavan aluevaraukset, Keinukallion urheilupuiston latu- ja kuntoilureitin sijainti ja hakemuksen käsittelyssä saadut tiedot alueen virkistyskäytöstä.
Valituskirjelmässä on huomautettu, että siinäkin tapauksessa, että latu- ja kuntoilureittiä pidettäisiin taajaman ulkopuolisena virkistysalueena raja-arvon 45 dB (LAeq7-22) ylittyminen olisi voitu estää lupamääräyksin tai hakijalta olisi voitu edellyttää lisäselvityksiä raja-arvon ylittymisen estämiseksi. Lautakunta toteaa, että päätöksenteossa ja lisäselvitystarpeiden arvioinnissa on otettu huomioon muun muassa alueen virkistyskäytön kokonaisuus, tiedot virkistyskäytöstä, yleiskaavan mukainen virkistyskäyttörajoitus, hakemuksen melumallinnuksesta ilmenevät meluntorjuntatoimenpiteet ja, ettei lupamääräykset saa olla kohtuuttomia hankkeen tarkoitukseen ja luonteeseen nähden.
Valituskirjelmän mukaan melun vaikutusta virkistyskäyttöön voidaan vähentää muun muassa melua aiheuttavien työvaiheiden aikarajoituksilla ja Destia oy on lupahakemuksessa esittänyt toiminnan tapahtuvan vain arkipäivisin eikä räjäytyksiä tai rikotusta tehtäisi klo 18 jälkeen. Lautakunta huomauttaa, että hakemuksen mukaisessa toiminnassa merkittävinä ja jatkuvaluonteisimpina melulähteinä tulisivat olemaan kiviaineksen murskaustoiminta, jota tehtäisiin arkisin klo 7-22 välisenä aikana, sekä kallion poraaminen, jota tehtäisiin arkisin klo 7-21 välisenä aikana. Nämä Destia Oy:n hakemuksessa esittämät toiminta-ajat ovat MURAUS-asetuksen (800/2010) 8 §:n mukaiset ja muutoinkin tavanomaisia toiminta-aikoja sellaisissa kalliokiviaineksen louhinta- ja murskaushankkeissa, joissa melulle alttiit kohteet ovat kyseisen asetuksen 8 §:n mukaisesti alle 500 metrin etäisyydellä. Lautakunta toteaa päätöksenteossa otetun muun ohella huomioon, etteivät lupamääräykset saa olla kohtuuttomia hankkeen tarkoitukseen ja luonteeseen nähden. Samalla on muistettava, että rajaukset päivittäisissä toiminta-ajoissa voisivat lisätä toimintapäiviä ja pidentää tällä tavoin kokonaistoiminta-aikaa.
Valituskirjelmän mukaan hallintolain (434/2003, HL) 6 §:n mukaisen tasapuolisuusperiaatteen mukaisesti Destia Oy:lle ei voi asettaa ankarampia velvoitteita kuin viereisellä alueella Rudus Oy:lle (Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös 99/2019, 21.3.2019, asiassa ESAVI/8548/2017). Lautakunta toteaa, että maa-aines- ja ympäristönsuojelulainsäädäntöön perustuva yhteislupaharkinta on tapauskohtaista oikeusharkintaa, jota sitovat kyseisten lakien säännösten ohella hallinto-oikeudelliset periaatteet. Luparatkaisujen eroavaisuudet voivat johtua muun muassa tapauskohtaisissa eroista alueiden kaavoituksessa, maankäytössä ja paikallisissa ympäristöolosuhteissa sekä muissa luvan myöntämisedellytyksiin liittyvissä tiedoissa, joita lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä on saatu. Tässä tapauksessa toiminnan vaikutusten alueen virkistyskäytölle tulkinnassa on otettu huomioon suunnittelualueen ja sitä ympäröivien alueiden maankäyttövarausten ja hakemusasiakirja-aineiston ohella muun muassa tiedot alueen laajasta ja monipuolisesta virkistyskäytöstä, jotka on saatu hakemuksen johdosta vastaanotetuista muistutuksista, mielipiteistä ja Vantaan kaupungin ympäristölautakunnan lausunnosta. Viitaten edellä olevaan mukaan lukien tulkinta latu- ja kuntoilureitin sijainnista suhteessa taajama-alueisiin lautakunta toteaa, että Rudus Oy:n maa-aines- ja ympäristöluparatkaisua ja sen perusteena olleita hakemusasiakirjoja ei voida käyttää valituskirjelmässä todetulla tavalla vertailuaineistona arvioitaessa nyt käsillä olevan Destia Oy:n toiminnan vaikutuksia yleiskaavan mukaiselle MU-2-alueelle ja Keinukallion urheilupuiston latu- ja kuntoilureitille. Edellä mainituista syistä johtuen Destia Oy:n yhteisluparatkaisua ei voida myöskään valituskirjelmässä kerrotulla tavalla verrata Rudus Oy:n ympäristö- ja maa-ainesluparatkaisuun hakijoiden tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Lautakunta huomauttaa, että valituskirjelmässä mainitulla aluehallintoviraston lausuntopyynnöllä Keravan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle Rudus Oy:n päätöstä (99/2019, 21.3.2019, ESAVI/8548/2017) koskevasta hakemuksesta ei ole merkitystä arvioitaessa valituksenalaista Destia Oy:n yhteisluparatkaisua.
Viitaten edellä olevaan lautakunta toteaa, että metsänkäsittelytoimien vaikutukset eivät ole valituskirjelmässä kerrotulla tavalla rinnastettavissa alueidenkäytön vaikutuksiltaan ympäristö- ja maa-aineslupaa edellyttävän louhinta- ja murskaustoiminnan vaikutuksiin, kuten pitkäaikaisiin meluvaikutuksiin ja osittain pysyviin muutoksiin alueen luonnonolosuhteissa, kun otetaan huomioon yleiskaavan MU-2 -alueen sisältämä virkistyskäyttörajoitus ja alueen yleinen virkistyskäyttö. Näistä syistä johtuen Destia Oy:n yhteisluparatkaisua ei voi verrata alueen mahdollisiin metsänkäyttöön liittyviin maisematyölupiin tai muutoinkaan metsänkäsittelytoimiin kuten puiden hakkuuseen.
Luontokohteiden erityispiirteiden säilyttäminen kaavaan perustuen
Yleiskaava edellyttää maa- ja metsätalousalueen (MU-2) käytössä kiinnitettävän huomiota myös arvokkaiden luontokohteiden erityispiirteiden säilyttämiseen. Valituksenalaisen yhteisluparatkaisun yhtenä perusteena olleen hakemuksen luontoselvityksen mukaan louhittavaksi suunnitellulla alueella yleiskaavan mukaisen maa- ja metsätalous-alueen (MU-2) puolella sijaitsee metsälain (1093/1996, ML) 10 §:n kriteerit täyttävä kallio, joka tuhoutuisi louhinnan myötä. Kallio on paikallisesti arvokas luontokohde ja metsälain tarkoittamalla tavalla metsien biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö (ML 10.2 § kohta 7). Kallio on jäkälä- ja sammalpeitteinen, puusto on harvaa kitukasvuista mäntyä ja muuna kasvillisuutena on kanervaa, metsälauhaa ja kalliohatikkaa. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on valituksenalaisessa päätöksessä katsonut, ettei louhinta hakemuksen mukaisesti yleiskaavaan merkityllä MU-2 alueella mahdollistaisi tämän paikallisesti arvokkaan luontokohteen säilyttämistä kaavan edellyttämällä tavalla ja hanke on siten kaavan vastainen.
Kaavan toteuttamisen vaikeutuminen
Alle puolet hakemuksen mukaisesti louhittavasta alueesta sijoittuisi Keravan yleiskaavan 2035 mukaiselle TP-3 -merkitylle työpaikka-alueelle. Yleiskaavamääräyksen mukaan TP-alueiden yksityiskohtainen maankäyttö ratkaistaan jatkosuunnittelun yhteydessä. Viitaten Keravan kaupunginhallituksen hakemuksesta antamaan lausuntoon 25.1.2021 § 22 Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että luvan myöntäminen hankkeelle vaikeuttaisi tätä jatkosuunnittelua ja siten kaavan toteuttamista. Lausunnossa todetaan muun ohella, että tulevan työpaikka-alueen tontinkäytön, sisäisen katuverkon, vesihuollon ja valtatien liittymien mahdollistavasta korkomaailmasta ei ole esitetty suunnitelmaa. Kaupungin näkemyksen mukaan hakemuksen mukainen louhinnan korkotaso on liian alhainen ja ennen luvan myöntämistä olisi kaupungin kanssa neuvoteltava hankealueen louhintatasojen korkomaailma soveltuvaksi alueen yleiskaavan mukaisen työpaikka-alueen infran toteutukseen. Kaupungin arvion mukaan yleiskaavan mukaisella TP-alueella sijaitseva hakemuksen mukainen louhinta-alue voidaan louhia ja murskata 1-2 vuoden aikana.
Yleiskaavan mukaiselle TP-alueelle voi sijoittua toimisto- ja palvelutilaa, logistiikkatoimintoja, ympäristöhäiriötä aiheuttamatonta teollisuutta sekä siihen liittyvää myymälätilaa ja varastointia. Työpaikka-alueen toteuttaminen voi edellyttää louhintaa ja murskausta esimerkiksi alueen tasaamisen, infran rakentamisen ja rakennusten perustusten takia. Johtuen alueen yksityiskohtaisemman suunnittelun keskeneräisyydestä lautakunta on katsonut, että on epäselvää palvelisiko hakemuksen mukainen toiminta yleiskaavan mukaisen työpaikka-alueen (TP-3) toteutumista esimerkiksi alueen esirakentamisena. Lisäksi lautakunta on katsonut, että yleiskaava edellyttää suunnittelualueen ja sitä ympäröivien alueiden aluevarausten kokonaisuuden perusteella virkistyskäyttötarpeiden huomioon ottamista myös työpaikka-alueen (TP-3) tarkemmassa suunnittelussa ja toteutuksessa sekä toteutusaikatauluissa. Aluevarausten kokonaistarkastelun perusteella maa-aines- ja ympäristölupaa edellyttävä, laajamittainen ja yleiskaavan mukaiselle MU-2-alueelle huomattavasti ulottuva louhinta- ja murskaustoiminta vaikeuttaisi yleiskaavan toteutusta etenkin nykyisessä tilanteessa, jossa yleiskaavaa tarkempia suunnitelmia työpaikka-alueen toteutuksesta ei ole olemassa. Vaarana olisi, että nyt käsillä oleva kalliokiviaineksen louhinta- ja murskaushanke ohjaisi alueen tulevaa maankäytön suunnittelua sen sijaan, että suunnittelun lähtökohdat määrittyvät kaupungin ja kaavoittajan toimesta esimerkiksi asemakaavoitusprosessissa. Lautakunta on jo valituksenalaisessa päätöksessään todennut ja toteaa uudelleen, että yleiskaavan mukaisen työpaikka-alueen yksityiskohtaisempaan suunnitteluun vaikuttavia asioita, kuten työpaikka-alueen tulevia maanpinnan korkotasoja, ei ole mahdollista ratkaista maa-aines- ja ympäristölupamenettelyssä.
Yhteenveto
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on valituksenalaisessa päätöksessään todennut yhteenvetona, että lupahakemuksen mukainen toiminta vaikeuttaisi alueen käyttämistä Keravan yleiskaavassa 2035 varattuihin tarkoituksiin ympäristönsuojelulain 12 §:n ja maa-aineslain 3 §:n tarkoittamalla tavalla. Luvan myöntämisedellytykset eivät ole täyttyneet myöskään ympäristönsuojelulain 49 §:n perusteella, koska toiminnasta aiheutuisi merkittävää ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltumisen vähentymistä. Lisäksi louhinta tuhoaisi yleiskaavan vastaisesti metsälain 10 §:n kriteerit täyttävän kallion MU-2 alueelta.
Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta lausuu yhteenvetona, että valituskirjelmässä ei ole tuotu esille sellaisia asioita tai perusteluita, jotka johtaisivat asiassa toisenlaiseen ratkaisuun. Muilta osin ympäristölautakunta viittaa yhteislupapäätökseen 23.11.2021 § 123. Edellä kerrotun perusteella Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta katsoo, että valitus tulee hylätä.
Täytäntöönpano
Päätösote / Vaasan hallinto-oikeus sähköisesti (vaasa.hao@oikeus.fi)